Miksi vl:ien syntikäsitykset vaihtelevat kovin paljon. Toisten mielestä joku asia on väärin, toisen mielestä ei ollenkaan.
Esimerkkejä:
a)hedelmöityshoidot
b)tupakka
c)itsetydytys
d)konsertit
e)elokuvat
f)väkivaltapelit
g)ooppera
h)ehkäisy terveydellisistä syistä
i)muun kuin keskustan tai kokoomuksen äänestäminen
Miksi?
Eikö synti ole kaikille sama?
Olisiko sittenkin niin että kyseessä on vain perinnäissäännökset koska yhteistä käytäntöä ei ole, vaikka ns. "virallinen kanta" olisi joidenkin johtokunnan jäsenten toimesta tehty.
SE on muuten kumma juttu että toiset "ylhäältä" antavat ohjeita.. eikö Jumala kirkasta sanaansa myös tavalliselle riviuskovaiselle?
Esimerkkejä:
a)hedelmöityshoidot
b)tupakka
c)itsetydytys
d)konsertit
e)elokuvat
f)väkivaltapelit
g)ooppera
h)ehkäisy terveydellisistä syistä
i)muun kuin keskustan tai kokoomuksen äänestäminen
Miksi?
Eikö synti ole kaikille sama?
Olisiko sittenkin niin että kyseessä on vain perinnäissäännökset koska yhteistä käytäntöä ei ole, vaikka ns. "virallinen kanta" olisi joidenkin johtokunnan jäsenten toimesta tehty.
SE on muuten kumma juttu että toiset "ylhäältä" antavat ohjeita.. eikö Jumala kirkasta sanaansa myös tavalliselle riviuskovaiselle?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Osa luettelemistasi on siis omantunnon asioita. Vl:sten piirissä keskustellaan kaikenlaisista asioista keskusteluilloissa. Siellä kerrotaan kokemuksia, miten mikäkin asia painaa mieltä ja miten on kokenut jotkut asiat uskomisen kannalta. Meillä on halu pysyä uskomassa ja kuunnella myös seurakunnasta nouusevia ilmoituksia. Jotkut asiat on koettu yleisesti uskoa kiusaaviksi asioiksi.
Mutta eikös omatuntoa selitetä että se tulee sanasta "samvete" eli "yhteistunto"...
Miksi SYNTI ei ole sama?
uskaltaakohan ihmiset OIKEASTI kysyä ja kertoa kokemuksiaan? Eivät, tiedän kokemuksesta. Vaikeista asioista vaietaan, jotta ei tulisi tuomituksi. Hiljaa ollaan eri mieltä vaikka on olemassa se "yhteinen kanta" asiaan.
Näin se menee.
Jumalan seurakunnan neuvoille tulee olla kuuliainen. Silloin säilyy hyvä oma- ja yhteistunto, sillä kukaan ei pahennu. Synnistä sen verran, että eikös synti ole ihan joka päiväistä ja -hetkistä. Ei ole maan päällä ketään, joka ei tekisi syntiä. "Kaikki ovat pois poikenmneet ja kelvvottomiksi tulleet." Me aina teemme siis syntiä mutta sen tähden on jumalan valtakunnassa syntienanteeksiantamus, jota me saamme käyttää pysyäksemme uskomassa. Syntiluettelelot ovat siksi turhia, että me aina teemme syntiä. Meillä on halu kilvoitella, mutta me lankeamme. Jos uskomisen halut loppuvat ja synti tulee luvalliseksi, se on vakavaa.
Ota veljesi, ja keskustele hänen kanssa. Jumalan valtakunnassa me olemme veljen vartioita siinä, että me vikaan joutunutta puhuttelemme kahden kesken. Jos hän ei kuule sinua, ota toinen mukaasi ja mene kolmisin keskustelemaan. Jos hän ei kuule, ilmoita seurakunnalle. Tiedän tämän olevan vaikeaa, mutta Jumalalta voi pyytää voimaa. Rakkaudella ja arkana kun lähestyy niin se on jumalan mielen mukaista. Toinen syntinen auttaa toista syntistä.
"Me teemme aina siis syntiä." Voitko yksilöidä mitä tämä tarkoittaa.
Olen vl mutta en koe näin ja olen siitä jopa vähän huolestunut. Olen keski-iässä oleva mies, elän elämääni perheeni kanssa, käyn työssä, harrastan, käyn seuroissa. En pidä näitä syntinä. Välillä on syntisiä ajatuksia, kiivaahkoja repliikkejä johonkin päin, välillä tekosyntejä. Silti en koe että teen aina syntiä, en tunne itseäni varsinaisesti "kokovikaiseksi". Joistakin jutuista teen nimellistä parannusta. Monet asiat laitan sen piikkiin että olen inhimillinen olento; en ota inhimillisiä heikkouksia hengellisinä.
Joten voitko valaista miten tuo "tehdä aina syntiä" on ymmärrettävä.
Himokas katse on jo huorin tekemistä, vihastuminen on jo tappamista, kateus on jo varastamista. Näinhän se on Jumalan lain mukaan. Me emme ole onneksi lain alla vaan armon alla. Jumalan armo meitä neuvoo panemaan pois sen synnin, joka painaa omaatuntoa. Meidän ei tarvitsekaan ajatella ja eritellä syntejämme, mutta me olemme lihan puolelta täysin pahoja ilman eri syntiluetteloita. Ei se maallisessa tuomioistuimessa tuomittu murhamieskään ole sen pienempi syntinen kuin mekään. Armahdettu syntinen tosin on puhdistettu synnistä. Eikös me joka päivä huomata, että me olemme pahan sanan sanoneet tms. Tärkeintä on se että on halu kilvoitella synnin pois panijana. Välillä matkan teko tuntuu helpommalta ja välillä raskaammalta. Tässäpä puuttuvaisia ajatuksiani.
....
Kyllä Jumalan seurakunnan äänelle tulee olla kuuliainen. Siitä on hyvä muistuttaa veljiä ja sisaria. Jos seurakunnan ääni alkaa tuntumaan halpa-arvoiselta on vaarana paatua. Voidaan sanoa näinkin, että on synti, kun ostaa television. Se on kovakorvaisuutta seurakunnan ääntä kohtaan. Sanotaanhan raamatussakin, että joka pahentaa yhden pienimmistä, on parempi kuin mylynkivi laitettaisiin kaulaan ja upotettaisiin mereen. Uskomisen vapauteen kuuluu se, että me ei tehdä syntiluetteloita sillä synti aina tarttuu tietämättäkin. Me olemme siis syntisiä. On siis kyse asenteesta syntiä ja Jumalan seurakuntaa sekä Jumalan sanaa kohtaan. Jumalan lapsi ei halua elää synnin luvallisuudessa. Jumalan lapsi haluaa kuunnella seurakunnan ohjeita. Jumalan lapsi haluaa pysyä siinä uskossa, joka vie perille taivaaseen. Jos halu on kadonnut johonkin näistä asioista, on se huono merkki ja siis synti. Siitä tulee puhutella kyseistä ihmistä. Jos sinäkin pahennat teoillasi tai sanoillasi jonkun niin siitä tulee keskustella, että miten asianlaita on. Me emme todellakaan halua tehdä mitään syntilistaa, jota pitäisi noudattaa kuin sääntökirjaa. On halu uskoa!
"Synti aina tarttuu tietämättäkin." Anna yksi esimerkki, millä tavalla.
"Eikös me huomata että me olemme joka päivä pahan sanan sanoneet." Voi olla että monet huomaavat tämän tehneensä, ehkä joka päivä. Mutta se on inhimillistä elämää. Miksi se pitäisi ottaa niin raskaasti että siihen pitää ikäänkuin anteeksiantamusta tarvita, miksi se on hengellisesti merkitsevää? Elämä on aika raskasta tuolla lailla. Eikö voi olla uskovainen ihan sellaisenaan kuin on tekemättä tuollaisista inhimillisistä ominaisuuksista hengellistämistä. Toki jos loukkaa jotakuta, on syytä korjata.
Perisynti on ihmisessä ja näin se on inhimillistä. Sen olen halunnut sanoa, että synti asuu meissä eikä sille voi mitään. Ei sitä tarvitse murehtia mutta se on hyvä muistaa. "Ei ole yhtäkään, joka hyvää tekee vaan kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet." Siinä mielessä on hengellisesti tärkeää huomata oman synnillisyytensä, että se on totta joka päivä. Me ihmiset emme Jumalan edessä voi tehdä hyvää. Ainoa mikä pelastaa on uskoa se evankeliumi. Se puhdistaa meidät Jumalan edessä. Evankeliumin uskominen on iloa, rauhaa ja vapautta. "Älkää siis olko murheelliset, sillä Jeesus on kantanut meidän kipumme ja sairautemme." Ilo on siis suuri, että meidän ei itse tarvitse kantaa syntikuormia.
yritän kuitenkin selittää. Liha on synnin turmelema. Uskovainen mies kävelee kadulla. Vastaan tulee kaunis nainen. Katsot häntä vähän pitkään ihaillen. Sinä olet Jumalan lain mukaan syypää huoruuden syntiin ja siten rikkonut koko lain. Kotiin tullessaan uskovainen mies tuskin muistaa kadulla tapahtunutta kohtausta. Toinen esimerkki: Uskovainen äiti hoitaa lastaan kotona. Hän rakastaa lastaan. Kiukkuinen lapsi saa äidin hermostumaan ja äiti komentaa vihaisena lastaan. Jumalan lain mukaan äiti on syyllistynyt murhan syntiin ja siten vikapää koko lakiin. Lapsi nukahtaa ja äiti tuskin muistaa tapausta. Uskovainen on kokovikainen lihan puolelta mutta sydämestä vapaa uskon tähden.
No, ilmeisesti uskovaiset ovat noista tietoisia kuitenkin, joten "tietämättään" oli kai epäosuva sana.
Olisi mielenkiinto elämästä vähänä jos tuon lain noudattamiseen keskittyisi ja lähimmäiset kummeksuisivat.
"Kiukkuinen lapsi saa äidin hermostumaan ja äiti komentaa vihaisena lastaan. Jumalan lain mukaan äiti on syyllistynyt murhan syntiin"
komentaa tiukasti ja vihaisena kiukuttelevaa lastaan eli kasvattaa lasta siinä kohdin napakalla tavalla = murhan synti (---> sinun oppisi).
Onko tuo vl-herätysliikkeen virallinen käsitys ja oppi?
Ensin väität, että mitään syntiluetteloita ei ole, ja heti perään sanot, että esim. television omistaminen on synti, kovakorvaisuus seurakunnan ääntä kohtaan. Ei se ole enää mitään uskomisen vapautta. Elätte lain kirjaimen alla, ette missään uskomisen vapaudessa.
"Sanotaanhan raamatussakin, että joka pahentaa yhden pienimmistä, on parempi kuin mylynkivi laitettaisiin kaulaan ja upotettaisiin mereen." Mitä tällä pahentamisella tarkoitetaan? Entä jos television synniksi saarnaamisesi saa jonkun uskovaisen luopumaan vl-seurakunnasta?
LUEPPA vuorisaarna, ni sieltä löytyy...
, joka olisi ansioksi. Eikä yksikään uskovainen varmaan tunne olevansa onnistunut. Usko on minulla monesti hyvin heikko. Toisinaan taas ehkä vahvempi. Tässäpä tämä. Ymmärrän sinun ajatuksesi, mutta painotamme keskustelussa eri asioita. Kyllä uskovaisella ihmisellä on myös ne uskon hedelmät, jotka näkyvät ulospäinkin. Ne ovat Jumalan antamaa eikä ne lähde meidän lihastamme niinkuin monesti pahat ajatukset.
Ei tarvitse noudattaa mitään, vaan armo opettaa pitämään hyvän omantunnon.
Siksi ei tarvita syntiluetteloita. Me emme halua ostaa televisiota kotiin, koska se on katsottu Jumalan valtakunnassa niin parhaaksi uskon kilvoittelun kannalta. Muutoin me pahentaisimme ja saattaisimme murheelliseksi uskon sisaremme ja veljemme. Sitä me emme halua. Jumalan sanakin tästä opettaa meitä.
joka lepää täydellisesti toisen ihmisen mielipiteen varassa. Teidän tukenne on ihmisessä, teillä on ihmisoppi, ei Kristus oppi.
vaan yhteisön normeista. Vl-uskovaisten julistama synninpäästö on sekin vain ihmisyhteisön hyväksynnän julistus. Elävän Jumalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Miksi toinen joutuu nöyrtymään parannukseen asiasta, josta taas toinen ei joudu. Aika rankkaa, koska ollaan tekemisissä ihmisen henkilökohtaisen psyyken kanssa. Mielenterveys saattaa herkemmillä järkkyä, ja kuka kantaa vastuun, jos joku sairastuu mieleltään?