Olen vasta vähän aikaa sitten tajunnut, että pelko on hallinnut koko elämääni. Lapsena en tehnyt mitään kiellettyä, seurasin aina sääntöjä ja ainoa asia, mistä äiti suuttui minulle oli se, että käytin rahani vähän hölmösti.
Ajattelin olleeni vain kiltti ja järkevä lapsi, mutta nyt kun ajattelee, olisiko syynä ollut enemmänkin pelko seurauksista, jos tekisinkin jotain, mitä ei saisi..
Peruskoulussa en oikein sanonut mielipiteitäni, koska pelkäsin, miten muut niihin reagoisivat.
Amiksessa olin vaatetusalalla enkä uskaltanut ikinä tehdä mitään itsenäisesti, koska en luottanut kykyihini ja pelkäsin, että mokaisin ja opettaja huutaisi. Sen sijaan opettaja moitti, kun kysyin aina kaikesta enkä koskaan tehnyt mitään omin päin.
Nyt valmistuttuani pitäisi varmaan hankkia töitä, mutta masennus, kiinnostuksen puute ja jatkuva pelko painaa. Nykyään tunnun pelkäävän ihan kaikkea: töiden saamista, jos en saa töitä, uusia ihmisiä, yksin olemista, ulkotiloja, sisätiloja, hylkäämistä, hyväksytyksi tulemista, epäonnistumista... Suurin pelkoni tuntuu olevan juuri epäonnistuminen, koska minulla tuntuu olevan jonkunnäköinen tarve ilahduttaa muita. Mutta mitä ikinä ajattelenkin, niin mieleni tuntuu löytävän jonkin aiheen pelätä.
En oikein tiedä mitä tekisin...
Ajattelin olleeni vain kiltti ja järkevä lapsi, mutta nyt kun ajattelee, olisiko syynä ollut enemmänkin pelko seurauksista, jos tekisinkin jotain, mitä ei saisi..
Peruskoulussa en oikein sanonut mielipiteitäni, koska pelkäsin, miten muut niihin reagoisivat.
Amiksessa olin vaatetusalalla enkä uskaltanut ikinä tehdä mitään itsenäisesti, koska en luottanut kykyihini ja pelkäsin, että mokaisin ja opettaja huutaisi. Sen sijaan opettaja moitti, kun kysyin aina kaikesta enkä koskaan tehnyt mitään omin päin.
Nyt valmistuttuani pitäisi varmaan hankkia töitä, mutta masennus, kiinnostuksen puute ja jatkuva pelko painaa. Nykyään tunnun pelkäävän ihan kaikkea: töiden saamista, jos en saa töitä, uusia ihmisiä, yksin olemista, ulkotiloja, sisätiloja, hylkäämistä, hyväksytyksi tulemista, epäonnistumista... Suurin pelkoni tuntuu olevan juuri epäonnistuminen, koska minulla tuntuu olevan jonkunnäköinen tarve ilahduttaa muita. Mutta mitä ikinä ajattelenkin, niin mieleni tuntuu löytävän jonkin aiheen pelätä.
En oikein tiedä mitä tekisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
19v tyttösen teksti on kuin omasta kynästäni. Olen 28v nainen ja huomannut pelkääväni ihan kaikkea. Yliopisto-opinnot on loppusuoralla, mutta työelämään siirtyminen tuntuu suorastaan mahdottomalta, kun en uskalla tehdä mitään itsenäisesti. Tuntuu, etten osaa mitään tai ymmärrän aina väärin minulle annetut ohjeet. En ole oikein mistään kiinnostunut, mutta kai sitä on jotain työtä tehtävä ittensä elättääkseen...