Ruotsin Centern -partin kannatus oli vielä 1973 vaaleissa 25 %. Siitä alkoi tasainen alamäki ja viimeisimmissä vuoden 2002 valeissa kannatusosuus oli 6 %.
Ruotsi on ollut meitä vähän kaikessa aina vuosikymmen pari edellä. Niin tässäkin. Mutta emmeköhän kohta pääse hyvälle pohjoismaiselle tasolle kuten niin monessa muussakin asiassa. Tähän on hyvä pyrkiä, sillä se on vain onneksi Suomelle.
Ruotsi on ollut meitä vähän kaikessa aina vuosikymmen pari edellä. Niin tässäkin. Mutta emmeköhän kohta pääse hyvälle pohjoismaiselle tasolle kuten niin monessa muussakin asiassa. Tähän on hyvä pyrkiä, sillä se on vain onneksi Suomelle.
Vastaukset 27
Vanhimmat
...juuri noihin aikoihin aloin kiinnostua politiikasta ja kepun kannatus oli silloin n. 23%.
Muistan, että kovasti ennustettiin kepun olevan auringonlaskun puolue.
No, tänään 35 vuoden jälkeenkin jotkut Wiljamit edelleen toivovat näkevänsä kepun auringonlaskun, mutta saattaa uni tulla silmään, ennenkuin kepuaurinko alkaa painua mailleen.
Säälittää tuollaiset Wiljamit!
Keskustan kannatus 1970-luvun alussa ei ollut lähelläkään 23 prosenttia, vaan se oli 16-17 prosenttia. Puheille auringonlaskun puolueesta oli silloin siis katetta, koska keskustan kannatus oli vielä vuonna 1966 21 prosenttia ja sitä ennen sotien jälkeisenä aikana vaihteli 21 ja 24 prosentin välillä.
Keskustan kannatus pysyi sitkeästi runsaassa 17 prosentissa vuoden 1991 eduskuntavaaleihin asti, jolloin se pomppasi kerralla 24 prosenttiin ja on siitä lähtien pysytellyt vuotta 1995 lukuun ottamatta reilusti yli 20 prosentin tasolla.
Yhtä kaikki, aurinko ei ole laskenut keskustan ylle. Mutta mitä me siitä, kuta enemmän nuo wiljamit siihen toivonsa panevat, sitä vähemmän he tekevät työtä muiden puolueiden hyväksi.
Keskustan kannatuksen suuruus johtuu paljolti poliittisten vaihtoehtojen vähyydestä ns. ruuhka-ja menestys-Suomen ulkopuolella. SDP ja Kokoomus koetaan kaupunkilaisten etuja ajaviksi puolueiksi. Kilpailevat poliittiset vaihtoehdot kuten SMP ja kommunistit ovat kuihtuneet vaihtoehtojen joukosta pois. Keskustan kasvu 1991 johtui ennen muuta tämän tyhjiön täyttämisestä.
Keskusta on onnistunut monopolisoimaan maaseutu- ja syrjäseutupolitiikan itselleen. Monopolisoituminen näkyy ennen muuta kunallispolitiikasta. Demokratia kannalta on ongelmallista, jos yksi puolue ja yksi poliittinen näkemys hallitsee kunnissa enemmistön turvin. Sitä tuskin voi pitää kovin terveenä olotilana riippumatta siitä, mikä puolue tällaista yksinvaltaa pääsee käyttämään.
Tällä hetkellä vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, että syrjäseutujen äänistä syntyisi jatkossakaan kovempaa kilpailua. Vasemmistoliitto on ainut realistinen vaihtoehto. Se on vaihtoehto lähinnä kurjistuneille syrjäseutujen työttömille. Ongelma on siinä, että tämä joukko on sen verran passivoitunutta, ettei edes äänestä.
Jos asiaan saadaan korjaus, se tullee väestön ikääntymisen ja sisäisen muuttoliikkeen myötä. Kun maaseutu ei tarjoa työtä, aktiivisetkin Keskusta-kannattajat muuttavat pois ja assimiloituvat uuteen ympäristöön. Toisaalta eläköityvää vanhusväestöä voi muuttaa tilalle ja he tuovat mukanaan uusia poliittisia vaihtoehtoja. Vaarana tässä kehityksessä on se, että maaseutu ukkoistuu vallan kokonaan. Jotta näin ei tapahtuisi paluumuuton pitäisi olla alkuun voimakasta, jotta se loisi kysyntäpohjaa maaseutuyrityksille. Maatalouden varassa maaseutu ei tule elämään. Tämä on ollut täysin väärä keskustalais-impivaaralainen visio.
lyhyt naurunhörähdys.
...
Keskustan kannatuksen nousu sattuu samoihin kommunistien kannatuksen laskun kanssa. Vanhat kommunistit on löytäneet poliittisen kodin veljepuolueesta keskustasta. Se kyllä näkyy tälläkin palstalla. Ne nuoremmat jotka eivät kommunismin ihanuudesta päässeet nauttimaan ovat sen sijaan löytäneet paikkansa vihreistä.
acid
...
Tarkastellaanpa Suomen Keskustan ja Ruotsin Centerpartiet'in eroavaisuuksia. On ennustettu Suomen Keskustan kannatuksen putoavan tulevaisuudessa ruotsalaisen kaimansa lukemiin (6.2%). Siinä on kuitenkin unohdettu, että Suomessa ja Ruotsissa kehitys puoluekartalla on mennyt eri suuntiin. Maatalouden rakennemuutoksen jälkeisessä profiloitumisessaan Center epäonnistui surkeasti. Ruotsiin syntyi etenkin kaupungeista kannatuksensa hakeva erillinen liberaalipuolue Folkpartiet, jota viime vaaleissa kannatti 13.4% ruotsalaisista. Centerin ja Folkp:n yhteenlaskettu kannatus on melkein 20%, eli ne edustavat yhteenlaskettuna noin Suomen Keskustan suuruista kannatuspohjaa.
Jos siis Keskusta haluttaisiin hävittää, paras keino olisi perustaa Suomeen Folkpartietin kaltainen liberaalinen yleispuolue.
Tulevaisuudessa Keskusta hyödyntää yhä enemmän liberaali-elementtiään. Yleispuolueen imagon säilyttäminen on tärkeää. Keskustan vankat tukialueet ovat vielä maaseudulla. Sen vuoksi Keskustaa tulee etenemään uudelleen profiloitumisessaan maltillisesti. Se ei ole tehnyt, eikä tule tulevaisuudessakaan tekemään samaa virhettä kuin Centern Ruotsissa.
Maltillisen liberalistiset yleispuolueet ovat tulevaisuuden puolueita. Keskisessä Euroopassa tämä näkyy jo selvästi. Kovia oikeisto- ja vasemmistoarvoja ajavien puolueiden viehätys on kadonnut. Ne ovat luonnollisen elinkaarensa loppupuolella. Keskustalainen ajattelutapa on vahvassa nousussa.
...
Voit aivan vapaasti rauhoittaa omaa mieltäsi hokemalla mantrojasi. Ota lisäksi lootus-asento, niin haluttu suggestiivinen tila valtaa mielen nopeammin.... Oummm...Oummm...kepu on agraaripuolue....kepu on agraaripuolue....kepu ei ole liberaalipuolue....kepu ei ole liberaalipuolue....jne...jne
Todellisuudessa Keskusta muuntuu tilanteen mukaan. Puolueen liberaalielementin aktivoituminen tapahtuu automaattisesti kun siihen on yhteiskunnassa tarpeeksi suuri tilaus.
...
Maltillisesti...maltillisesti, -eihän Keskusta ole mikään vallankumouspuolue!
*13.12.-99 HS:n pääkirjoitus:
“Ei tällä tavalla
MTK järjesti EU:n huippukokouksen yhteydessä suuren mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla ja Helsingin messukeskuksen tuntumassa, jossa EU-johtajat pitivät kokoustaan.
- - -
Eniten hämmästystä herättää kuitenkin valokuva eduskuntatalon edestä. Kuvassa on kolme kepun kansanedustajaa Hannu Aho, Jari Leppä ja Lauri Oinonen. Heistä MTK:n varapj. Aho raahaa kohti eduskuntatalon portaita sianruhoa.
Kepun eduskuntaryhmässä asianomaisia nuhdeltiin maanantaina huonosta mausta. Asiaan voi suhtautua vakavamminkin: eduskunta on maan korkein valtioelin, jota tulee kunnioittaa. Kansanedustajien ei kuulu osallistua mielenosoituksiin talon edessä. Hyvän asian voi pilata monella tavalla – vai kuinka MTK.”
Ruotsissa kommunisteilla ei ole koskaan ollut niin vahvaa asemaa kuin Suomessa. Luulen, että kuvaamasi toivottava kehityskulku on Suomessa paljon hitaampaa, koska meillä kommunistit ovat siirtyneet jouhevasti kannattaaman veljespuoluetta (ainakin demareiden vastustamisessa) keskustaa tai nuoremmasta päästä vihreitä.
"Kommunistipuolueen veljespuolue Keskusta" - eikö tuo täytä solvauksen tunnusmerkit?
Lisäksi ihmetystä herättää, että solvaaja on nimimerkistään päätellen vasemmistolaisen puolueen kannattaja.
Onko SDP liukunut jo niin pitkälle historiallisesta emopuolueestaan Kommunistisesta puolueesta, että sen kannattajilla on varaa haukkua Keskustaa emopuolueensa veljeksi. Onko Keskusta siis SDP:n eno-puolue?
17.4.2000 Ilkka:
"Jo runsaan vuosikymmenen Suomi on kulkenut 'oikealle' sanan vanhassa merkityksessä."
"Sinipunahallituksen johdolla Suomi eteni pitkin askelin oikeistoliberalismin suuntaan. Suotta ei oppositio-keskusta käyttänyt Margaret Thatcherin kuvaa Holkerin hallituksen aikaansannoksia kritisoidessaan."
"Suomessa ei ole sodan jälkeen nähty niin oikeistolaista politiikkaa kuin Lipposen aikana."
"On luonnollista, että kokoomuslaiset ja kokoomusta sympatisoivat antavat äänensä gallupissa ja vaaleissakin hallitukselle, joka harjoittaa kokoomuslaista politiikkaa. Mutta miksi sosiaalidemokraatit tai vielä vasemmistolaisemmat niin tekisivät?"
En minä solvaa. Näyttää vaan siltä, monet entiset kommunistit kannattavat keskustaa koska kokevat sen nyt pahimmaksi demareiden vastustajaksi. He kokevat keskustan intressien olevan saman kuin kommunisteilla oli. Kommunistien pahin vihollinen ei ollut kapitalisti vaan luokkapetturi, kerettiläinen sosialidemokraatti.
Tuosta "emopuolueesta" sen verran, SDP on perustettu vuonna 1899 Suomen Työväenpuolueen nimellä. Nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen. Marxilais-lenininistien Suomen kommunistinen puolue perustetiin sen sijaan 1918 Moskovassa.
Kommunismin aatteellinen perusta on Karl Marxin teoriat siten kuin he sen ymmärtävät eli vallankumouksellinen siirtyminen proletriaatin diktatuurin kautta lopulta luokattomaan yhteiskuntaan. Sosialidemokratia sen sijaan perustuu aatteellisesti marxisimin kritiikkiin, joista tärkein oli bernstainilainen sosialismi. Bernsteinin kritiikin mukaan sosialismi ei ole mikään valmis järjestelmä, johon koko yhteiskunta saattoi sopivan ajan tullen siirtyä. Sen sijaan sosialismi on pikemminkin ihmisyyden ihanteiden mukaista jatkuvaa toimintaa, jonka tarkoitus oli kehittää yhteiskuntaa ja oikoa markkinatalouden luomia vääristymiä.
Bernsteiniläisyys on melko myöhäinen tulokas sosialidemokratiassa.
Tästä lähdettiin:
TYÖN ORJAT, SORRON YÖSTÄ NOUSKAA!!!
Syksyn 1917 vaalikamppailu oli erittäin kiihkeä ja katkera. Sosialidemokraattien tavoitteena oli maan vapauttaminen Venäjän porvariston holhousvallasta ja vallan siirtäminen kansaneduskunnalle. Puolueneuvoston julkilausumassa puhuttiin "vallankumouksellisen kansanvallan vaaleista". SDP:n tärkeimmät vaalijulisteet suunnitteli Otto Wille Kuusinen.
Vuoden 1922 vaaleissa oli ensimmäisen kerran mahdollisuus valita sosialidemokraattien ja kommunistien välillä, kun Suomen Sosialistinen Työväenpuoluekin osallistui vaaleihin. Vaalitaistelua leimasi työväenliikkeen sisäinen taistelu. SDP:n vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisia sosiaalipoliittisia uudistuslupauksia.
Sosiaalidemokraattisen liikkeen syntyyn on vaikuttanut saksalainen Eduard Bernstein, jonka 1899 julkaisema kirja (artikkeleina jo aiemmin; nimeä en muista) loi pohjan sosialidemokratialle. Berstein hylkäsi pitkälti Marxin ja Engelsin opit luokkavastakohtaisuuksista, työväenluokan diktatuurista, reaalisosialismista jne. Sosiaalidemokraattiselle liikkeelle luotiin siis pohja jo reilut sata vuotta sitten.
Toinen sosiaalidemokraattisen liikkeen perusideologi on ollut itävaltainen Karl Kautsky, joka vielä 1910-luvulle saakka piti tiukasti kiinni sosialistista ihanteista. Sen jälkeen Kautsky kuitenkin irtaantui omille teilleen kohti sosiaalidemokratiaa. Demariaatteen juuret ovat siis vankasti saksalaisessa maaperässä, vaikka Bernstein toki välillä pitkään vaikuttikin Sveitsistä ja Lontoosta käsin. Lenin oli näiden luopioiden suuriin kriitikko.
Kommunistit ovat siitä lähtien pitäneet sosiaalidemokraatteja luokkapettureina ja porvariakin pahempana vihollisena. Tällaisen bernsteinilais-kautskylaisen sosiaalidemokratian tunnetuin edustaja Suomessa on ollut Väinö Tanner, jota kotikommunistit, neukut ja Kekkonen eniten vihasivat. Muita merkittäviä tämän suunnan "sosialisteja" ovat olleet Väinö Leskinen, Unto Varjonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Paavo Lipponen.
Vuonna 1917 kesällä eduskunta julistautui jo ylimmän hallitusvallan käyttäjäksi Suomessa, mutta suomalainen oikeisto liittoutui Venäjän hallituksen kanssa ja torjui Suomen itsenäisyysjulistuksen.
Suomen kommunistinen puolue oli Suomessa kielletty vuoteen 1944 saakka. Vuoden 1922 vaaleissa mukana ollut sosialistinen työväenpuolue oli eri puolue, mutta käytännössä kylläkin maanalaisen kommunismin etäispääte. Sekin kiellettiin vähän ajan päästä.
Suomen itsenäistyttyä maltillinen oikeisto (Maalaisliitto ja Edistyspuolue) tekivät yhteistyötä maltillisen vasemmiston (SDP) kanssa. Tämä yhteistyö päättyi sotien jälkeen ja sen tilalle tuli kaksi blokkia. Toisella puolen yhteistyötä harjoittivat K-linjan käsiin ajautunut Maalaisliitto ja maan alta sallituksi tullut kommunistinen puolue ja sen kattojärjestö SKDL. Toisella puolen olivat taas Kokoomus ja SDP, joiden yhteistyö loppui Honka-liiton repeämiseen ja SDP:n hajottamiseen. Tämän jälkeen politiikkaa hallitsi Kekkonen kansanrintahallituksineen.
Höps kukkelii. Bernstein vaikutus oli suuri jo ennen Suomen SDP:n perustamista 1890 luvun lopulla.
Sitten oikaisen hieman tietojasi Suomen historiasta. Kesällä 1917 Suomen sosialistienemmistöinen eduskunta hyväksyi nk. valtalain jolla Venäjän vallasta syrjäytetyn keisarin valtaoikeudet Suomessa siirrettiin eduskunnalle. Oikeisto pelkäsi suomen joutuvan sosialismiin. Silloin Venäjän väliaikainen hallitus suomalaisten porvarillisten poliitikkojen yllytyksestä ja tuella hajotti sosialistienemmistöisen eduskunnan (eli määräsi uudet eduskuntavaalit pidettäväksi ennenaikaisesti) ja kumosi valtalain.Uusissa vaaleisssa porvaripuolueet saivat niukan enemmistön. Se herätti katkeruutta SDP:sisällä ja jako sosialidemokraatteihin ja kommunisteihin alkoi. Maltilliset sosialidemokratit kuten Tanner jättäytyivät puolueen toiminasta sivuun. Radikaalit (kommunistit) sen sijaan aloittivat aseellisen taistelun johon otti osaa kyllä sosialidemokraatejakin. Mitään puolueen päätöstä taistelujen aloittamisesta ei ollut, vaan tilanne yleisesti oli maassa niin kireä (provosointeja puolin ja tosin), että siihen päädyttiin. Hävinneet kommunistit pakenivat Venäjälle ja perustivat siellää 1918 SKP:n
Noissa mainitsemissasi vaaleissa 1922 muuten SDP sai 53 edustajaa ja Sosailstisen työväenpuolueen nimellä toimineet kommunistit saivat 27 edustajaa.
Ja minä kun kun luotin SDP:n omaan sivustoon!
http://www.tyark.fi/julisteet.htm
TAISTELUUN TYÖVÄKI MUSTAA TAANTUMUSTA VASTAAN!!!
Ei noissa SDP:n varhaisissa vaalijulisteissa Bernsteiniä tunneta. Taiteilijana näyttää olleen Otto-Ville Kuusinen, monipuolisesti lahjakas työväenliikkeen mies.
Samantapainen kahtiajako kuin varhaisaikoina, näyttää jatkuvan sosialidemokratiassa vielä tänäkin päivänä.
Mitä tuossa on ihmeellistä jos sosialidemokraatit kannattivat itsenäisyyttä myös hajotusvaaleihin syksyllä 1917 mentäessä. Hauskaa on sen sijaan, että porvarilliset puolueet olivat halunneet jo kesällä 1917 hyväksytyn valtalain menevän Venäjän vahvistettavaksi (eli siis hylättäväksi).
Eikä valtiollisen itsenäisyyden puolesta taisteleminen ole mielestäsi arvokasta? Sosiaalidemokraattisessa liikkeessä on Suomen historiassa ollu paljonkin tätä itsenäisyysajattelua. Vuosina 1939 - 1944 puolustettiin asein sitä mitä jo kesällä 1917 vaadittiin. Sodan jälkeen asevelisosialistit ryhtyvät puolustamaan suomalaista yhteiskuntajärjestelmää politiikan keinoin vastustamalla kommunismia ja Kekkosta.
Toki demareilla on ollut silloin tällöin eriseuraisuutta keskenään. Pahimmillaan tämä oli 1960-luvun alkuvuosina, kun puolue Kekkosen hyvällä avituksella hajosi. Sen jälkeen on taaperrettu melko yksituumaisesti välillä vasenta reunaa ja sitten taas enemmän oikeaa laitaa kulkien.
Eikä valtiollisen itsenäisyyden puolesta taisteleminen ole mielestäsi arvokasta? Sosiaalidemokraattisessa liikkeessä on Suomen historiassa ollu paljonkin tätä itsenäisyysajattelua. Vuosina 1939 - 1944 puolustettiin asein sitä mitä jo kesällä 1917 vaadittiin. Sodan jälkeen asevelisosialistit ryhtyvät puolustamaan suomalaista yhteiskuntajärjestelmää politiikan keinoin vastustamalla kommunismia ja Kekkosta.
Toki demareilla on ollut silloin tällöin eriseuraisuutta keskenään. Pahimmillaan tämä oli 1960-luvun alkuvuosina, kun puolue Kekkosen hyvällä avituksella hajosi. Sen jälkeen on taaperrettu melko yksituumaisesti välillä vasenta reunaa ja sitten taas enemmän oikeaa laitaa kulkien.
Ei tuo hullumpi ole tuo OW Kuusisen suunnittelema vaalijuliste, mutta luulenpa, että vielä ylpeämpi O.W. olisi noista vuosien 1968 ja 1978 presidentinvaalijulisteista! :-)
Näissä keskusteluissa käännetään usein itsestäänselvyydet nurinpäin. Ihmetellään keskustan suurta kannatusta, mutta ei osata löytää siihen ilmeisintä syytä.
Suomessakin saattaisivat puolueiden kannatussuhteet olla toisenlaisia jos...
1. ...SDP:llä olisi ollut parempi johtajaonni. Kalevi Sorsa oli onneton johtaja ilman tarvittavaa karismaa. Pertti P-P-Paasio oli hyvä mies ilman omienkaan tukea, Ulf Sundqvist huijari ja Paavo Lipponen suurimman luokan huijari. Kunnollisien johtajien avulla SDP olisi voinut nousta kannatusluvuissa Ruotsin sisarpuolueen tasolle.
2. ...kokoomuksesta ei ole ikinä ollut kuin haittaa tavallisen suomalaisen näkökulmasta. Oli surun päivä koko Suomelle kun Holkerin hallitus aloitti tuhotyönsä. Laman jälkiä paikkaillaan vieläkin. Toinen suuri rivikansalaisen kusetus oli Lipposen hallitukset, joissa kokoomus uskollisena rakkikoirana toteutti Lipposen politiikkaa.
Ilman näitä megaluokan munauksia keskusta saattaisi olla paljon pienempi ja erityisesti SDP paljon suurempi.