Yhä monen vuoden jälkeen tulee hetkiä jolloin kaipaan häntä niin että keho tärisee. Hänellä on ollut minuun sellainen vaikutus aina. Haluaisin tanssia kokonaisen yön hullun lailla jossain yökerhossa tai juosta tunturin rinnettä ylös alas lievittääkseni kehoni jännitystä. Ja istua sitten uupuneena ja kuumissaan alas maahan. Puistella päätä ja ihmetellä minkälaisen päähänpinttymän olenkaan saanut. Rakkaan pakkomielteen. En minä tiedä mitä hänelle pitäisi tehdä kohdatessa. Paitsi ehkä hypätä syliin ja suudella ne huulet ja kasvot täyteen suukkoja.
Haaveita nämä vain. Silti hän on läsnä mielessäni.
Haaveita nämä vain. Silti hän on läsnä mielessäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta tuntuu että ehkä tää on mennyt vähän yli varsinkin kun ei toisesta enää mitään tietoa ehkä pitäisi vaan olla ja touhuta omiaan.
Nytkö heräsit?
Taidat melko pohjoisessa asustaa kun tuntureita pitkin pystyt juoksentelemaan?
ilmeisen rautainen kunto