Koitettiinko meitä

Jotenkin tuo kirjoituksesi tuntui tutulta ja itse voisin olla se toinen osapuoli jos sinä olet nainen. En tiedä miksi kävi miten kävi ja vieläkin harmittaa että asiat meni päin peetä ja "niin maan perusteellisesti", kuten sukunimi kaima poliisisarjassa usein sen ilmaisi.

Käyttäydyin ihan oudosti enkä ollut oma itseni kuin alussa.Jotenkin tunteet tulivat niin suureksi että aloin olemaan myös epävarma ja kai menin sitten ihan lukkoon, sotkin asioita ja ryhdyin puoluskannalle vaikka oikeasti en halunnut kuin sinua ja läheisyyttä. Varmaan johtui siitä että en ole koskaan kohdannut kaltaistasi naista. Olet kaunis ulkoisesti ja vielä kauniimpi sisältä. Hyvyytesi suorastaan aisti kun olin seurassasi.

Tuskin olet kuitenkaan hän. Tuli jotenkin mieleen hupsu kuvitelma, että voisit olla hän kun tuo SPR oli lopussa. Se on yksi merkki hyväsydämmesyydestäsi ja osa sinun kaunista auttavaisia luonnettasi.

Aloittajan kysymykseen en tiedä vastausta, mutta kaikella on varmaan tarkoituksensa? Minä muistan hänet aina sisimmässäni ja kohtaaminen on antanut paljon ajattelemisen aiheita omaan elämääni.