Katse minun silmissäni kertoo, ettei tunne tää oo kuollut vieläkään. Sua rakastan, niin kuin silloin ennen, kun ne meilit sulle kirjoitin. Mä yritin tän tunteen tukahduttaa, mut pahemmin se siitä yltyi vain. Näen veiläkin sun sielus aarreaittaan ja värisen kuin lehti vaahteran. Sä oot lähellä, lähellä, lähellä sydäntäni, mä kuinka voisin, voisin, voisin sinut unohtaa. Mä yhä vielä, toivon, toivon, toivon, että onnellisesti päättyis tää.
Mä melkein joka päivä sinut näen, silti tunne sua en juuri ollenkaan. Oot toisinaan niin kovin avoin, herkkä, taas toisinaan niin, kylmä tunteeton.
Mä kaikkea hyvää sulle toivon, niin että onnellinen olisit. Vaik suuren tuskan mulle tuotit kerran. En samaa soisi sinun kokevan. Sä oot lähellä, lähellä, lähellä sydäntäni.
Kuinka voisin, voisin, voisin sinut unohtaa.
Mä melkein joka päivä sinut näen, silti tunne sua en juuri ollenkaan. Oot toisinaan niin kovin avoin, herkkä, taas toisinaan niin, kylmä tunteeton.
Mä kaikkea hyvää sulle toivon, niin että onnellinen olisit. Vaik suuren tuskan mulle tuotit kerran. En samaa soisi sinun kokevan. Sä oot lähellä, lähellä, lähellä sydäntäni.
Kuinka voisin, voisin, voisin sinut unohtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis runo, tai laulu. Tunteet on näin kestäviä.
Että näette melkein päivittäin.
Ehti päivä iltaan
teki varjot taikojaan.
Sama niissä toistui
aina uudelleen.
Kuiski tunturiltaan
tuuli omia aikojaan
Ja kun mä sen kuulin
sun mua jälleen luulin suudelleen.
Vihdoinkin mä haavekuvan
näin kauniin toteutuvan.
Sinun tunsin luoksein saapuneen
uudelleen
Iltaani viimeiseen.
Päivä tuskin päättyis kauniimmin
vaikka ilta saapui aikaisin.
Enkä sitä valmis kohtaamaan
kai oikein ollutkaan.
Päivä tuskin päättyis kauniimmin
läheisyytes vielä aavistin.
Vaikka varjot tummui silmissäin.
Sun niissä näin.
Ja tiesin sen.
Vaik viimeinen, tää ilta ois
Et mene mun luotain pois.
Ehti päivä iltaan, varjot tanssi siipineen.
Kuva yksi niissä, näytti häilyvän
Keijun tanhuviltaan,
tunsin syliini hiipineen
Ja kun kuiskeen kuulin
niin sylissäin sun luulin säilyvän.