Onko Suomessa "terroriuhka"...

.. ja jos on, niin miksiköhän?

Tämän päivän eli 2.11.2004 Iltalehden mukaan "Yhdysvaltain ulkoministeriö varoittaa kansalaisiaan Baltiassa ja Pohjoismaissa uhkaavasta terrori-iskusta. Suomessa kehotetaan varomaan metro-, bussi- ja rautatieasemia."

Vielä Iltalehti kirjoittaa: "Varoitus julkaistiin Yhdysvaltain Suomen- ja Latvian-suurlähetystöjen kotisivuilla lauantaina. - - Varoituksia ei julkaistu muiden Pohjoismaiden eikä Viron tai Liettuan suurlähetystöjen kotisivuilla."

Seurasin eilen TV:n uutispätkien verran pääministeri Matti Vanhasen pälyilevää olemusta ja - liki perttipaasioismaista - "itseään toistavaa" sanasujuvuutta, kun terroriuhkaa seliteltiin ns. parhain päin. Samalla palautui jälleen mieleen tapahtumat Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 sekä eritoten ns. coalition briefing -kokous helmikuun lopulta 2003. Niissäkään ei ollut mukana - edes kuokkavieraana saati kutsuttuna - muitten Pohjoismaitten edustajia...

Muistui mieleen myös pääministeri Matti Vanhasen ja jo aiemmin valtiosihteerinsä Risto Volasen esittämät näkemykset Suomesta "etulinjan maana" - ja nimenomaan suhteessa ns. terrorismin vastaiseen taisteluun (vaiko peräti sotaan?).

Moisista Suomen perinteiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluun kuulumattomista linjauksista, joita pidin niin tuolloin verekseltään kuin nyt puoli vuotta myöhemminkin sekä Suomen itsensä että ns. terrorismin vastaisen taistelunkin kannalta edesvastuuttomina, kirjoittelin asiasta verekseltään maaliskuussa 2004 jokuseenkin printtimediaan.

[Ennustukseni siitä, että pääministeri Vanhanen joutuisi puheistaan ja kirjoituksistaan "tilille" jo keskustan puoluekokouksessa kesällä 2004 osoittautuivat "ylioptimistisiksi", mutta kuntavaalien jälkimainigeissa luulisin mahdollisuuksien kriittisimpiinkiin arvioihin rutkasti kasvaneen...]

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
131530
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Tääl sitten veronmaksajat maksaa kaikki lisätyöt mitä pitää tehdä. Jos ei tottele menee amerikaanoille raportti ja sitte Halonen saa nootin.

Äänestä

Valitettavasti en jaksanut lukea läpi Timon koko sepustusta. Ovat ne sen verran uuvuttavia. Mutta itse asiaan.

Timo kai tuossa vihjaili siihen suuntaan, että terrori-ilmoituksen julkitulo nimenomaan Suomessa ei ole sattuma, vaan liittyy Lipposen virailuun USAssa joskus pari vuotta sitten. Timo ei näytä lainkaan tietävän, että esim. Norjalla, Tanskalla ja Baltian mailla on joukkojakin USAn rinnalla Irakissa ja Afganistanissa. Ainoastaan Suomi ja Ruotsi (myös Islanti?) ovat näistä maista pidättäytyneet lähettämästä sotavoimia näille alueille. Kaiken lisäksi Suomen osalta ei edes ollut puhe mistään sotajoukkojen lähettämistä, vaan valmiudesta humanitaariseen apuun ja jälleenrakennustyöhön.

Eli joku suhteellisuuden taju pitäisi sentään säilyttää, kun vertailee eri Pohjoismaita ja Baltian maita keskenään.

Äänestä
  • "Valitettavasti en jaksanut lukea läpi Timon koko sepustusta. Ovat ne sen verran uuvuttavia. Mutta itse asiaan."

    Olisi kannattanut lukea, koska nyt "Mielipidepankki" menee "itse asiaan" - aivan oman mielensä mukaan...

    Minä yritin avauskirjoituksessani kiinnittää huomiota Madridin terrori-iskun aikoihin ja yhteydessä pääministeri Matti Vanhasen sekä valtiosihteerinsä Risto Volasen antamiin lausumiin, joissa Suomesta oltiin tekemässä suhteessa "terrorismin vastaiseen taisteluun" ihan nimeltä mainitusti "etulinjan maata".

    Ja kirjoituksessani, jota "Mielipidepankki" ei sitten kai ennen tilinsä tyhjentämistä vaivautunut lukemaankaan, kummastelin sitä, miten Vanhanen & Co jälkikäteen oli lausumillaan tavallaan siunaamassa myös erään tietyn edeltäjänsä - tätä toki sen enempää korostamatta - hinkua erinäisiinkin "samanhenkisten koalitioihin".

    Luultavasti melkein kaikki olennainen, mitä ennen Helsingin käräjäoikeuden 19.3.2004 Anneli Jäätteenmäkeä koskeneessa Irakgate-osiossa tälle antamaa vapauttavaa päätöstä on kirjoitettu, selvinnee "Mielipidepankillekin" seuraavasta linkistä ja sen kirjoituksista.


    Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877

    PS. "Eli joku suhteellisuuden taju pitäisi sentään säilyttää, kun vertailee eri Pohjoismaita ja Baltian maita keskenään."

    Minä kyllä viittasin aivan suoraan ja sanatarkasti Iltalehden sivuilla kirjoitettuun uutiseen, joten vertailumoitteet Mielipidepankki osoittanee Iltalehden toimitukseen.

    Minä muuten pyrin säilyttämään yleensäkin tajuni aina lukemalla ensin kirjoituksen, jota ajattelen kommentoida...

    Äänestä

Osama Bin Ladenin ilmoituksen mukaan uhka kohdistuu vain koalitiossa mukana oleviin maihin. -Siis ei esim. Ruotsiin ja Suomeen.

Baltian maat ovat koalitiossa mukana. Ne saavat olla varpaillaan. Espanja poisti uhan omalta osaltaan irtautumalla koalitiosta.

Äänestä

Suomi valitsi maailman - ja USA:n vihollisten - silmissä puolensa jo silloin kun Lipponen kävi Valkoisessa talossa ja tv-kameroiden edessä hörhötteli yhdessä Bushin kanssa: "Suomen kansa tukee politiikkaanne."

Tämän jälkeen tuli ilmi että Bush oli kiittänyt Suomen hallitusta liittymisestä koalitioon. Yhdysvalloissa tämä koalition muodostaminen ja ilman YK:a toimiminen oli ollut koko syksyn kiistakysymys, kuten mm. meilläkin tv:ssä näytetyt Kerryn kongressipuheenvuorot osoittivat. Jokainen maailmalla tiesi mitä sana koalitio Bushin suussa tarkoitti.

Suomi osallistui Grossmannin koalitiokokoukseen. Suomi karkotti irakilaisdiplomaatteja Pentagonin operaatioon kuuluen.

Vaikka hallitusvalta Suoimessa vaihtui, myös uusi hallitus omaksui saman USA:a kulissien takana myötäilevän linjan. Mm. yksityiselle ahneelle kauppavaltuuskunnalle, joka kiirehti Irakiin saadakseen jälleenrakennussopimuksia, järjestettiin Vanhasen hallituksen diplomaattituki.

Edelleen sisäministeriömme on kouluttanut miehityshallinnon käyttöön irakilaispoliiseja. Tätä voidaan pitää hyvin harkitsemattomana ja raskauttavana asiana, sillä nämä poliisit leimataan Irakissa miehityshallintoa liehakoiviksi luopioiksi, ja heitä on tapettu jo toista tuhatta.

Myös asiantuntijalääkäri Helena Rannan hallitus antoi vapaasti USA:n sotakoalition käyttöön. Hänen työkomennuksistaan oltiin aikaisemmmin hyvin tarkkoja - että ne tulivat vain ja ainoastaan YK:lta.

Joten yhteenvetona: jos Suomeen tehdään terroristihyökkäys niiden toimesta, jotka eivät hyväksy USA:n ryöstöretkeä Irakiin, Suomi on kyllä tehnyt oman osuutensa ansaitakseen tällaisen koston.    

Äänestä
  • Noin voi asioita selitellä silloin, kun ei välitä mitään totuudesta.

    Äänestä

...

Äänestä

Eilisessä 01.11.04 Pyhäjokiseudussa oli juttu jossa kerrottiin Oulaistelaisen vanhemman konstaapelin olevan työkeikalla jordaniassa. Poliisimies, Veijo Alavaikko on siellä kouluttamassa irakilais-poliiseja.

Liittyykö hänen työkeikkansa niihin Paavo Lipposen lupauksiin valkoisessa talossa voi vain arvailla? Onko kyseessä "humaanitäärinen apu" jota Paavo lupaili jo ennen sodan alkamista, jää arvailujen varaan. Kovin suopeasti irakin vastarintaliike ei ole suhtautunut niihin piireihin, jotka veljeilevät jollain tavalla usa:n kanssa.

Äänestä

Onkos siinä nyt jotain pahaa jos Suomessa suhtaudutaan terrorismiin ihan asiaan kuuluvalla vakavuudella?

Ei Matti Vanhanen varmaankaan tarkoittanut, että Suomen pitää olla sotilaallisessa mielessä eturintamassa terrorismin vastaisessa sodassa.

Terrorismin vastaisessa poliittisessa rintamassa meidän on sen sijaan jo moraalisistakin syistä oltava täysin rinnoin.
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että pitäisi tehdä juuri niin kuin USA sanoo, mutta tuomiojalaisen hyssyttelyn aika saisi jo loppua.

Äänestä
  • ... ja vielä vastenmielisempää uhoilua esiintyy niin joidenkuiden itseään demokraattisina pitävien maiden valtiojohdossa kuin näillä kapisilla keskustelusaiteillakin.

    "Ei Matti Vanhanen varmaankaan tarkoittanut, että Suomen pitää olla sotilaallisessa mielessä eturintamassa terrorismin vastaisessa sodassa", arvelee nimimerkki "Keskustaporvari" - eikä nimimerkkiinsä nähden ollenkaan "poikkevasti"!

    Matti Vanhasen tarkoitusperistä nyt on kyllä viimeisen vuoden aikana ollut kovin vaikea ottaa selvää ja selkoa, vaikka yhäti yltyvällä tempolla tämä "Lepsämän liturgi" niin EU:n perustuslakiin liittyvissä kuin mm. ulko- ja turvallisuuspoliittisissakin asioissa miltei kaikki sanomansa sanat nieleskellen toisteleekin. Tai ehkä juuri siksi?

    "Terrorismin vastaisessa poliittisessa rintamassa meidän on sen sijaan jo moraalisistakin syistä oltava täysin rinnoin.
    Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että pitäisi tehdä juuri niin kuin USA sanoo, mutta tuomiojalaisen hyssyttelyn aika saisi jo loppua", jatkaa "Keskustaporvari" eikä jälleenkään tuota nimelleen ja hengenheimolaisilleen pettymystä.

    Keskusta- kuten demari- ja muiltakin porvareilta vain passaa aina jäävän ajattelematta terrorismin olemus ja sen taustalla vaikuttavat mitä moninnaisimmat historialliset ja kulttuuriset tapahtumat ja kirjot. "Täysin rinnoin" sitä vain ilmoittaudutaan, syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen "terrorismin vastaiseen taisteluun", 9.12.2002 tienoilla "samanhenkisten koalition" valekaavussa mukaan kansainvälisen oikeuden säädösten ja YK:n turvaneuvoston päätösten valossa jopa "valtioterroristiseen taisteluun" (eli "poliittiseen rintamaan" - kaiketi moraalisistakin syistä - vaikka tiedossa piti valtiojohdolla olemana, ettei ns. ennakoivalle itsepuolustukselle esim. Irakin kyseessä ollen ollut vähintäkäään oikeutusta!)

    Koville näkyy ottavan jos jonkinsortin porvareille, kun ulkoministeri Erkki Tuomiojaakin tarvitsee näissä yhteyksissä käydä jälleen luonnehtimaan...

    Ja/mutta onhan tästäkin asiasta yritetty keskustella aiemminkin >>>

    Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004653360

    Äänestä

  • old_profile_8565 kirjoitti:

    ... ja vielä vastenmielisempää uhoilua esiintyy niin joidenkuiden itseään demokraattisina pitävien maiden valtiojohdossa kuin näillä kapisilla keskustelusaiteillakin.

    "Ei Matti Vanhanen varmaankaan tarkoittanut, että Suomen pitää olla sotilaallisessa mielessä eturintamassa terrorismin vastaisessa sodassa", arvelee nimimerkki "Keskustaporvari" - eikä nimimerkkiinsä nähden ollenkaan "poikkevasti"!

    Matti Vanhasen tarkoitusperistä nyt on kyllä viimeisen vuoden aikana ollut kovin vaikea ottaa selvää ja selkoa, vaikka yhäti yltyvällä tempolla tämä "Lepsämän liturgi" niin EU:n perustuslakiin liittyvissä kuin mm. ulko- ja turvallisuuspoliittisissakin asioissa miltei kaikki sanomansa sanat nieleskellen toisteleekin. Tai ehkä juuri siksi?

    "Terrorismin vastaisessa poliittisessa rintamassa meidän on sen sijaan jo moraalisistakin syistä oltava täysin rinnoin.
    Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että pitäisi tehdä juuri niin kuin USA sanoo, mutta tuomiojalaisen hyssyttelyn aika saisi jo loppua", jatkaa "Keskustaporvari" eikä jälleenkään tuota nimelleen ja hengenheimolaisilleen pettymystä.

    Keskusta- kuten demari- ja muiltakin porvareilta vain passaa aina jäävän ajattelematta terrorismin olemus ja sen taustalla vaikuttavat mitä moninnaisimmat historialliset ja kulttuuriset tapahtumat ja kirjot. "Täysin rinnoin" sitä vain ilmoittaudutaan, syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen "terrorismin vastaiseen taisteluun", 9.12.2002 tienoilla "samanhenkisten koalition" valekaavussa mukaan kansainvälisen oikeuden säädösten ja YK:n turvaneuvoston päätösten valossa jopa "valtioterroristiseen taisteluun" (eli "poliittiseen rintamaan" - kaiketi moraalisistakin syistä - vaikka tiedossa piti valtiojohdolla olemana, ettei ns. ennakoivalle itsepuolustukselle esim. Irakin kyseessä ollen ollut vähintäkäään oikeutusta!)

    Koville näkyy ottavan jos jonkinsortin porvareille, kun ulkoministeri Erkki Tuomiojaakin tarvitsee näissä yhteyksissä käydä jälleen luonnehtimaan...

    Ja/mutta onhan tästäkin asiasta yritetty keskustella aiemminkin >>>

    Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004653360

    Ihan selvyyden vuoksi vain totean, etten tykännyt yhtään siitä imelästä ja hieman lapsekkaasta tavasta, jolla Lipponen esiintyi Washingtonissa joulukuussa 2002. Lipposella on ollut aina tapana mielistellä suurten edessä.
    Minulla on kuitenkin henkilökohtaisesti ihan selkeä suhtautuminen terrorismiin.
    Terrorismin "syiden ymmärtäminen" siinä mielessä kuin nämä kaiken maailman jälkitaistolaiset itujenpurijat sen antavat ymmärtää, ei ole muuta kuin kömpelösti peitettyä antiamerikkalaista fundamendalismia, josta Esko Ahokin meitä viisaasti varoitteli.

    Äänestä

  • Keskustaporvari kirjoitti:

    Ihan selvyyden vuoksi vain totean, etten tykännyt yhtään siitä imelästä ja hieman lapsekkaasta tavasta, jolla Lipponen esiintyi Washingtonissa joulukuussa 2002. Lipposella on ollut aina tapana mielistellä suurten edessä.
    Minulla on kuitenkin henkilökohtaisesti ihan selkeä suhtautuminen terrorismiin.
    Terrorismin "syiden ymmärtäminen" siinä mielessä kuin nämä kaiken maailman jälkitaistolaiset itujenpurijat sen antavat ymmärtää, ei ole muuta kuin kömpelösti peitettyä antiamerikkalaista fundamendalismia, josta Esko Ahokin meitä viisaasti varoitteli.

    ... saatane maailmasta loppumaan eikä edes vähenemään. Ja tuskin myöskään valtioterrorismia.

    "Minulla on kuitenkin henkilökohtaisesti ihan selkeä suhtautuminen terrorismiin", kirjoittaa miltei näiltä saiteilta aiemmin tunnettuun "joopa-joo" -tyyliin nimimerkki "Keskustaporvari" ihan "selkeästä suhtautumisesta" terrorismiin.

    Ja seuraavassa virkkeessä hän sitten - yllätyksettömästi - ilmaiseekin henkilöhtaisen "suhtautumisensa":

    ´Terrorismin "syiden ymmärtäminen" siinä mielessä kuin nämä kaiken maailman jälkitaistolaiset itujenpurijat sen antavat ymmärtää, ei ole muuta kuin kömpelösti peitettyä antiamerikkalaista fundamendalismia, josta Esko Ahokin meitä viisaasti varoitteli.´

    Voiko suhtautumistaan enää tuon selkeämmin ilmaista: ne, jotka toivovat analyyttistä suhtautumista terrorismiin ja sen syihin kuin myös valtioterorismiin ja senkin syihin, leimataan paitsi "ymmärtäjiksi" että "jälkitaistolaisiksi itujenpurijoiksi" ja suureen transatlanttiseen guruun eli Esko Ahoon vedoten vielä - erinomaisen "kömpelösti" - "antiamerikkalaisiksi fundamentalisteiksi".

    Anneli Jäätteenmäen eduskuntavaaleissa 2003 puolueelleen hankkiman vaalivoiton myötä ja "siivellä" myös nousukiitoon uudestaan päässyt Esko Aho tosiaankin ehätti moneenkin kertaan tulkita "antiamerikkalaiseksi fundamentalismiksi" kaiken sen kritiikin, jota mm. kansainvälisen oikeuden asiantuntijat kautta maailman ja korostetusti myös Suomessa jo ennen 20.3.2003 Bushin ja Blairin "smanhenkisten koalition" eli "liittouman" toteuttamaa laiton hyökkäystä Irakiin kirjoittivat julki; Suomessa tosin vain Hufvudstadsbladet alkuvaiheessa (21.3.2003) antoi oikeusoppineiden mielipiteelle palstatilaa.

    Koska niin Esko Ahon kuin sen toisenkin "Keskustaporvarin" näkemykset mahdollisen "fundamentalismin" ympärillä perustunevat nimenomaisesti Bushin ja Blairin johdolla toteutettun "ennaltaehkäisevään iskun" ja/tai "ennakoivan itsepuolustuksen" oppiin ja sen luuloteltuun, uskoteltuun ja vääristellysti koko kansainväliselle yhteisölle syötettyyn oikeutukseen, lienee paikallaan palauttaa mieliin ydinkysymyksiä Irakin-sodan tiimoilta.

    Monin tavoin palkittu ja arvostettu freelance-toimittaja Mikko Niskasaari kirjoitti asiasta etevästi 6. elokuuta 2004 Journalisti-lehden numerossa 13/2004:

    Linkki Journalistin Irakgate-juttuun:

    http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm


    Ja siltä varalta, että linkki ei toimisi, seuraavassa toimittaja Mikko
    Niskasaaren ansiokas arvio Irakgatesta kokonaisuudessaan:


    "IRAKGATE"
    – mitä medialta
    jäi kertomatta

    Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen:
    "Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän
    vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".

    Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin
    tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti,
    että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?

    Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja
    osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen
    hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili
    Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n
    päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla.
    Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja
    vain YK:n toimintaan.

    Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen
    näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten
    varapresidentti Richard Cheneylle.

    Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc
    Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan
    edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat
    luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n
    salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.

    Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen
    Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa,
    saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen
    Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen
    johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.

    Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:

    "Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja
    ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja.
    Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana.
    Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen
    lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun
    Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.

    Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä
    perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.


    Vuoto
    lehdille
    Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot
    kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli
    Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja
    varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n
    varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.

    Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen
    kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui
    olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti
    esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja
    kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.

    Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi
    yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta
    koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen
    puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa
    kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti
    Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.

    Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa
    Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla
    haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen
    tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan
    typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n
    liittolaiseksi", hän väitti.

    IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä
    'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole
    tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen
    koordinaatiokokous".

    Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä.
    Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja
    asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat
    selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.

    "Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta,
    jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan
    terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan
    pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman
    ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:

    "Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista
    ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin
    tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin
    Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".

    Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen,
    tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat
    ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi
    epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran
    puolesta ja Jakobsonin muuten vain.


    Hymyn
    paljastus
    Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista
    Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen
    liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista
    keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä
    rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa
    Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition
    säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen
    selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta
    terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.

    Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin
    kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n
    4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain
    YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.

    Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole
    missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli
    sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen,
    vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla
    ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan
    linjaeroon:

    "Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja
    Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta
    valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa
    Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa
    tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".

    Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei
    edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet
    lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain
    pari viikkoa myöhemmin.

    Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen
    oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.
    Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita
    viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä
    periaatteesta.

    Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden
    kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja
    jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei
    Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu
    uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet
    kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta,
    "korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.

    Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää
    puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut
    Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan
    Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja,
    vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.


    Favorinin
    lausunto
    Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä
    ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli
    todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia.
    Grossman-muistiosta hän totesi:

    "Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta
    kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa.
    Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla
    haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".

    Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä
    Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin
    lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui
    poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja
    rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.

    Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli
    kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta,
    jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.

    Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja
    väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot
    pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta
    aikaisemmin Favorinilta:

    "Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon
    media sivuutti.


    Vuoto-
    jahti
    "Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin
    kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti
    Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen
    jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa,
    mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli
    katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä
    puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta
    demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.

    Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto,
    joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen
    alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen
    selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta
    Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja
    sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää
    ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.

    Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista
    "Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian
    esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa
    erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo
    ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet
    tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa
    saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia
    tällaiset asiakirjat saattoivat olla?

    Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki
    samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta
    raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka
    saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli
    haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin
    peruuttamista.

    Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti
    tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä
    Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti
    oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun
    oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme
    ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan
    hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".

    Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin
    asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään
    salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos
    – tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia
    oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti
    Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat
    sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei
    ole esitetty.

    Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa
    Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin,
    kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut
    ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla
    virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia
    muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta.
    Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä
    oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen
    tekosistaan".

    Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin
    siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen
    virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet
    mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä
    luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja
    presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa
    harvinaisen huono ajatus.

    Mikko Niskasaari"

    PS1. Kävi Yhdysvaltain presidentinvaalissa nyt sitten lopulta niin tai näin, "samanhenkisten koalition" nimissä tehty hyökkäys Irakiin 19.-20.3.2003 välisenä yönä on oleva maailman tappiin kansainvälisen oikeuden valossa laiton sotatoimi - ja siinä katsannossa kutakuinkin "valtioterroristinen" teko, josta vastuullisten toimia olisi syytä päästä käsittelemään kansainvälisessä sotarikostuomiostuimessa...

    PS2. Seuraavalla kerralla ehkä sitten enemmän muusta kuin "valtioterrorismista" - ja silloinkin ilman "fundamentalismia"!

    Äänestä

  • old_profile_8565 kirjoitti:

    ... saatane maailmasta loppumaan eikä edes vähenemään. Ja tuskin myöskään valtioterrorismia.

    "Minulla on kuitenkin henkilökohtaisesti ihan selkeä suhtautuminen terrorismiin", kirjoittaa miltei näiltä saiteilta aiemmin tunnettuun "joopa-joo" -tyyliin nimimerkki "Keskustaporvari" ihan "selkeästä suhtautumisesta" terrorismiin.

    Ja seuraavassa virkkeessä hän sitten - yllätyksettömästi - ilmaiseekin henkilöhtaisen "suhtautumisensa":

    ´Terrorismin "syiden ymmärtäminen" siinä mielessä kuin nämä kaiken maailman jälkitaistolaiset itujenpurijat sen antavat ymmärtää, ei ole muuta kuin kömpelösti peitettyä antiamerikkalaista fundamendalismia, josta Esko Ahokin meitä viisaasti varoitteli.´

    Voiko suhtautumistaan enää tuon selkeämmin ilmaista: ne, jotka toivovat analyyttistä suhtautumista terrorismiin ja sen syihin kuin myös valtioterorismiin ja senkin syihin, leimataan paitsi "ymmärtäjiksi" että "jälkitaistolaisiksi itujenpurijoiksi" ja suureen transatlanttiseen guruun eli Esko Ahoon vedoten vielä - erinomaisen "kömpelösti" - "antiamerikkalaisiksi fundamentalisteiksi".

    Anneli Jäätteenmäen eduskuntavaaleissa 2003 puolueelleen hankkiman vaalivoiton myötä ja "siivellä" myös nousukiitoon uudestaan päässyt Esko Aho tosiaankin ehätti moneenkin kertaan tulkita "antiamerikkalaiseksi fundamentalismiksi" kaiken sen kritiikin, jota mm. kansainvälisen oikeuden asiantuntijat kautta maailman ja korostetusti myös Suomessa jo ennen 20.3.2003 Bushin ja Blairin "smanhenkisten koalition" eli "liittouman" toteuttamaa laiton hyökkäystä Irakiin kirjoittivat julki; Suomessa tosin vain Hufvudstadsbladet alkuvaiheessa (21.3.2003) antoi oikeusoppineiden mielipiteelle palstatilaa.

    Koska niin Esko Ahon kuin sen toisenkin "Keskustaporvarin" näkemykset mahdollisen "fundamentalismin" ympärillä perustunevat nimenomaisesti Bushin ja Blairin johdolla toteutettun "ennaltaehkäisevään iskun" ja/tai "ennakoivan itsepuolustuksen" oppiin ja sen luuloteltuun, uskoteltuun ja vääristellysti koko kansainväliselle yhteisölle syötettyyn oikeutukseen, lienee paikallaan palauttaa mieliin ydinkysymyksiä Irakin-sodan tiimoilta.

    Monin tavoin palkittu ja arvostettu freelance-toimittaja Mikko Niskasaari kirjoitti asiasta etevästi 6. elokuuta 2004 Journalisti-lehden numerossa 13/2004:

    Linkki Journalistin Irakgate-juttuun:

    http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm


    Ja siltä varalta, että linkki ei toimisi, seuraavassa toimittaja Mikko
    Niskasaaren ansiokas arvio Irakgatesta kokonaisuudessaan:


    "IRAKGATE"
    – mitä medialta
    jäi kertomatta

    Pekka Ervasti päättää vauhdikkaan kirjansa "Irakgate" vihjaukseen:
    "Irakgaten arvoitus, kuten kaikki suuret arvoitukset, näyttää jäävän
    vaille lopullista ratkaisua. Se sopii monille".

    Voisiko "Irakgaten" ratkaisematon arvoitus olla se, miksi media pääosin
    tuki Paavo Lipposta myös sen jälkeen, kun julkistettu aineisto osoitti,
    että juuri hänen lausuntojensa todenmukaisuus oli kaikkein kyseenalaisin?

    Yhdysvallat tiedusteli vuoden 2002 lopulla noin 50 valtiolta haluja
    osallistua Irakin kriisin jälkihoitoon, jos tilanne päätyy sodaksi. Suomen
    hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) muotoili
    Suomen vastauksen 4.12.2002. Se korosti kriisin ratkaisemista YK:n
    päätöslauselman 1441 pohjalta, turvallisuusneuvoston päättämällä tavalla.
    Kaikki osallisuus mahdollisen sodan jälkeisiin toimiin kytkettiin YK:n ja
    vain YK:n toimintaan.

    Viisi päivää myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen selosti Suomen
    näkemyksiä Washingtonissa ensin presidentti Georg W. Bushille ja sitten
    varapresidentti Richard Cheneylle.

    Helmikuun viimeisenä päivänä 2003 Yhdysvaltain varaulkoministeri Marc
    Grossmanin piti briifaustilaisuuden Irakin tilanteesta noin 30 maan
    edustajalle. "Kutsutut edustivat Grossmanin mukaan maita jotka olivat
    luvanneet yhteistyötä ja apua Yhdysvalloille Irakin osalta", kertoi UM:n
    salainen muistio. Suomen eduskuntavaaleihin oli aikaa enää 16 päivää.

    Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki kritisoi jo tammikuussa 2003 Lipposen
    Washingtonin puheiden sisältöä, ja lisäsi vauhtia maaliskuun alussa,
    saatuaan tietoja Grossmanin tilaisuudesta. Hän epäili Lipposen kytkeneen
    Suomen sotayhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa ja arveli ulkopoliittisen
    johdon ainakin olleen asiassa eriseuraisen.

    Median yleislinja oli torjua Jäätteenmäen väitteet, jopa agressiivisesti:

    "Pitkin matkaa Jäätteenmäen kritiikissä on ollut enemmän kepeitä heittoja
    ja puolivillaisia vihjailuja kuin todennettavia asia-argumentteja.
    Tähänastinen huippu kuultiin MTV3:n vaalitentissä torstai-iltana.
    Keskustajohtaja antoi ymmärtää, että Yhdysvallat pitää Suomea Lipposen
    lupausten vuoksi osana Irakin vastaista liittoutumaa", laukoi Turun
    Sanomat pääkirjoituksessaen 8.3.2003.

    Vielä tuolloin ei ollut tiedossa, mihin Jäätteenmäki kritiikkinssä
    perusti, joten toimittajien epäluuloisuus oli perusteltua.


    Vuoto
    lehdille
    Ilta-Sanomat ja Iltalehti saivat 10.3.2003 pyytämättä ja yllättäen kopiot
    kahdesta UM:n salaiseksi leimatusta asiakirjasta. Ensimmäinen käsitteli
    Paavo Lipposen tapaamisia 9.12.2002 presidentti Georg W. Bushin ja
    varapresidentti Richard Cheneyn kanssa. Toinen käsitteli USA:n
    varaulkoministeri Marc Grossmanin briifaustilaisuutta.

    Myöhemmin poliisikuulustelussa IS:n toimittajat arvioivat lehden saaneen
    kokonaiset asiakirjat, ei vain niistä tehtyä muistiota, kuten osoittautui
    olleen Jäätteenmäen laita. Ilta-Sanomissa työskennellyt Pekka Ervasti
    esittää kirjassaan asian samoin. IL:n toimittaja vetosi lähdesuojaan ja
    kieltäytyi vastaamasta poliisin kysymyksiin.

    Lehdet uutisoivat 11.3.03, että Bush "ylisti Suomea hyväksi
    yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta
    koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon". "Lipponen
    puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa
    kansainvälistä koalitiota". Ne kertoivat myös, että "Lipponen kiitti
    Bushia globaalista johtajuudesta" terrorismin vastaisessa toiminnassa.

    Molemmat selostivat myös Grossmanin tilaisuutta. IS antoi runsaasti tilaa
    Max Jakobsonille, jonka mielestä Jäätteenmäen kritiikki "on hakemalla
    haettua saivartelua". Grossman-tilaisuus oli Jakobsonin mukaan tavallinen
    tiedotustilaisuus: "On hyvä käydä kuuntelemassa, mitä sanotaan. Aivan
    typerää on kuvitella, että osallistuminen merkitsisi liittymistä USA:n
    liittolaiseksi", hän väitti.

    IL oli kriittisempi: "Grossmanin isännöimää tilaisuutta kutsuttiin nimellä
    'coalition briefing'. Jo nimitys kertoo, että kyseessä ei ole
    tavanmukainen tiedotustilaisuus vaan paremminkin eräänlainen
    koordinaatiokokous".

    Muut lehdet uutisoivat ja kommentoivat vuotoa seuraavana päivänä.
    Jakobsonin lausuntoja IS:ssa lainattiin usein laajemmin kuin tietoja
    asiakirjoista. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Paavo Lipponen saivat
    selityksensä väärinkäsityksestä läpi kritiikittä.

    "Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan muistio tarkoittaa tilannetta,
    jossa Suomi, kuten käytännössä lähes kaikki muutkin maat, liittyi laajaan
    terrorismin vastaiseen koalitioon", selosti Turun Sanomat 12.3.03. Kalevan
    pääkirjoitus toisti saman Tuomiojan lausunnon, mutta osoitti hieman
    ymmärtämystä myös Jäätteenmäelle:

    "Jäätteenmäellä ei selvästikään ole ollut tarkkoja tietoja asioista
    ainakaan siinä vaiheessa kun hän otti hallituksen tulilinjalle Irakin
    tähden. Julkisuuteen vuodettu salainen raportti tekee kuitenkin
    Jäätteenmäen kritiikin ymmärrettävämmäksi".

    Grossman-tilaisuus selitettiin yleisesti, Jakobsonia mukaillen,
    tavalliseksi tiedotustilaisuudeksi. Syntyi vaikutelma, että toimittajat
    ajattelivat Jäätteenmäen käyvän vaalikampanjaa ja olevan siksi
    epäluotettavan, mutta uskoivat Lipposen ja Tuomiojan puhuvan totta viran
    puolesta ja Jakobsonin muuten vain.


    Hymyn
    paljastus
    Helmikuussa 2004 Hymy julkisti koko UM:n muistion Lipposen tapaamisista
    Bushin ja Cheneyn kanssa. Ilmeni, että Bushin kiitokset Suomen
    liittymisestä koalitoon oli kirjattu Irak-otsikon alle. Irakista
    keskusteltaessa "Lipponen kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä
    rakentaa kansainvälinen koalitio". Keskustellessaan Cheneyn kanssa
    Irakista "Lipponen totesi yhteistyön olevan tärkeää koalition
    säilyttämiseksi". Nyt oli kiistatonta, että Tuomiojan ja Lipposen
    selitykset väärinkäsityksestä, Irakin sekoittamisesta
    terrorismi-koalitioon, olivat täysin perättömiä.

    Lipponen kiitti Bushia myös siitä että "Yhdysvallat päätti viedä Irakin
    kysymyksen YK:n käsiteltäväksi", mutta silti hänen puheidensa ja UTVA:n
    4.12.02 kannanoton välillä on ristiriita. UTVA ilmoittautui mukaan vain
    YK:n toimintaan, ei USA:n johtamaan koalitioon.

    Vaikka median edellisenä vuonna toistelema väite, "Suomen linja ei ole
    missään vaiheessa ollut epäselvä: tuemme YK:ta" (Kaleva 14.3.2003), oli
    sinällään tosi, siitä jäi pois se, ettei epäilyksen kohteena ollut Suomen,
    vaan Lipposen linja, joka mitä ilmeisimmin oli ollut osin eri kuin muilla
    ulkopolitiikan päättäjillä. Myös Pekka Ervasti viittaa kirjassaan
    linjaeroon:

    "Lipponen laski, että Yhdysvallat hyökkää Irakiin joka tapauksessa, ja
    Suomi voi vain tukea hyökkäystä. Hän uskoi, että YK antaa lopulta
    valtuutuksen sotilastoimiin. Ulkopoliittisen johdon keskusteluissa
    Lipponen vastusti jokaista sellaista ratkaisua, joka oli ristiriidassa
    tämän hyökkäysteorian kanssa, eräs asiantuntija tulkitsee".

    Tulkinta saa tukea Lipposen puheesta SDP:n puoluevaltuustossa. "Vielä ei
    edes tiedetä mitä mieltä [YK:n] turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet
    lopulta ovat", hän väitti (Aamulehti 5.3.03). USA:n hyökkäys alkoi vain
    pari viikkoa myöhemmin.

    Hymy paljasti myös sen, mistä iltapäivälehdet olivat vaienneet, Lipponen
    oli kaupannut varapresidentti Cheneylle AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää.
    Aseviennissä Suomen ulkopolitiikan keskeinen opinkappale on, ettei aseita
    viedä kriisialueille eikä sotaakäyviin maihin. Lipponen poikkesi tästä
    periaatteesta.

    Pekka Ervasti selittää IS:n vaikenemista kirjassaan: "… niiden
    kauppaamisesta Yhdysvaltoihin oli tiedotusvälineissä ollut useita juttuja
    jo aikaisemmin. Se ei ollut enää uutinen". Selitys on ongelmallinen. Ei
    Patrian pyrkimyksiä myydä AMOS Yhdysvaltoihin kovin näkyvästi oltu
    uutisoitu. Kun Lipponen tarjosi niitä samassa yhteydessä, jossa osapuolet
    kiittelivät toisiaan Irakin vastaiseen koalitioon osallistumisesta,
    "korohoro" -tarjous sai aivan uuden merkityksen.

    Hymyn paljastus muutti tilanteen lopullisesti, eikä media voinut enää
    puolustautua tiedon puutteella. Jäätteenmäki oli osunut
    Washington-keskustelujen arvioissaan hyvin lähelle totuutta. Sen sijaan
    Lipponen ja Tuomioja olivat antaneet medialle perättömiä lausuntoja,
    vastoin parempaa tietoaan. Tästä median valtaosa kuitenkin vaikeni.


    Favorinin
    lausunto
    Lisää tärkeää aineistoa tuli julkiseksi, kun oikeudenkäynti Jäätteenmäkeä
    ja Martti Mannista vastaan alkoi 3.3.2004. Esitutkinnassa poliisi kuuli
    todistajana UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorinia.
    Grossman-muistiosta hän totesi:

    "Koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta
    kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa.
    Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla
    haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille".

    Favorinin lausunto veti maton Max Jakobsonin väitteiden alta. Sekä
    Jakobsonin väittämä "tavallisesta tiedotustilaisuudesta", että Favorinin
    lausunto eivät voi olla totta, jompikumpi on väärässä. Favorin puhui
    poliisikuulustelussa todistajana, totuusvelvollisuuden sitomana ja
    rangaistusuhan alaisena. Jakobsonilla ei liene edes poliittista vastuuta.

    Media kuitenkin vaikeni Favorinin lausunnosta lähes täysin. Se oli
    kaksinverroin outoa, sillä lausunto on esitutkintapöytäkirjan ainoa kohta,
    jossa vuotojen aiheuttamia vahinkoja edes yritettiin perustella.

    Elokuussa 2003, pari kuukautta Jäätteenmäen eron jälkeen, Erkki Tuomioja
    väitti STT:n haastattelussa, että "Jäätteenmäki olisi saanut Irak-tiedot
    pyytämällä" (HS 17.8.03). Olisiko, oli poliisi kysynyt kuukautta
    aikaisemmin Favorinilta:

    "Vastaus olisi ollut kielteinen", arvioi Favorin. Myös tämän lausunnon
    media sivuutti.


    Vuoto-
    jahti
    "Oppositiojohtajana ja pääministerinä Jäätteenmäki on viljellyt pitkin
    kevättä puolitotuuksia tai valheita Irak-kiistan ympärillä", väitti
    Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen 20.6.2003, Jäätteenmäen
    jouduttua eroamaan pääministerin paikalta. Virkkunen oli osin oikeassa,
    mutta moralisoinnista vei terän se, että maan suurin sanomalehti oli
    katsonut läpi sormien Lipposen ja Tuomiojan pitkin kevättä viljelemiä
    puolitotuuksia tai valheita. Median suhtautumisessa toisaalta
    demarijohtajien, ja toisaalta Jäätteenmäen vilppiin on dramaattinen ero.

    Eduskuntavaalien 2003 jälkeen media keskittyi etsimään vuotajaa. Se vuoto,
    joka käynnisti poliiisitutkinnan, eli IS:n ja IL:n saamien asiakirjojen
    alkuperä, ei kuitenkaan kiinnostanut. Kaikki vaiva suunnattiin sen
    selvittämiseen, mistä Jäätteenmäki sai tietonsa. Tätä tilannetta
    Jäätteenmäki ei hallinnut lainkaan, vaan päätyi sekaviin selityksiin, ja
    sitä myöten katastrofiin. Jäätteenmäki avustajineen osoitti ällistyttävää
    ammattitaidottomuutta, mutta se ei todista median peliä puhtaaksi.

    Jäätteenmäen kujanjuoksu alkoi IS:n 8.5.2003 julkaistusta artikkelista
    "Salainen Irak-muistio vuoti ensimmäiseksi Jäätteenmäelle?" Asian
    esittäminen kohu-uutisena, kuin uutena tietona oli kahdella tapaa
    erikoinen ratkaisu. Jäätteenmäki oli kertonut salaisista asiakirjoista jo
    ennen vaaleja, ainakin MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003, kertoivat lehdet
    tentin jälkeen kerrottiin: "Jäätteenmäki perusteli näkemyksiään haltuunsa
    saamillaan asiakirjoilla" (Aamulehti 7.3.03). Mitä muuta kuin salaisia
    tällaiset asiakirjat saattoivat olla?

    Vielä pahempaa, IS uutisoi asian jo 15.3.03 , päivää ennen vaaleja, liki
    samalla otsikolla "Jäätteenmäki paljasti ensin tietoja salaisesta
    raportista". Otsikko kuvaa hyvin artikkelista välittyvää hätäännystä, joka
    saattoi olla seurausta alkavasta poliisitutkinnasta. Artikkeliin oli
    haastateltu Anneli Jäätteenmäkeä, jolta lähes kerjättiin Irak-kritiikin
    peruuttamista.

    Kaikkiaan median vuotajajahti osoitti, että suuri osa toimittajista piti
    tärkempänä sitä mistä Jäätteenmäki sai tietonsa, kuin sitä mitä
    Washingtonissa todella tapahtui. Tärkeysjärjestystä voi perustellusti
    oudoksua. Juha Keskinen totesikin Iltelehdessä 12.3.2003: "Kun
    oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti esiin Irak-politiikkamme
    ristiriitaisuudet, monet poliitikot ja lehdet kiiruhtivat tuomitsemaan
    hänet. Asian selvittämisestä ei niin tuntunut väliä olevan".

    Toimittajat osoittivat lisäksi kaksinaismoraalia suhtautumisessa salaisiin
    asiakirjoihin. Tiedotusvälineet tuskin ovat jättäneet julkaisematta yhtään
    salaista asiakirjaa sillä perusteella, että sen vuotaminen on ollut rikos
    – tällaisilla paljastuksilla pikemminkin ylpeillään. Irak-jupakassa asia
    oli päinvastoin, vuotajan teon rikollisuudella iskettiin raskaasti
    Jäätteenmäkeä. Salaiset asiakirjat julkaisseet iltapäivälehdet olivat
    sankareita, Jäätteenmäki roisto. Mitään selitystä tähän epäloogisuuteen ei
    ole esitetty.

    Professori Keijo Korhonen kommentoi 16.5.2003 kolumnissaan mm. Ilkassa
    Jäätteenmäen asemaa: "Kun Lipposen keskustelumuistiot laadittiin,
    kansanenedustaja Jäätteenmäki ei ollut hallituksen jäsen. Hän ei ollut
    ulkoministeriön virkamies eikä millään muullakaan tavalla
    virkavastuuasemassa. On yhdentekevää, vilauttiko hän journalisteille omia
    muistiinpanojaan vai suoraa kopiota Lipposen Washingtonin-muistiosta.
    Riippumatta siitä, miten Jäätteenmäki oli tiedot haltuunsa saanut, hänellä
    oli täysi oikeus saattaa silloinen pääministeri poliittiseen vastuuseen
    tekosistaan".

    Korhosen argumentti on loogisempi kuin median uusmoralismin perusta. Näin
    siitäkin huolimatta, että Jäätteenmäeltä oli ehdottomasti poliittinen
    virhe hankkia vuotaja presidentin kansliasta. Hänellä oli täydet
    mahdollisuudet päästä pääministeriksi, jonka täytyy pystyä
    luottamukselliseen yhteistyöhön presidentin kanssa. Oma tiedottaja
    presidentin kansliassa, tämän selän takana, oli siinä tilanteessa
    harvinaisen huono ajatus.

    Mikko Niskasaari"

    PS1. Kävi Yhdysvaltain presidentinvaalissa nyt sitten lopulta niin tai näin, "samanhenkisten koalition" nimissä tehty hyökkäys Irakiin 19.-20.3.2003 välisenä yönä on oleva maailman tappiin kansainvälisen oikeuden valossa laiton sotatoimi - ja siinä katsannossa kutakuinkin "valtioterroristinen" teko, josta vastuullisten toimia olisi syytä päästä käsittelemään kansainvälisessä sotarikostuomiostuimessa...

    PS2. Seuraavalla kerralla ehkä sitten enemmän muusta kuin "valtioterrorismista" - ja silloinkin ilman "fundamentalismia"!

    tarkoitusperiäsi ja enpä ole laisinkaan onnistunut, mutta yksi monista epäilyistä on otsikossa mainittu. Lieneekö oikea?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


TimoTARistimäki kirjoitti:

.. ja jos on, niin miksiköhän?

Tämän päivän eli 2.11.2004 Iltalehden mukaan "Yhdysvaltain ulkoministeriö varoittaa kansalaisiaan Baltiassa ja Pohjoismaissa uhkaavasta terrori-iskusta. Suomessa kehotetaan varomaan metro-, bussi- ja rautatieasemia."

Vielä Iltalehti kirjoittaa: "Varoitus julkaistiin Yhdysvaltain Suomen- ja Latvian-suurlähetystöjen kotisivuilla lauantaina. - - Varoituksia ei julkaistu muiden Pohjoismaiden eikä Viron tai Liettuan suurlähetystöjen kotisivuilla."

Seurasin eilen TV:n uutispätkien verran pääministeri Matti Vanhasen pälyilevää olemusta ja - liki perttipaasioismaista - "itseään toistavaa" sanasujuvuutta, kun terroriuhkaa seliteltiin ns. parhain päin. Samalla palautui jälleen mieleen tapahtumat Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 sekä eritoten ns. coalition briefing -kokous helmikuun lopulta 2003. Niissäkään ei ollut mukana - edes kuokkavieraana saati kutsuttuna - muitten Pohjoismaitten edustajia...

Muistui mieleen myös pääministeri Matti Vanhasen ja jo aiemmin valtiosihteerinsä Risto Volasen esittämät näkemykset Suomesta "etulinjan maana" - ja nimenomaan suhteessa ns. terrorismin vastaiseen taisteluun (vaiko peräti sotaan?).

Moisista Suomen perinteiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluun kuulumattomista linjauksista, joita pidin niin tuolloin verekseltään kuin nyt puoli vuotta myöhemminkin sekä Suomen itsensä että ns. terrorismin vastaisen taistelunkin kannalta edesvastuuttomina, kirjoittelin asiasta verekseltään maaliskuussa 2004 jokuseenkin printtimediaan.

[Ennustukseni siitä, että pääministeri Vanhanen joutuisi puheistaan ja kirjoituksistaan "tilille" jo keskustan puoluekokouksessa kesällä 2004 osoittautuivat "ylioptimistisiksi", mutta kuntavaalien jälkimainigeissa luulisin mahdollisuuksien kriittisimpiinkiin arvioihin rutkasti kasvaneen...]

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu