Miten torut kissaasi?

Meidän kissa ei tee kyl mitään pahaa mutta se on repinyt huonekaluja. Meillä oli jotain hajulitkua jota suihkutettiin huonekaluihin. Se oli ihan kissoja varten mutta ei meiän katti paljoa välittänyt. Rauhottu hetkeks ja tunnin päästä oli taas repimässä.

Nyt se on varmaan oppinu ettei saa repiä antiikkihuonekaluja mutta nahkasohvat ovat vielä kovassa käytössä. Samoin mattojen kulmat.

En ole koskaan mitenkään torunu kissaa. Sanonu vaan että ei saa. En mitenkään korota ääntä tai mitään. Kai se kaipaa huomiota tai jotain. Oon ehkä vähän enemmän leikkiny sen kanssa niin repiminen on vähentyny.
Mitäköhän muuta pahaa kissa vois tehä kuin repiä huonekaluja. Ehkä meidän kissa ei osaa muuta.

Meidän kissat ovat kyllä sen verran kilttejä vaikka ovatkin ihan nulikoita vielä, etteivät sen enempää pahojaan tee kuin hyppivät jyrsijäterraarioni ja -dunien päällä. Silloin kun näen että näin tekevät, sanon terävästi ja komentavalla äänellä kissan nimen ja ei ja alas, näin: "Lutu/Lenni, ei. Tuus alas sieltä.." ja samalla tuuppaan takamuksesta että ymmärtävät kanssa. Eivät enää kovin usein edes mene noiden päälle kun on niin monta kertaa kielletty. Tuo vesipullosuihkaus ei auttanut kun sitä joskus koitin, samoin kävi kissakarkotteen kanssa, p*skat se mitään vaikuttanut.

Ja meillä varsinkin tuo vanhempi neiti on sellainen, että jos vaikka aloittaa raapimaan sohvaa (raapimapuu sohvan vieressä) ja se oikein katsoo mua silmiin kun raapii!:D sitten kun huudan että "Ei!" ja lyön kädet yhteen, niin se vain jatkaa ja katsoo mua päin tyytyväisenä että "Eihän mulla tässä vielä mikään kiire ole..." Sit ku otan askeleen sitä kohden niin sitten se pinkasee karkuun :D Eli meillä tiedetään miten saada huomiota ;)

Jämpti ei sana tehoaa,jos kissa on menossa johonkin sopimattomaan paikkaan.

Edellisille kissoilleni tuli karjaistua aina että NO, ja kai se joskus jopa tehosi. Olivat kyllä siitä ihmeellisiä (4 kpl) että eivät yrittäneet pölliä syötävää ruokapöydältä jollen peräti pihalle asti lähtenyt. Olivat kai askarrelleet aivoissaan että saavat kumminkin makupalansa kunhan tarpeeksi jaksanut odottaa, että minä syön ensin... Mitään erityisiä paikkoja minulla ei asunnossa ollut mihin ei olisi saanut mennä, eikä taida olla oikein nytkään kun on uudet kissat kierroksessa.

Näitten kanssa on vähän hankalaa kun ovat villejä, metsästä loukutettuja ötököitä jotka eivät vielä uskalla antaa edes silittää. Miten sitten kauheasti pidät jöötä, kun pitäisi saavuttaa luottamus? Olen kuitenkin havainnut näinä parina päivänä että sihahdusta kyllä totellaan. Ne kun nimittäin itsekin sähisevät jos minä tumpelo ihminen ängen liian lähelle... Eniten tässä tällä hetkellä on ongelmana se että törmäävät yöllä patteriin riehuessaan, ja tämä talo on yksi perkuleen kaiutinkoppa... Mutta toisaalta kun naapurin kakaroistakin lähtee monena aamuna niin hemmetinmoinen töminä, ja aikuisistakin naapureista joskus säädyttömään aikaan säädyttömiä ääniä, niin turha kai stressata satunnaisista tömpsähdyksistä...

Niin ja yritän tietysti vetää linjaa että sohvaa ei aleta työstää, kun on sitä varten oma raapimavempele. Onhan näiden jonkinasteisessa villeydessä (=arkuudessa) tietysti se hyvä puolensa, että eivät nämä kovin hevillä uskallakaan ihan mitä tahansa tehdä... vielä.

Pikkuisena ja villinä oli kissallamme torumis/karkoituskeinona juuri suihkupullo. Hyvä keino oli myös puhaltaa nenään tai kasvoihin. Sitä kissa inhosi melkein enemmän kuin vettä.

Nyt vanhempana (10v) se tottelee jo sanaa, riittää kun sanoo e-ei kovahkolla äänellä. Sitäpaitsi, nyt kissa jo tietää mitä ei saa tehdä ja ilmeisesti vain odottaa kun huomaan sen ja torut alkaa.

Mulla heräs mielenkiinto että miten yleensä yllätätte kissat pahojen teosta? Meillä pahuudet on aina tehty silloin kun ei ole kaksijalkaisia paikalla.

Tosin nykyään sanoisin että pahoja ei enää tehdä. Sohvia ja seiniä ei raavita ja mitään ei ole tiputettu kuukausiin. Ruokaa en ole pöydälle jättänyt koskaan, miksi järjestäisin kissalle kiusauksen.

Mielestäni kissa kerjää huomiota pahanteolla. Sillä voi myös olla muu pakottava tarve, esim. sairaus. Raapimiseen järjestätte vaihtoehdon ja annatte huomiota muuten tarpeeksi (lue = paljon).

Aikaisemmin toinen kissoista herätti minut oman aikataulunsa mukaan seuraavasti. Hyppäsi yöpöydälle ja tiputti tassullaan hitaasti mutta varmasti kaiken mitä siinä oli. Tiiliskiviromaanit mukaan lukien. En koskaan antanut periksi ja noussut antamaan ruokaa, mutta ei antanut periksi kissakaan. Tavan opetti lie äitini, joka lomani aikana hoitaessaan nousi antamaan ruokaa ja meni sitten takaisin nukkumaan. Ajan myötä opin tietysti heräämään jo ennenkuin esineet alkoivat tippua, joskus siinä tuijotimme toisiamme ja tassu kävi. Ei auttanut tiukat katseet eikä eit. Lopulta tavarat siirtyivät lattialle valmiiksi niin että kissalla ei ole mitä tiputtaa. Välillä oli kausia että tavarat säilyivät yöpöydällä ja välillä ei. Lattialle siirtämisen jälkeen jatkui herätysyritykset äänen avustuksella. Siihen taas toimi oven sulkeminen suht hyvin. Harmi ettei kyseinen kissa suostunut syömään raksuja. Niillä olisi saanut nälkänsä pois aamuyöstäkin.

Ei oo oikeastaan ikään tarvinnu torua mistään.
pienempänä ehkä pöydille kiipeilystä.
Otin aina kisun pois pöydältä ja sanoin "hyi"
kyllä oppi.

Toruessa puhun matalalla äänellä --ikäänkuin murisisin. Pelotella en kissojani halua sen enempää kiljumalla, kun vettäkään ruiskimalla, kun ne ovat jo ennestään kovin arkoja. "Murina" on toistaiseksi riittänyt ja toiminut hyvin -sen lisäksi, että tietysti nostan kissan pois ei toivotusta paikasta -esim. vaatekomerosta.. jos ehdin huomaamaan ja murisemaan ennenkun kissa komeroon livahtaa, niin murinani voittaa kissan uteliaisuuden -usein hauskalta kuulostavien "vastalause -mä haluun-" naukausujen kera..