Rintaa puristaa, ahdistaa. Miksi aina lankean ansoihin, miksi kuvittelen että merkitsisin kenellekkään muuta kuin hetken huumaa. Sitä minä olen aina kaikille ollut, sitä tulen aina olemaan. Miksi kukaan ei näe minua? Miksi kukaan ei edes tahdo nähdä? Miksi käyttäydyn niin ristiriitaisesti ja annan väärän kuvan?
Mun sydän on niin kipeä.
Sirpaleita...
3171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä käyttäydyn kai ristiriitaisesti, siksi koska pelkään sitä ettei kukaan kuitenkaan pidä minusta itsestäni. Persoonani on ajoittain niin sirpaleina, etten edes tiedä kuka olen ja mistä tulen, menen. Olen melko kova esittämään muuta mitä olen, näytteleminen ja esittäminen on kai sukuvika. Hetken saatan olla omaitseni, ja sitten taas äkkiä se tiettyrooli päälle. Pelkään nauraa, hymyillä ja olla vapautunut roolista. Ettei vain tulisi joku joka tekee minulle pahaa. Roolini on kai suojarefleksi, kuvitteellista tai todellista uhkaa vastaan. Toisaalta roolin esitys on todella raskaista. Elämäni on kuin 20 h kestävä näytelmä.
Onko sinulla ketään elämässä, joka ymmärtäisi sinua ja roolejasi? Sellainen, joka tykkäisi sinusta itsestäsi rooleinesi? Onko kukaan sanonut sulle tykkäävän kaikesta huolimatta, mutta sä et päästä sellasta ihmistä elämääsi? Tunnen yhden kaltaisesi ihmisen.. kaipaan häntä kovasti.
kun olen kohdannut sen oikean, ei anna kipeä sydän hetken rauhaa, apua!