englantia opiskelemaan?

No, vaikea ja vaikea päästä. Siksi vaikea että on suosittu oppiaine. Keskiarvolla ei ole sinällään merkitystä vaan sillä että ymmärrät pääsykoekirjat; siis keskiarvoa ei katsota kun haet yliopistoon (ellei tämäkin nyt sitten ole muuttumassa, sitä en tiedä). Pääsykokeet (riippuen yo:sta) vaikuttavat niin, että suurin osa hakijoista otetaan pääsykokeen yo-papereiden perusteella ja vain pienen pieni osa pelkän päästärin perusteella. Eli hyvin menneet yo-kokeet kompensoivat huonoa pääsykoemenestystä, mutta mahdollisesti myös toisin päin.

Ai joo, ja itse olen siis graduvaiheessa oleva enkun pääaineopiskelija, opintoja on takana kuusi vuotta.

Se miksi opiskella englantia on kyllä tosi hyvä kysymys, etenkin kun enkun (tai kielten yleensä) opinnot yo:ssa voivat mennä - ja menevät - aika tavalla kauas siitä mitä lukio-opiskelu on.

Omalla laitoksellani (jätän nyt kumminkin kertomatta mikä yo) painotetaan opinnoissa mm. ns. (nyky)kulttuurintutkimusta (cultural studies), jonka piirissä voipi tutkisella englannin kielisten maiden kulttuuria (mahd. laajassa mielessä ymmärrettynä) varsin monelta kantilta - ja tämä saattaa johtaa sitten sellaiseen tunteeseen, että ei oikein tarkkaan enää tiedä että opiskeleeko tässä nyt enää englantia vaiko jotain ihan muuta.
Esim. tutkimuksen kohteena voi olla elokuva tai vaikka pop.musiikki. (Eräs proffistani on tutkinut työläislauluja tai jotain sen suuntaista, kun taas toinen tutkii teatterikääntämistä.)

Tuo cultural studies on sellaista monitieteistä (nyky)kulttuurin tarkastelua: sen taustalla on mm. sosiologiaa, kulttuuriantropologiaa, vertailevaa kirjallisuustiedettä, kulttuurifilosofiaa, naistutkimusta ja englannin kirjallisuuden tutkimusta. Muita lähioppiaineita ovat nykyisin esim. mediatutkimus ja viestintätieteet. Tämä kulttuurintutkimus on saanut alkunsa briteissä 60-70 luvulla, eritoten Birgminghamin yliopistossa . Taustalla vaikuttaa paljon mm. marxilainen filosofia ja ranskalainen 50-60 luvun kulttuurifilosofia sekä semiotiikka. Noin ikään kuin puristettuna todella pienen pieneen pähkinänkuoreen.

Aiheesta pikaisesti googlattu: http://www.sagepub.com/printerfriendly.aspx?pid=6952&ptype=B
http://www.english.unimelb.edu.au/culturalstudies/introduction/
http://www.cultsock.ndirect.co.uk/MUHome/cshtml/
(Tuo vika on erittäin hyvä lähde aiheeseen ja itse käytän sitä asioiden kertaamiseen edelleen, vaikka siis olen jo kohta valmis maisteri.)

No, tämän monitieteisyyden hyvät puolet voivat tulla oikeastaan näkyviin vasta aika tavalla jälkikäteen. Esim. nyt opetan itse avoimessa yo:ssa humanististen ja yhteiskuntatieteellisten englannin kielisten tekstien lukemista ja ymmärtämistä, ja yllättäen suurin osa oppikirjateksteistä avautuu minulle varsin helposti juuri siksi, että oma opiskelutausta on tuollainen varsin "monipuolinen".

Tavallaan homma on niin, että opiskelet englanniksi mutta et niinkään englantia - tai näin minä sen olen ainakin kokenut.

Sisällöllisesti noin muuten enkun opinnoissa on jonkin verran kääntämistä, kieli- ja muuta historiaa, kielitiedettä, käännöstiedettä, kirjallisuutta ja kirjallisuustiedettä. Se tuleeko kaikkia ko. aineita vastaan, riippuu toki hieman laitoksesta ja siitä miten itse haluaa painottaa omia opintojaan. Tai kyllä kielitiedettä/historiaa ja kirjallisuutta tulee varmasti joka paikassa pakollisena aina jonkin verran.

Se oppiiko kaikkea tuota hyödyntämään ja osaako omaa tietotaitoaan markkinoida on sitten tietty opiskelijan itsensä vastuulla. Perusnäkemyshän kielten opiskelusta kai on se, että se tylsää puurtamista ja kieliopin ja rakenteiden pänttäämistä. No, ei se tosiaankaan kyllä sitä ole kuin ehkä jokusella hassulla kieliopin peruskurssilla.

hei,

Kyllä sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä sitä opiskelemaan. Ei ne muut hakijat sen ihmeellisempiä ole! Tosiaan se ratkaisee, miten hallitset pääsykoekirjat ja osaat vastata kysymyksiin. Sisään otetaan pelkän pääsykokeenkin perusteella, joten ei kannata menettää toivoa jos kirjoitukset eivät mene aivan nappiin. Itse pääsin joskus helsinkiin pääsykokeen perusteella, vaikka koe meni mielestäni huonosti. Kirjoittamani aine oli surkea verrattuna siihen, mitä kirjoitin lukiossa.

Niin, opiskelu tosiaan poikkeaa siitä, mitä kielten opiskelu lukiossa on. Niin kuin edellinen vastaaja sanoi, opiskelu on aika paljon muuta kuin "kielen opiskelua". Helsingissä esimerkiksi opintoihin kuuluu kielitiedettä, kääntämistä, kirjallisuutta, filologiaa ja kulttuurintutkimusta yleisemminkin. Alkuvaiheessa kaikkia sekaisin, mutta aineopinnoissa voi erikoistua haluamaansa suuntaan. Kieltä opitaan siinä sitten samalla niin kuin sivussa.

Tosin ainakin helsingissä on nykyään erillinen ohjelma opettajiksi haluaville. Myös kääntäjille on oma erillinen valinta/ohjelma.

Tiedot kannattaa muuten tarkistaa, sillä itsen en ole laitoksella käynyt nyt muutamaan vuoteen... mutta tuskin siellä mikään on kovin radikaalisti muuttunut.(?)

Itselläni ei ollut selkeää käsitystä opintojen sisällöstä yliopistoon mennessäni. Kielen ja kirjallisuuden opiskelu oli ihan mielekästäkin tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jossakin vaiheessa (eka syksynä) alkoi tuntumaan, että haluan kuitenkin jotain muuta. Ajatus siitä, että olisin mahdollisesti loppuelämäni tekemisissä "yhden tyhmän kielen" (jota kaikki osaa enemmän tai vähemmän) kanssa, alkoi tympiä.

Monethan ajattelee niin, että kieli on kommunikointiväline. Tottakai tarvitaan myös spesialisteja, mutta itse en sellaiseksi halunnut ryhtyä. Ajattelin vähän siihen tyyliin, että koska opettajan/tutkijan yms. hommat eivät kiinnostaneet, minun kannattaa vaihtaa alaa. Nykyään opiskelen metsätieteitä, ympäristöoikeutta ja muita ympäristöopintoja. Täytyy sanoa, että tulevaisuuden kuva ja sitä myötä opiskelumotivaatio on aivan toista luokkaa kuin humanistisessa.

Englantia kannattaa opiskella, jos haluat opettajaksi tai kääntäjäksi tai muuten olla syvällisesti tekemisissä kyseisen kielen kanssa. Kielten (kielitieteen, kirjallisuuden, kulttuurin) opiskelu voi olla varmasti ihan upeaa. Kaikki on kiinni omasta mielenkiinnosta ja motivaatiosta. Joka tapauksessa kannattaa ottaa huomioon, ettei kyse ole koulumaisesta kielen opettelusta.

Itse lähtisin sinuna pohtimaan sitä, mitä haluat sitten joskus ehkä tehdä työksesi. Siitä kuitenkin on lopulta kysymys. Jos kykenet luomaan itsellesi jonkinlaisen tulevaisuudenkuvan tai tavoitteen opinnoillesi, helpottaa se valtavasti niin alan valintaa kuin opiskeluakin. Näin ainakin omalla kohdallani. Mutta ei mitään paineita. Minulla tuohon asioiden selkiytymiseen meni viisi vuotta lukion jälkeen.