..ja kaikki jotka elävät vuotta 2014, tietävät otsikon kysymättäkin ironiaksi.
Elämän toivotut vaikutukset, joita vain harva enää saa: Hyvä terveys, hyvä ystäväpiiri, mukava hyvinpalkattu työpaikka, omakotitalot, ja mahdollisesti se vanha amerikkalainen unelma perheestä koirineen ja autoineen ja omakotitaloineen ja jättitrampoliineineen.
Elämän ei-toivotut vaikutukset: Opiskelet ensin ammatin, et saa työtä, opiskelet ylemmällä asteella 4-5 vuotta unettomia öitä ja sosiaalista stressiä kärsien, pänttäät niin että pää tärisee, useaa erilaista ja vaikeaa ainetta yhtä aikaa, et saa kesäisin töitä, näet nälkää. Ja kun koulusta saat paperit vihdoin käteen, olet pari vuotta työttömänä, sitten saat vuokrafirman kautta hetkeksi töitä ja luulet vakinaistuvasi ja sitten tulee lama ja hus pois. Vaikka olit erinomainen työntekijä.
Olet 5 vuotta sen jälkeen työttömänä, liitonrahat menee, eikä mitään muutosta näköpiirissä. Yrität vältellä työkkärin palkattomia töitä ja pilipalikursseja, mihin yrittävät sinua laittaa. Sossussa käyt 3kk välein tiputtamassa hakemuksen taas seuraavaksi 3kk eteenpäin. Masennus iskee ja saat rutkasti muitakin terveysongelmia. Et hae apua masennukseesi, koska et tohdi mennä nöyryyttämään itseäsi, ajatuskin ahdistaa ja sieltä saa todennäköisesti jotain ssri-pillereitä, joilla ei tee hevonvi*tua, ei tule edes suu makeaksi. Pysyvät merkinnät tulee potilastietoihin siitä, että olet epävakaa ja sinuun suhtaudutaan jatkossa sitten sen mukaan, tietysti. Eristäydyt muutenkin ihmisistä ja lähikaupan kassan kanssa "kiitos ja näkemiin" tekohymyn kera (jos jaksaa sitäkään) parin päivän välein on pääasiallinen ihmiskontaktisi reaalimaailmassa.
Hammaslääkärissä käynti sen sijaan kannattaisi, mutta ei kehtaa niitäkään mennä edes yhteiskunnan piikkiin näyttämään, pari lohjennutta ja pieniä reikiä kuin golfkentällä. Joutuisi kuuntelemaan sitä sättimistä monella eri hoitokerralla. Kotisi muuttuu sontaiseksi rotanloukoksi, sikolätti olisi vielä kaunis kuvaus, kämppääsi ei eläinsuojelulaki antaisi sijoittaa muita kuin banaanikärpäsiä. Niitä riittää, kun roskien vienti takkuaa. välillä sen jopa haistaakin. Et vain saa siivottua, istut ja tuijotat vaan sitä roskakatosta, jota kodiksesi kehtaat kutsua. Päätät ihan vapaaehtoisesti luopua jo luottotiedoistasi, maksat vain vuokran ja viet sähkölaskun sossuun ja puhelinkin on prepaid.
Ihan jo senkin takia, että kaikkien laskujen maksaminen tarkoittaa sitä, että 30 eurolla saa tulla yli kuukauden toimeen, joten mieluummin syö ne, luottotiedoista kun ei ole varsinaisesti mitään iloa, eikä niitä voi syödä. Halpa prosessoitu einesruoka ja netistä leffojen katselu on ainoat ilosi. Ihan kuin opiskeluaikana. Alkoholiakaan et enää viitsi juoda, koska menet vain niin sekaisin ja heräät naapurin ovea masten makaamasta oksennukset sylissä rappukäytävästä aamulla hitonmoisessa morkkiksessa jos alat juomaan, koska jo ensimmäisestä drinksusta vedät kompulsiivisesti vintin pimeeksi normalisoidaksesi ahdistunutta, masentunutta ja katkeroitunutta erakon aivokäyrääsi. Huumeita et uskalla ajatellakaan, kun jo valmiiksi olet ihan jo elämästä niin ihanan pökkyrässä dissosiatiivisessa tilassa, että et aina tiedä, oletko unessa vai valveilla. Tiedät vaan, että tämä on kaikki ihan hanurista. Sukulaiset ja kaverit pääosin kaikonneet ja parhaaseen kaveriin enää pidät yhteyttä ja häneenkin lähinnä tekstiviestillä. Harvoin.
Kenellekään et edes vastaa puhelimeen, saat paniikkikohtauksen kun se soi. Kuten jos kirje putoaa postiluukustasi, koska sieltä ei tule kuin uhkaavansävyisiä maksuvaatimuksia. Joita et tosin edes jaksa edes avata, niistä kun tulee vain entistä pahempi mieli. Lohduttaudut sillä, ettei sinulta mitään saa karhuttua voutikaan, koska olet yhtesikunnan toiseksi köyhintä kastia heti opiskelijoiden jälkeen. Alat avautumaan tilastasi niin kapisessa junttien paikassa kuin Suomi24. Joulu on sinulle helvettiä, sukulaiset kysyy syömään ja se on karsea sosiaalinen tilanne. Paitsi se mitä kutsut itse jouluksi, kun saat ehkä kerran vuodessa naapurin vanhalta deekulta sekakäyttäjältä ostettua muutaman levyllisen pameja. Se on sinulle joulu ja uusi vuosi ja vappu yhtä aikaa, silloin näet arkesi taas parin viikon ajan samanlaisena, kuin näit lapsena jouluna ja kesälomalla parhaimpina päivinä ja saat siivottua ja laitettua muita juoksevia asioita kuntoon. Sen jälkeen muutamassa päivässä kaikki on taas lisää samaa harmaata ankeeta p'skaa. Ilma täyttyy ankeudesta ja koti sotkeentuu uudelleen. Lista jatkuu loputtomiin.
Elämä on niiiin parasta huumetta, joo...
Elämän toivotut vaikutukset, joita vain harva enää saa: Hyvä terveys, hyvä ystäväpiiri, mukava hyvinpalkattu työpaikka, omakotitalot, ja mahdollisesti se vanha amerikkalainen unelma perheestä koirineen ja autoineen ja omakotitaloineen ja jättitrampoliineineen.
Elämän ei-toivotut vaikutukset: Opiskelet ensin ammatin, et saa työtä, opiskelet ylemmällä asteella 4-5 vuotta unettomia öitä ja sosiaalista stressiä kärsien, pänttäät niin että pää tärisee, useaa erilaista ja vaikeaa ainetta yhtä aikaa, et saa kesäisin töitä, näet nälkää. Ja kun koulusta saat paperit vihdoin käteen, olet pari vuotta työttömänä, sitten saat vuokrafirman kautta hetkeksi töitä ja luulet vakinaistuvasi ja sitten tulee lama ja hus pois. Vaikka olit erinomainen työntekijä.
Olet 5 vuotta sen jälkeen työttömänä, liitonrahat menee, eikä mitään muutosta näköpiirissä. Yrität vältellä työkkärin palkattomia töitä ja pilipalikursseja, mihin yrittävät sinua laittaa. Sossussa käyt 3kk välein tiputtamassa hakemuksen taas seuraavaksi 3kk eteenpäin. Masennus iskee ja saat rutkasti muitakin terveysongelmia. Et hae apua masennukseesi, koska et tohdi mennä nöyryyttämään itseäsi, ajatuskin ahdistaa ja sieltä saa todennäköisesti jotain ssri-pillereitä, joilla ei tee hevonvi*tua, ei tule edes suu makeaksi. Pysyvät merkinnät tulee potilastietoihin siitä, että olet epävakaa ja sinuun suhtaudutaan jatkossa sitten sen mukaan, tietysti. Eristäydyt muutenkin ihmisistä ja lähikaupan kassan kanssa "kiitos ja näkemiin" tekohymyn kera (jos jaksaa sitäkään) parin päivän välein on pääasiallinen ihmiskontaktisi reaalimaailmassa.
Hammaslääkärissä käynti sen sijaan kannattaisi, mutta ei kehtaa niitäkään mennä edes yhteiskunnan piikkiin näyttämään, pari lohjennutta ja pieniä reikiä kuin golfkentällä. Joutuisi kuuntelemaan sitä sättimistä monella eri hoitokerralla. Kotisi muuttuu sontaiseksi rotanloukoksi, sikolätti olisi vielä kaunis kuvaus, kämppääsi ei eläinsuojelulaki antaisi sijoittaa muita kuin banaanikärpäsiä. Niitä riittää, kun roskien vienti takkuaa. välillä sen jopa haistaakin. Et vain saa siivottua, istut ja tuijotat vaan sitä roskakatosta, jota kodiksesi kehtaat kutsua. Päätät ihan vapaaehtoisesti luopua jo luottotiedoistasi, maksat vain vuokran ja viet sähkölaskun sossuun ja puhelinkin on prepaid.
Ihan jo senkin takia, että kaikkien laskujen maksaminen tarkoittaa sitä, että 30 eurolla saa tulla yli kuukauden toimeen, joten mieluummin syö ne, luottotiedoista kun ei ole varsinaisesti mitään iloa, eikä niitä voi syödä. Halpa prosessoitu einesruoka ja netistä leffojen katselu on ainoat ilosi. Ihan kuin opiskeluaikana. Alkoholiakaan et enää viitsi juoda, koska menet vain niin sekaisin ja heräät naapurin ovea masten makaamasta oksennukset sylissä rappukäytävästä aamulla hitonmoisessa morkkiksessa jos alat juomaan, koska jo ensimmäisestä drinksusta vedät kompulsiivisesti vintin pimeeksi normalisoidaksesi ahdistunutta, masentunutta ja katkeroitunutta erakon aivokäyrääsi. Huumeita et uskalla ajatellakaan, kun jo valmiiksi olet ihan jo elämästä niin ihanan pökkyrässä dissosiatiivisessa tilassa, että et aina tiedä, oletko unessa vai valveilla. Tiedät vaan, että tämä on kaikki ihan hanurista. Sukulaiset ja kaverit pääosin kaikonneet ja parhaaseen kaveriin enää pidät yhteyttä ja häneenkin lähinnä tekstiviestillä. Harvoin.
Kenellekään et edes vastaa puhelimeen, saat paniikkikohtauksen kun se soi. Kuten jos kirje putoaa postiluukustasi, koska sieltä ei tule kuin uhkaavansävyisiä maksuvaatimuksia. Joita et tosin edes jaksa edes avata, niistä kun tulee vain entistä pahempi mieli. Lohduttaudut sillä, ettei sinulta mitään saa karhuttua voutikaan, koska olet yhtesikunnan toiseksi köyhintä kastia heti opiskelijoiden jälkeen. Alat avautumaan tilastasi niin kapisessa junttien paikassa kuin Suomi24. Joulu on sinulle helvettiä, sukulaiset kysyy syömään ja se on karsea sosiaalinen tilanne. Paitsi se mitä kutsut itse jouluksi, kun saat ehkä kerran vuodessa naapurin vanhalta deekulta sekakäyttäjältä ostettua muutaman levyllisen pameja. Se on sinulle joulu ja uusi vuosi ja vappu yhtä aikaa, silloin näet arkesi taas parin viikon ajan samanlaisena, kuin näit lapsena jouluna ja kesälomalla parhaimpina päivinä ja saat siivottua ja laitettua muita juoksevia asioita kuntoon. Sen jälkeen muutamassa päivässä kaikki on taas lisää samaa harmaata ankeeta p'skaa. Ilma täyttyy ankeudesta ja koti sotkeentuu uudelleen. Lista jatkuu loputtomiin.
Elämä on niiiin parasta huumetta, joo...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei Luoja ole kyllä tuollaista elämäntarkoitusta kenellekään tarkoittanut. Kyllä se ihmistaho joka alkaa valita väärin, antaa väärät arvot jo elämisen alkumetreillä.
En ole rikas, mutta en ole koskaan lähtenyt tuota amerikkalaista elämisen idylliä jahtaamaan. Korkeakouluopinnotkin jätin väliin jäädessäni nuorena hanttihommiin.
Niin, perussuomalaiset on yksinkertaisia ja sillä tavalla jälkeen jääneitä, että tyytyvät vähään. Sen takia suomalaiset onkin syrjäytyneitä, kylmiä, epäsosiaalisia ja kärsii. Sen takia ollaan jälessä myös avun annossa, eikä täällä ole läheskään niin paljon vaihtoehtoja apuun. Vaihtoehtoja ei löydy myöskään elämän tarkoituksen löytämiseen. Eli jos on vähemmän roboottimaisempi ja haluaa enemmän elämältään, jos siis on ihmisessä enemmän elämää, hänen on normaalia vaikeampi löytää sitä tarkoitustaan elämästään, koska suomessa on niin vähän vaihtoehtoja kaikkiin asioihin.
Osittain ihan oikeassa oleva juttu, mutta myös paljon väärääkin tekstiä.
Tää on paras kirjoitus mitä oon koskaan täällä lukenut ja oon lukenut niitä tuhansia sen lisäksi, että et ole hukannut huumorintajuasi niin juurikin noin se menee ainkin itselläni =D