Pääseekö sosiaalisten tilanteiden pelon takia eläkkeelle?

Joo tähän olisi kiva saada vastauksia jos joku tietää asiasta enemmän.

Luulenpa että lääkehoitoa tarjoavat, ei eläkkeelle niin vain pääse sen vaivan takia.
Lääkehoito kyllä auttaa kyseiseen "häiriöön", joskaan tuskin parantaa yksistään vaivaa lopullisesti.
Terapia ja hyvät terapeutit olisi tärkeitä asioita, niitä taitaa vaan olla vaikea saada ja löytää.

Xanor 6mg tai Rivatril 6mg päivässä niin loppuu sos. tilanteiden pelot ku seinään.

No ei ole minulla mikään lääkitys eikä terapia auttanut koskaan enkä eläkkeelekkään ole päässyt/joutunut. Omalta kohdaltani sanoisin että minä yksinkertaisesti en halua enkä pysty olemaan muiden seurassa. Olen kokeillut jo ties kuinka monta eri asiaa jo monen vuoden ajan mutta mikään ei auta ei. Tai sitten minulla sattuu olemaan niin epätodennäköisen huono tuuri että oikea lääke/hoitomuoto ei muka olisi vielä löytynyt.

Toisekseen olen jo luovuttanut aikoja sitten sen suhteen että tämä "häiriöni" joskus "parantuisi". Oikeastaan lääkkeet ja hoidot joita olen kokeillut, ovat vain pahentaneet tilannettani ja siitä sitten epätoivo. Ei auta muu kuin sinnitellä.

Ei pääse eläkkeelle sosiaalisten tilanteiden pelonkaan takia.

Mulle suorastaa naurettiin mt:ssä kun kerroin kuinka vaikeaa mulla on ollut työharjoitteluissa jne.

Pelot ja jännitystä aiheuttavat asiat pitää kuulemma kohdata ja mt-hoitsun mukaan mitä kauemmin on tilanteessa, joka ahdistusta aiheuttaa (sosiaaliset tilanteet muk. lukien) niin sitä enemmän helpottaa.

Ei se uskonut, vaikka kuinka sanoin, että mulla tilanne aina pahenee kun kehitän mielessäni kaikkia pelkoja. Kärsin siis sos. tilanteiden pelon takia myös pakko-oireista muttei sekään auttanut. Ei edes saikkua tai mitään.

Lääkehoitoa saa tarvittaessa, mutta sen ei pitäisi koskaan olla lopullinen ratkaisu sivuvaikutusten ja aivojen lääkkeeseen tottumisen takia.

olen 20v nainen, ja otan aamuisin yhden propral tabletin ja sillä pärjää koko päivän. Ja kun otetaan huomioon, että pahimpina kausina kun en vielä lääkkeitä ollut saanut, en voinut käydä edes kaupassa yksin. Tai no , en voinut edes poistua omasta asunnostani. Nyt pystyn opiskelemaan, käymään kaupassa ja hoitamaan muut asiat. Joskus toki tarvitsee äidin tai ystävän jonnekkin mukaan mutta pääpiirteittäin itsenäisesti pystyn hoitamaan lähes kaiken. Ja opiskelen palvelualalla, viime keväänä olin työharjoittelussa kahvilassa, ja kiitettävän arvosanan paperiin lätkäisivät. Eli kyllä ne lääkkeet kannattaa testiin ottaa, helpottavat elämää huomattavasti. Itse syönyt propralia nyt reilun vuoden, ja en voi muutakuin kehua ! :)

15 18. Minulla myös olo toisten ihmisten seurassa rasittaa. Ja sen jälkeen myös minun pitää saada olla yksin. Enään en käykkään missään vierailuilla muuta kun aivan pakosta. Tämmöistä tämä minun elämä on.

Niin ei ne lääkkeet kylläkään sellaiseen mitään auta minullekin tarjottiin jotain beetasalpaajaa aikoinaan esiintymiskammoon ei hyödyttänyt mitään ihmisten kanssa oleminen ei sinällään jännitä vaan se kun jossain luokassa täytyy pitää esitelmää jostain asiasta koska jonkun viisaan mielestä se on tarpeellista että sinusta voi sitten tulla loistava työläinen eihän sitä paskaa pääse lapioimaan ilman tutkintoa.

Niin. Olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta toisen "sairauden" takia.

Minusta tuntuu, että olen ainoa suomalainen, joka kärsii näin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tämän viestin kirjoittaminenkin on hankalaa, sillä te lukijat arvioitte minua. Netissä kirjoittaminen toki vähän helpompaa, mutta normaalistihan sen ei pitäisi edes jännittää. Vai mistä luulette nettitrollaajien sikiävän? Ei kukaan trollaisi päin naamaa.

On surullista kuulla, ettei tämän vaivan takia pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen niin monta vuotta yrittänyt itseäni kuntouttaa ja mennä mukaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta aina niistä on koitunut vain harmia. Aluksi saattaa olla että jännitys lievittyy kun olen tavannut uudet ihmiset, mutta ajan kanssa jännitys vain voimistuu. Mitä enemmän näitä ihmisiä tapaan,sitä suuremmaksi jännityskin kasvaa. Taustalla voi olla ajatus siitä, että nämä ihmiset alkavat tuntea minua ja saavat minusta jonkinlaisen käsityksen. Sitä minä en halua. Haluaisin olla näkymätön.
Oikein itkettää ajatus, että pitäisi työelämään mennä muiden ihmisten kanssa sosialisoimaan.

Minulla on lääkehoitona neljää eri lääkettä. Ainoa, joka tehoaa on rauhoittavat. Niitäkään en voi joka päivä ottaa, ettei teho heikkenisi.
Muutenkin masentaa ajatella, että en pärjää normaali elämässä ilman lääkkeitä. Tuntuu, että olen jotenkin heikko ja virheellinen.

Haluaisin nähdä sen MT hoitsun hyppäävän Eiffel tornista ilman laskuvarjoa koska pelot kuuluu kohdata kuolemanpelkokin. Todennäköisesti hoitsu on psykopaatti niillähän ei tunteita ole.

Nekin ohjeet mitä lääkärit ja terveydenhoitajat antaa on sitä että he ovat koulutuksessaan jostain kirjasta lukeneet juuri esimerkiksi tuon että pelot täytyy kohdata ja hokevat sitä kuin apinat ilman omaa päättelykykyä niinkuin kaikki muutkin joilla ei omia mielipiteitä ole poliitikotkin hokevat samoja mantroja vuodesta toiseen koulutettuja apinoita kaikki vaikka niinhän me kaikki loppujen lopuksi ollaan ei tarvittaisi kuin ripaus myötätuntoa ja joustoa niin olisi paljon helpompaa kaikilla mutta ei tätä helv**in konetta mikään pysäytä.

Minä pelkään voittavani lotossa aivan hel**tisti rahaa toivottavasti minua ei pakoteta kohtaamaan pelkoani pelkään myös löytäväni oman rakkaan vastakkaisesta sukupuolesta se olisi jotain ylitsepääsemätöntä kauhua.

Jos tuota padkr kirjoitusta trolliksi ajattelit niin ei se sitä ole se tarkoittaa lähinnä sitä että ne lääkärit eivätkä terveydenhoitajat ymmärrä ongelmaa koska heillä ei ole pelkotiloja itsellä on todella törkeää todeta pelot täytyy kohdata kun meillä kaikilla on erilaisia pelkoja toiset pelkää kuolemaa ja toiset eivät pelkää toiset korkeita paikkoja toiset eivät sosiaaliset pelot ovat hankalia koska niitä ei oikein voi vältellä. Elämä ei ole tasapuolista koska meidät kaikki pakotetaan kouluun mutta ei siellä ketään pakoteta kiipeämään korkeaan torniin mutta esiintymään laitetaan väkisin koska kuuluu opetussuunnitelmaan vaikkei työ esiintymistä olisikaan. Asianmukaista hoitoa ei voi saada milloinkaan koska ongelmaa ei asiasta päättävillä itsellään ole mielestäni lääkkeet eivät voi olla ratkaisu.

Kukapas sitä ei nyt toisten kanssaihmisten kustantamalle eläkkeelle haluaisi varsinkin jos ei aina pysty olemaan hyvällä tuulella. Sillä lailla se meidän yhteiskunta juuri toimii, että porukka eläkkeelle jos elämässä epämukavaa. Vaan kun joidenkin pitäs olla töissä maksamassa niiden joidenkin eläkkeitä!!!

Maksaahan yhteiskunta , armeijan johtajien, poliitikkojenkin ym. puhetyöntekijöiden palkat joista ei varsinaisesti sen kummempaa hyötyä ole tuleehan sekin kalliiksi. Kummasta vähemmän haittaa yhteiskunnalle on jonninjoutavasta tähtitieteilijästä tai tohtorista joka suoritti jonkun väitöskirjan joskus jostain mikä ei mihinkään koskaan vaikuttanut jolle maksetaan kovaa palkkaa vaiko eläkeläinen joka tulee pienellä toimeen eikä aiheuta häiriötä kanssaeläjille eikä ainakaan tee toisen ihmisen elämästä helv**tiä vallanhalunsa vuoksi. Kuinka paljon sekin kustantaa valtiolle kun hornetti sujahtaa taivaalle sen takia että pelätään jotain vihollista joka on toinen ihminen eikö lääkärit voisi antaa beetasalpaajia poliitiikoille niin rauhoittuisivat eikö heitä voi sulkea mielisairaalaan ja kertoa että ei ole muita vihollisia kuin sinä itse?

Loppujen lopuksi ne jotka yhteiskuntaa oikeasti pystyssä pitävät ovat juuri niitä kavereita jotka eivät juuri turhia höpise vaan hoitavat sen oman paikkansa ilman teatteriesityksiä maksavat omalla kehollaan kovan hinnan eivätkä kuitenkaan koskaan saa minkäänmoista arvostusta korkeintaan vit*uilua esimieheltä ja lääkäriltä joka toteaa ettei kipeeseen selkään voi oikein muuta kun antaa kipulääkkeitä.

Tulee sekin kalliiksi yhteiskunnalle kouluttaa psykiatreja jotka eivät kuitenkaan kykene muuhun kuin antamaan diagnoosin joka voi olla oikein tai väärin mutta eivät kuitenkaan kykene parantamaan potilasta sitä voi ajatella monelta kantilta elämää jos siihen kykenee.

Mä olen ollut monta vuotta määräaikaisella eläkkeellä. Tosin sos.pelkojen lisäksi mulla on masennus.


Yritin pitkään roikkua normaalissa työ/opiskeluarjessa, mutta kaikki koulutukset jäivät lopulta kesken ja yhden kesätyön aikana menin niin huonoon kuntoon fyysisesti (en pystynyt syömään, laihduin, sain rytmihäiriöitä jne), etten voinut jatkaa.


En yksinkertaisesti pysty käymään töissä tai opiskelemaan. Siksi olen eläkkeellä. Terapiassa käyn ja lääkkeitä syön. Kuntoutua yritän, mutta olen ikäni ollut tällainen, joten en tiedä voiko tästä parantua.

Sekin tekee elämän hankalaksi että niitä koulutuksia ängetään joka hommaan vaikka ei oikeasti tarvetta olisi. Loppujen lopuksi sen työn oppii tekemällä kuitenkin. Koulutuksien laatukin on yleensä sitä että jos aiot metallimieheksi niin pitää istua ruotsinkielentunnilla koska laki määrää ja saadaan tunnit täyteen ei edes yritetä tehdä ammattitaitoista metallityöntekijää vaan tähdätään lähinnä siihen että niillä opettajilla töitä riittää ilmeisesti heidän unelmansa on paljon tärkeämpi.

Voi kumpa pääsiskin.

26 vuotta kärsinyt jännittämisestä ja etenkin sosiaalisesta jännittämisestä. Yhden neuvon annan: Älkää ottako Xanoreita. Ne pistävät nupin sekaisin. Niihin tottuu ja ei osaa olla tavallaan ilmankaan. Olen tyytyväinen että ne lopetettiin, aluksi ajattelin että ei hemmetti, ei tule mitään mutta tässä vielä olen ja paljon tervejärkisempänä. joka niitä lääkkeitä on käyttänyt/käyttää tietää mistä puhun.

Kyllä mua on ainakin eläkkeellä vinkattu jo ajat sitten, mutta kun ei haluis luovuttaa... Kouluun olis halu lähteä mutta mites lähdet kun jo pelkkä ajatus siitä ihmisten paljoudesta vie yöunet... Kai se joku etäopiskelu olis varteenotettava vaihtoehto? Tuntuu kyllä pahalta sanoa näin, mutta jotenkin helpottaa pelkkä tieto siitä että enpähän ole ainoa jonka elämä on hel*ettiä tämän sairauden takia... Voiko olla turhempaa kuin jättää oma elämänsä elämättä toisten ihmisten olemassaolon takia... Kyllä voi olla ihmisen mieli persiistä... Millähän hitolla sitä tästä suosta nousisi...

Viina auttaa, mutta on se raskasta aina hiukan ottaa ja kallistakin. Elinikä lyhenee myös, kun sisäelimet pettävät, Rauli Baddining Somerjoki on esim. kuuluisa henkilö, joka kärsi vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Opamoxia jos esim. saa reseptin koko elämäksi, niin silloin voi elää ja se ei ole terveydellisesti kovinkaan haitallista. Lääkärini sanoi epävirrallisesti ”harmi, kun kannabis ei ole Suomessa laillista”.

Olen 35 ja pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Olin ollut sitä ennen vuosia erilaisissa kuntouttavissa työkokeiluissa jotka aina loppui ahdistuksen takia kesken. Lopulta päätettiin että minulle tehdään kaikki mahdolliset testit. Ja niistä löytyi vaikka ja mitä yhtenä sos tilanteiden pelko joka merkittiin päädiagnoosiksi. Sen jälkeen psykiatrian erikoislääkäri teki tarvittavat eläkepaperit ja reseptit että pystyn hoitamaan arkiset asioinnit.

Monia ihmisiä sosiaaliset tilanteet voivat hiukan jännittää. Käytäntö on osoittanut, että sekaan vaan eri tilanteisiin.
Kannattaa vaikka teeskennellä huolettomuutta vaikka tuttuun kauppaan astuttaessa. Hyvin se menee kuten aina ennenkin.

Itsellä oli hiukan traumapitoinen nuoruusaika kun korvessa asuttiin. Muutin pienempään maalikylään Suomen etelään. Se oli tehtaan ympärille kasvanut taajama.
Nopeesti kylänrytmiin sopeutui.

Jo keski-iän ohittanut santtu.