Ihan hullu juttu, mutta tarinani menee näin..
Tapaan miehen, katseet kohtaavat, huhhuh himoa ensi silmäykseltä.. Hirveää tuijottelua puolin ja toisin.
Kamalaa flirttailua, miehen tummaksi muuttuneet ja raskaat silmät, katsovat
minua, rintojani.. HUHHUH! Tätä kestää ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kaveri
vapisee, pukeutuu ihan hienoimpiin vaatteisiinsa, vaihtaa tyyliä - Räplää tukkaansa, koketeeraa ja pomsahtaa ilmaan, kun minä katson häneen. Minä pomsahdan ilmaan, kun näen hänet. Minä laihdun 5kg, vaikka olin hoikka ennestäänkin.
Ja nyt inhoan tätä tilannetta!!!!!!!!!!!!! Haluaisin keskittyä töihini, mutta kaverin katse kummittelee mielessä. Pariin kertaan on tehnyt mieli hypätä hänen toimistoonsa ja paiskata ovi kiinni.. Jotta tämä hullu tunne menisi ohi. Häveliäisyyteni estää minua tekemästä niin. Ja silti tänään hoipparoin tahallani siellä päin toivoen, että törmäisin häneen.. Täysin tahdonvastaista toimintaa!!
Miten ihmeessä tämä tunne menee ohi? Unohtamalla? heittäytymällä mukaan?
Veikkaan, että tilanne oli yllätys kummallekin ja kummaltakin odotetaan fiksua käytöstä, joten tämä nyt menee ihan per****een! Minua suututtaa, että tämä kaveri katsoo niin julkeasti ja silti ystävällisesti minua suoraan kasvoihin, tai että hänen on ihan pakko tuijottaa minua niin paljon silmiin! Tai, että hän hymyilee, kun naurahdan. Tai että minä hymyilen hänelle, tai katson takaisin. Hän on tosi ihanan näköinen, mutta ei tämän näin pitänyt mennä!
Tapaan miehen, katseet kohtaavat, huhhuh himoa ensi silmäykseltä.. Hirveää tuijottelua puolin ja toisin.
Kamalaa flirttailua, miehen tummaksi muuttuneet ja raskaat silmät, katsovat
minua, rintojani.. HUHHUH! Tätä kestää ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kaveri
vapisee, pukeutuu ihan hienoimpiin vaatteisiinsa, vaihtaa tyyliä - Räplää tukkaansa, koketeeraa ja pomsahtaa ilmaan, kun minä katson häneen. Minä pomsahdan ilmaan, kun näen hänet. Minä laihdun 5kg, vaikka olin hoikka ennestäänkin.
Ja nyt inhoan tätä tilannetta!!!!!!!!!!!!! Haluaisin keskittyä töihini, mutta kaverin katse kummittelee mielessä. Pariin kertaan on tehnyt mieli hypätä hänen toimistoonsa ja paiskata ovi kiinni.. Jotta tämä hullu tunne menisi ohi. Häveliäisyyteni estää minua tekemästä niin. Ja silti tänään hoipparoin tahallani siellä päin toivoen, että törmäisin häneen.. Täysin tahdonvastaista toimintaa!!
Miten ihmeessä tämä tunne menee ohi? Unohtamalla? heittäytymällä mukaan?
Veikkaan, että tilanne oli yllätys kummallekin ja kummaltakin odotetaan fiksua käytöstä, joten tämä nyt menee ihan per****een! Minua suututtaa, että tämä kaveri katsoo niin julkeasti ja silti ystävällisesti minua suoraan kasvoihin, tai että hänen on ihan pakko tuijottaa minua niin paljon silmiin! Tai, että hän hymyilee, kun naurahdan. Tai että minä hymyilen hänelle, tai katson takaisin. Hän on tosi ihanan näköinen, mutta ei tämän näin pitänyt mennä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.