Kello kävi, aika kului.
Käki kukkui kuin viimeistä päivää.
Kujemieltä, ei huolen häivää, ilo
tarjosi kättäpäivää.
Mutta taustalla nousi kuu, verkalleen.
Aika hidastui huomaamatta, käki
kellahti oksaltaan.
Terälehdet varisivat, tuli pysyvä talvi
ja ikävä.
Jähmetyin minäkin, ohitsesi
en päässyt.
Käki kukkui kuin viimeistä päivää.
Kujemieltä, ei huolen häivää, ilo
tarjosi kättäpäivää.
Mutta taustalla nousi kuu, verkalleen.
Aika hidastui huomaamatta, käki
kellahti oksaltaan.
Terälehdet varisivat, tuli pysyvä talvi
ja ikävä.
Jähmetyin minäkin, ohitsesi
en päässyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihana, sä osaat kirjoittaa runoja.
Kiitos, vaikka ei toi mikään oikee runo ole. Onpahan epätoivosen spontaani rääkäsy vaan :D
yllätysmomentteja, kevättä odotellessa :)
runollinen vajakki lähettää sitten lentolehtisiä, ehdotan.
Luulen että olen kevääseen mennessä vuoroin rääkynyt, kukkunut ja nauranut itseni - jos en kuoliaaksi, niin ainakin puoli-sellaiseksi :D
Voi että, sun pitäis laittaa näitä suoraan sille Satulle :) Ihme jos ei ala lämmetä
Vai oliko se varattu
Kelle Satulle? Ei mene naisihmiselle ollenkaan.
Kai täällä on moni muukin koittanu runoja