Kateus ongelmana

Olen nyt 31v mies, ja viime aikoina olen alkanut tiedostamaan sen, kuinka kademielinen olen. Hyvähän se tietysti on, että sen itsekin tiedostaa, mutta siitä kun on alkanut muodostumaan melkeinpä ongelma. Kadehtimani ihmiset ovat yleensä tavallisia ihmisiä. En osaisi olla kateellinen jollekin superjulkkikselle tai urheilijalle, kuten esim. Cheekille, Robinille tai Kimi Räikköselle, kun tiedän ettei monesta muustakaan ole tullut yhtä kuuluisia ja rikkaita, joten niihin ei voi juuri verratakaan.

Kateellinen olen etenkin sellaisille joilla on paljon kavereita, ja kun kuulen että heillä vielä käy hyvin yksiinkin, ja heillä on myös hauskaa keskenään. Itsellä kun ei kavereita nykyisin kauheesti ole, ja nekin mitä on sellaisia pidempiaikaisia kavereita, niin ei heistäkään paljoa ole iloa ollut viime vuosina, kun hekin ovat vähän sellaisia juntteja ja rajoittuneita. Pahinta on ollut vielä se, kun olen saattanut ilmaista kateuteni hänelle, jolle olen kateellinen ollut. Esimerkkitapauksena voin kertoa sellaisen, kun viime kesänä eräs naispuoleinen kaverini, jota en ole montaa vuotta tuntenutkaan, niin kertoi minulle hänen ja kahden kaverinsa hulluttelusta kesämökillä, jolloin minulle iski tosi kova kateuden puuska, kun en itse ollut mukana. Minä sitten typeryyttäni muutamaa päivää myöhemmin, kun heidän hullutteluistaan kuulin, niin ilmaisin sen tekstiviestillä hänelle ja vielä suoraan kerroin olevani kateellinen. Kaverini suuttui siitä hirveästi, ja minuakin sitten kadutti typeryyteni kovasti, kun olihan hän ainoita hyviä kavereita minulla. Onneksi sovimme riitamme melko pian kuitenkin. Jos en ole aina suoraan kateudestani kertonut, kun joku tuttuni on kertonut uudesta seurustelukumppanistaan, tai matkasuunnitelmistaan, niin olen vain saattanut hetken olla kuin persuuksille ammuttu karhu häntä kohtaan.

Kateellinen olen myös tosiaankin silloin, jos joku tutuistani lähtee jonnekin matkalle, kuten etelänlomalle tai laivaristeilylle, tai edes suunnittelee sellaisille lähtemistä, ja kaikista eniten silloin jos vielä kavereiden kanssa. Itsellä kun ei paljoa ole mahdollisuuksia matkustella nykyisin, kun ei ole sellaisia kavereita, ja pienet tulot myös esteenä. Kateus iskee usein silloin, jos näen esim. sosiaalisessa mediassa muiden enemmän tai vähemmän tuttujen nuorten aikuisten matkakuvia, ja hehkutusta siitä kuinka kivaa oli. Tunnen jotenkin alemmuutta vielä siitä, kun ei itse pääse matkustelemaan.

Muita asioita joista kateellinen olen, niin yksi on se kun joku löytää seurustelukumppanin. Itse kun olen sinkku, ja ollut vielä pitkäänkin. Kateus herää aina kun monet tutut tuon tuostakin muuttavat fb:ssa parisuhdestatuksensa että parisuhteessa, ja laitetaan vielä kuviakin itsestä ja uudesta kumppanista. Myös live-elämässä onnellisten parien näkeminen saa aikaan minussa kateutta ja katkeruutta. Tiedän, että jos istuisin iltaa sellaisessa seurassa jossa olisi vain pareja, niin voisin olla tosi ikävää seuraa, ja sen vuoksi en tietoisesti niihin menisikään. Myös jos joku tuttuni saa hyvän työpaikan, tai hyvän asunnon, niin nekin voivat myös herättää kateutta.

Useinhan puhutaan, että pitäisi olla onnellinen toisen puolesta, vaikka siitä että hänellä on ollut kavereidensa kanssa hauskaa, ja että hänellä niitä yleensä on, tai siitä että hän pääsee kauan odotetulle laivaristeilylle tai etelänlomalle, tai vaikka siitä että on löytänyt unelmiensa seurustelukumppanin. Se vain tuntuu ylivoimaisen vaikealta minusta se toisen puolesta iloitseminen, vaan kateuden peikko herää väistämättä, ja tuntuu joskus että saatan karkottaa jopa muita ympäriltäni pois, niinkin turhalla asialla kuin kateudella. Mitenhän pääsisin eroon siis turhasta kateudestani?