Taas (voiko toista kertaa sanoa taas?) ihmissuhde on lopullisesti loppunut (tai on se aiemmin). Itseään täytyy teloa henkisesti. Tällä kertaa täytyi tehdä rikos ja lukea työtoverin kännykän tekstiviestit (antoi kännykän minulle, kun halusin katsoa sitä, oli ns. sitruunamalli) ja sieltähän löytyi sellaiset tekstiviestit ettei hänen ja naisen suhteen nykytilasta ollut mitään epäilystä. Sitten ollaan oltukin taas vaihteeksi kuin sumussa. Jos olisin ollut parempi tai toiminut toisin, voisin olla tuo henkilö jolle tekstiviestit olisi lähetetty. Jälleen huomaan takertuneeni toiseen, vaikka hän toimillaan osoittaa ettei enää edes näe minua. Uusi kumppani (jos minua sellaiseksi edes saattoi laskea, vain keskustelua ja soitteluita, vaikka luenkin ensimmäiseksi todelliseksi "seurusteluksi") on toki fiksumpi ja filmaattisempi kuin minä. Varmasti viriilikin, nuorempi kun on. Mutta miten pääsee irti? Varsinkin kun Hän ei enää ole töissä samassa työpaikassa (uusi tosin on)? Miksi ajatukset edelleen kiertävät häntä, vaikka tunteeni häntä kohtaan ovat hyvinkin kyseenalaisia? Tunteet eivät olleet sellaista varauksetonta rakkautta, kuten neljän vuoden takaista romahdusta kohtaan, mutta mitä ilmeisemminkin siellä oli jotain, kun nyt ollaan saatu pikkuromahdus aikaan.
Yritetään vain purra hammasta, syödä lääkkeemme ja tehdä enemmän töitä. Vaikka väistämättä korvissa soi kappale "voi yksinäisen miehen viedä marraskuu"...
Yritetään vain purra hammasta, syödä lääkkeemme ja tehdä enemmän töitä. Vaikka väistämättä korvissa soi kappale "voi yksinäisen miehen viedä marraskuu"...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.