Nyt en valitakaan *****-opista vaan kysyn ihan uteliaisuuttani erästä muuta asiaa.
Miten te vl:t KOETTE meidät ei-vl-kristityt ARKIELÄMÄSSÄ? Luotatteko meihin enemmän elämän eri tilanteissa kuin sellaisiin jotka eivät minkäänlaista uskoa ilmoita tunnustavansa?
Esim. jos ei-vl-kristityt ovat ehdokkaina vaaleissa koetteko että heillä on ihmisinä arvot paremmin paikallaan, entä kun valitsette päivähoitajaa lapsillenne onko kristitty kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin ei-kristitty, tai haluaisitteko ei-vl-kristittyjä naapureiksenne ja heidän lapsiaan omien lastenne kavereiksi? Tässä kohdassa siis unohdetaan nuo oppiväittelyt ja keskitytään siihen miten te meidät koette.
Miten te vl:t KOETTE meidät ei-vl-kristityt ARKIELÄMÄSSÄ? Luotatteko meihin enemmän elämän eri tilanteissa kuin sellaisiin jotka eivät minkäänlaista uskoa ilmoita tunnustavansa?
Esim. jos ei-vl-kristityt ovat ehdokkaina vaaleissa koetteko että heillä on ihmisinä arvot paremmin paikallaan, entä kun valitsette päivähoitajaa lapsillenne onko kristitty kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin ei-kristitty, tai haluaisitteko ei-vl-kristittyjä naapureiksenne ja heidän lapsiaan omien lastenne kavereiksi? Tässä kohdassa siis unohdetaan nuo oppiväittelyt ja keskitytään siihen miten te meidät koette.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on varmaan aika paljon kirkkoon kuuluvia, jotka kuuluvat siihen, vain koska ovat lapsesta asti kuuluneet.
Mutta ehkä saattaa luottaa johonkin Kristittyyn enemmän, vaikka ei kokisi Pyhän Hengen yhteyttä.
Sillä tällä kritityllä on luultavasti ainakin näennäisesti parempi moraali kuin sellaisella, joka suoraa kieltää Jumalan.
Mutta eipä tuohon asiaan yleensä kiinnitä huomiota.
Tuo on taas noita luokittelukysymyksiä, joista en periaatteessa oikein pidä. Olemme yksilöitä, persoonallisine piirteinemme ja se on täysin henkilökohtainen ominaisuus, minkälaisten ihmisten kanssa tulee toimeen, kehen voi luottaa tai kehen tutustuu helposti.
Eli ei sillä ole mitään väliä ihmisten välisessä kanssakäymisessä millaista uskonnäkemystä edustaa. Näihin kysymyksiin voi miettiä vastauksen siis itsekin, olematta vl tai ei-vl.
Tunnen hyviä ja luotettavia tyyppejä molemmilta puolilta vl-rajaa ja uskoisin, että jakauma luottamuksen määrässä on samankaltainen suhteessa muihin ei-uskoviin, kuin millä tahansa satunnaisella otoksella ihmismassasta.
Minä ainakin äänestän seuraavissa vaaleissa A.Acimlaista.
Minulla on luottamus kaikkiin uskontoihin.
Jos olisin työnataja, niin kaikki jotakin uskoa tunnustavat olisi etusijalla, koska he yleensä ovat rehellisiä.
Toinen kriteerini työnantajana olis ehdoton tupakoimattomuus.
Ja vielä raittius.
Taitaisipa olla minulla hankalaa löytää kaikkia näitä vaatimuksia täyttäviä.
Tupakoiva ihminen työpaikalla on harmi n:o 1.
Jokaisen sortin uskovaista pidän arvokkaana, sillä se on suuriarvoinen asia, jos ihminen omistaa uskon Jeesukseen.
Usko Jeesukseen heijastuu hänestä myös siten, että hän on kaikinpuolin kunnollinen ihminen.
Epärehellisistä ihmisistä on työpaikalla paljon harmia.
Varsinkin työkaluja ja tarvikkeita katoaa.
Tämä korostuu etenkin valtion ja kuntien töissä.
Yksityisellä puolella ollaan tarkkoja ja jämptiä, mutta esim. kaupungin hommissa erittäin leväperäisiä.
Luotan myös eettisiin elämänarvoihin perustuviin uskoviin ihmisiin, sillä heitäkin on.
Kuitenkin on valtavan paljon sellaisia kelvottomia ihmisiä, joille kaikki on hällä väliä.
He juopottelee ja tupakoi kotona ja lapset kärsii.
Työpaillaan he ovat huolimattomia ja käyttävät aikaa tupakointiin paljon.
Uskovat naapurit olisivat kullanarvoisia, koska heihin vois luottaa ja antaa avaimet, kun itse lähtee reissuun ja tarvis kukankastelijaa ja tarkkailemaan, että öljypoltin toimii.
Jehovalaiset ja mormoonit on tietysti sellaisia, että heidän kanssaan ei oikein jaksais kinata.
Rauhansanalainen naapuri tai työkaveri olis ihan Jees.
jotenkin musta tuntuu, ettet oo oikeen löytäny vielä omaa kantaa mihinkään, ku sä vaikutat aika ristiriitaselta kaverilta tälleen sivusta seuranneelle....ei millää pahalla mitenkää...
Kyllä minulla on oma kanta moniin asioihin.
Asian ydin on siinä, etten aina halua sanoa sitä.
Monesti on vain oltava toisen mieliksi.
Esim. tupakointiin minulla on selvääkin selvempi kanta. En hyväksy, että uskovainen tupakoipi.
En väitä enkä usko, että vanhoillislestadiolaisuus on ainoa oikea usko.
Oikeita ja vähemmän oikeita on muitakin.
Meissä jokaisessa on jotakin omituista.
Emme ole ainutlaatuisia, emmekä ainoita oikeassa olevia.
Meillä on jotakin, mitä muilla ei ole ja muilla on jotakin sellaista, mitä meillä taas ei ole.
Parhaiten pärjää, kun ei julistaudu ainoaksi oikeaksi ja osaa tarvittaessa antaa periksikin.
Avioliitossa on hirveän vaikeaa antaa periksi, kun itse tajuaa, että näinhän sen asianlaita vain on.
Vaimoa olis tarvis kouluttaa, mutta kun se ei halua antaa periksi periaatteesta.
Hän ei hyväksy, että minä olen aina oikeassa.
Oikeassa voi olaa, vaikka olis väärässsä ja väärässä voi olla, vaikka olis oikeassakin.
Uskon Pyhän Hengen vaikuttavan muuallakin kuin vl-joukossa.
Nämä ovat kyllä niin paljon persoonallisuuskysymyksiä, että uskolla, uskonnolla tai vakaumuksilla ei saa olla eikä yleensä olekaan vaikutusta. Parhaita ja miellyttävimpiä minulla koskaan olleita naapureita oli eräs perhe, jonka isä oli islaminuskoinen. Vastaavasti olen joskus joutunut todella yrittämään parhaani pysyäkseni väleissä naapurissa asuneen vl-perheen kanssa;-).