Hei! Mitenkähän näitä ongelmia vois lähteä purkamaan.. Olen jo 30-vuotias nainen ja minulla tuntuu olevan liikaa ongelmia. On masennusta, pakko-oireinen häiriö, jonkun verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja lisäksi taloudellinen tilanteemme on tällähetkellä tiukka (onneksi miehellä on kuitenki työpaikka, mut itse olen työtön). Meillä on yksi pieni lapsi ja lemmikkejä. Haluaisin jaksaa olla lapselleni hyvä äiti, kumppanilleni puoliso ja jaksaa hoitaa itseäni sekä lemmikkejämme.
Näiden ongelmien takia hermoni ovat usein kireällä ja olen ärtyisä. Syön tällä hetkellä masennuslääkettä (n.1 ja puoli vuotta syönyt). Olen myös kokeillut terapiaa, mutta sekään ei auttanut. Lapsemme on kolme päivää viikosta päivähoidossa, mikä on ollut iso apu perheellemme.
Miten saisin asiani järjestykseen? Tuntuu, että mikään ei kunnolla auta..ei lääkkeet, ei terapia.. Koen olevani huono ihminen, kun elämänhallinta on hiukan heikolla tolalla. Harmittaa, että elämä on näin raskasta. :( Lisäksi olen ylipainoinenkin. :( Jotenkin tuntuu, että olen aivan epäonnistunut ihminen.
Pitäs tehdä joitaki muutoksia elämään..oisko vinkkejä, tukea tms. Oon kiitollinen avusta!
Näiden ongelmien takia hermoni ovat usein kireällä ja olen ärtyisä. Syön tällä hetkellä masennuslääkettä (n.1 ja puoli vuotta syönyt). Olen myös kokeillut terapiaa, mutta sekään ei auttanut. Lapsemme on kolme päivää viikosta päivähoidossa, mikä on ollut iso apu perheellemme.
Miten saisin asiani järjestykseen? Tuntuu, että mikään ei kunnolla auta..ei lääkkeet, ei terapia.. Koen olevani huono ihminen, kun elämänhallinta on hiukan heikolla tolalla. Harmittaa, että elämä on näin raskasta. :( Lisäksi olen ylipainoinenkin. :( Jotenkin tuntuu, että olen aivan epäonnistunut ihminen.
Pitäs tehdä joitaki muutoksia elämään..oisko vinkkejä, tukea tms. Oon kiitollinen avusta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa ihan masentuneen ihmisen hyvin tyypillisestä olosta.
Tuttu tunne tuo elämän raskaus ja itsesyytökset.
Tuli mielleni,että saatko nukuttua kunnolla? Nim. jos et,niin sehän kiristää tilannetta ja hermoja entisestään omalta osaltaan.
Oletko sairastunut masennukseen lapsen syntymän jälkeen ? Ja lääkärin tekemä diagnoosi?Onko masislääkkeesi ollut koko ajan samalla annoksella vai onko sitä nostettu koskaan?
Näkisin,että sinun pitäisi perheesi ohella antaa itsellesi lupa nyt sairastaa.Ja kaikien etu olisi vointisi vähittäinen koheneminen.
Millaisista asioista olet kiinnostunut? Koet iloa? Mitä kaipaat elämääsi? Ystäviä? Ketään kenen kanssa puhua ?
Ymmärtääkö puolisosi sairauttasi? Tukee sinua?
Voisitko käyttää enemmän aikaa itsesi hyväksi lapsen ollessa hoidossa?
Kirjoita tänne foorumille vaan olostasi ja vointisi kehittymisestä.
Kiitos vastauksestasi, ole oikein mukava saada tukea/apua. :)
Olen viime aikoina saanut unirytmini paremmalle tolalle..välillä valvoin liikaa öisin ja nukuin päivisin..mutta viime aikoina olen pyrkinyt elämään nornaalimmassa rytmissä. Unta saan yleensä pienen odottelun jälkeen ja jos en saa unta niin nousen ylös vähäksi aikaa puuhailemaan jotakin.
Sain varsinaisen masennusdiagnoosin (psykiatri/lääkäri antoi sen) lapsen syntymän jälkeen. Olin tosin sitä ennenkin masentunut. Masennuslääkettä on vaihdettu ja ja annoskokoa muuteltu. Mutta olen pikkuhiljaa vähentänyt lääkitystä ja nyt olen ollut kaksi päivää ilman koko lääkettä. Tällä hetkellä olo on hyvä ilman lääkettä ja toivon, että voisin jatkossa selvitä ilman lääkettä. Mutta pitää rauhassa seurata miten vointi etenee.
Puolisoni kyllä yrittää parhainpansa mukaan ymmärtää sairauksiani, mutta rehellisesti sanottuna on varmasti kyllästynyt niihin. Eikä varmaan aina pysty oikein ymmärtämääkään kun ei koe samaa.
Kummallinen tämä minun sairaus, kun välillä on melko hyviä päiviä (niin kuin tänään) ja sitten välillä olen aivan alamaissa. En kuitenkaan usko, että kyseessä on mitään maanisdepressiivisyyttä, koska minulla ei koskaan ole mitään maniavaihetta. Välillä olen vaan normaalin pirteä..mutta sitten saattaa taas masennnus tulla takaisin. :(
Toivoisin, että löytäisin elämääni enemmän välittäviä ystäviä, joille voisin olla avoin ja rehellinen. Olen ollut välillä aika yksinäinen, eikä tämä ujo-luonteeni aina helpota tutustumista uusiin ihmisiin. Leikkipuistossa tulee välillä vähän juteltua ihmisten kanssa, mutta heistäkäkin on vaikea saada todellisia ystäviä.
Mutta kiitos tuesta, on aina lohdullista, että joku välittää!