Olen 27-vuotias mies, osa-aikatöissä koska muuta ei ole löytynyt. Käyn salilla, ja harrastan muutakin liikuntaa, enkä pidä itseäni erityisen rumana. Seurustelen, mutta pään sisällä on jatkuvasti tunne etten riitä, olen huolissani että kumppanini löytää jonkun kiinnostavamman/jännemmän/komeamman mihin hän hetkellisesti haksahtaa.
Takana on muutama tälläinen suhde, jossa en ole saanut muuta syytä kuin:"ei musta vaan tunnu et välittäisin susta enää", ja yleensä hetken päästä oltu "pahan pojan" mukana.
Luen paljon, ja koitan jatkuvasti keksiä uusia puheenaiheita, välttääkseni olemasta tylsä, järki sanoo että yritän ihan liikaa, ja heti jos koitan lopettaa niin pelko alkaa hiipimään takasin päähän. Kuten myös koitan pitää elämäni aktiivisena harrastamalla ja koittamalla erilaisia juttuja, jotta vältän olemasta tylsä, ja pitäisin kiinnostusta yllä koska elämässäni on sisältöä ja tapahtumaa.
Tuntuu että olen palamassa loppuun, olen jutellut asiasta tyttö-ystäväni kanssa hieman, en paljoa, koska en halua jankata samasta asiasta, se jos jokin vasta aiheuttaisikin kinaa välille. Hän vakuutti ettei mitään tule tapahtumaan, mutta yllättäen ne edellisetkin aina tapahtuivat, parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen.
Koitan vain parantaa itseäni joka osa-alueella, muuten oma tyhmyys/saamattomuus/tylsyys alkaa ahdistamaan. Tämä sama heijastuu myös työelämään, tunnen aina olevani tehnyt liian vähän ja mietin miten olisin voinut tehdä paremmin, en ole sosiaalinen työkavereideni kanssa koska huolehdin jos he pitäisivät minua outona jos en osaakaan jutella heidän kanssa.
Takana on muutama tälläinen suhde, jossa en ole saanut muuta syytä kuin:"ei musta vaan tunnu et välittäisin susta enää", ja yleensä hetken päästä oltu "pahan pojan" mukana.
Luen paljon, ja koitan jatkuvasti keksiä uusia puheenaiheita, välttääkseni olemasta tylsä, järki sanoo että yritän ihan liikaa, ja heti jos koitan lopettaa niin pelko alkaa hiipimään takasin päähän. Kuten myös koitan pitää elämäni aktiivisena harrastamalla ja koittamalla erilaisia juttuja, jotta vältän olemasta tylsä, ja pitäisin kiinnostusta yllä koska elämässäni on sisältöä ja tapahtumaa.
Tuntuu että olen palamassa loppuun, olen jutellut asiasta tyttö-ystäväni kanssa hieman, en paljoa, koska en halua jankata samasta asiasta, se jos jokin vasta aiheuttaisikin kinaa välille. Hän vakuutti ettei mitään tule tapahtumaan, mutta yllättäen ne edellisetkin aina tapahtuivat, parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen.
Koitan vain parantaa itseäni joka osa-alueella, muuten oma tyhmyys/saamattomuus/tylsyys alkaa ahdistamaan. Tämä sama heijastuu myös työelämään, tunnen aina olevani tehnyt liian vähän ja mietin miten olisin voinut tehdä paremmin, en ole sosiaalinen työkavereideni kanssa koska huolehdin jos he pitäisivät minua outona jos en osaakaan jutella heidän kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos et kelpaa sellaisenaan kuin olet,se typy ei ole tarkotettu suhteeseen kanssasi.
Toki itsensä kehittäminen positiivista ja harrastaminen hyväksi kaikille mutta ei parisuhde saa aiheuttaa tommosta stressiä.Siis oletan,ettei kumppanisi tiedosta mitään ongelmaa olevankaan.Ainoastaan sinä pohdit ja pyörittelet asiaa päässäsi tehden itsesi epävarmaksi ja lopulta ahdistuneeksi ja se voikin olla jo kohtalokasta