Nordiska rådets litteraturpris går i år till den finländska författaren Kjell Westö för boken Hägring 38.Prissumman är 47 000 euro.
Litteraturpriset till Kjell Westö .
gratulerar
13205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En mycket läsvärd bok.
Grattis,priset gick till rätt person.
Visst har vi fina svenskspråkiga författare.Också finskspråkiga förstås.Westö är populär bland den finskspråkiga befolkningen också.
Wau, grattis!
Åtminstone när man är en äldre läsare så känner man igen så mycket som ens föräldrar har berättat om i hans böcker.
Absolut rätt vinnare.
Olitte varmaan tietoisia, että suomenkielisen kirjailijan suomenkielinen kirja ei voi koskaan saada Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkintoa! :-(
PN ja PMN syrjivät ja sortavat vanhaan ruotsalais-norjalaiseen tapaan suomen kieltä, joka ei ole edes virallinen kieli neuvostoissa. Myös neuvostojohtaja on suomenruotsalainen.
Hejsan, farbror. På vilket språk skrev Sofi Oksanen sin belönade bok?
Hejsan, hejsan. Jotta suomenkielinen kirja voisi olla mukana PN:n kirjallisuuspalkintokilvassa, se on pakko kääntää jollekin skandikielelle. Sofin kirja oli, mutta lukuisa määrä erinomaisia suomenkielisiä kirjoja jää kääntämättä. Kyse on skandinavisesta kulttuuridiktatuurista!
Visst är det orättvist att finskspråkiga författare blir så styvmoderligt behandlade.Man kommer litet längre med svenska språket här i norden än finskan som egentligen bara är viktig inom Finlands gränser.KanskeSverigefinnarna och Finskhetsförbundet borde arbeta mera för att höja finska språkets status ?
Det borde vara en viktig fråga på Finskhetsförbundets agenda,istället för smutkastande av vårt modersmål.
1930-luvun Suomea
Urho Kekkonen kirjoitti nimimerkillä Mies Suomalainen ja käytti ruotsalaismielisistä sanaa mietosuomalainen, jolla hän kuvasi muun muassa Helsingin Sanomia (22.3.1934, Suomalainen Suomi-lehti 2 / 1934), edistyspuolueen johtoa (1933), (Sunilan ja Kivimäen hallitusten taustavaikuttaja) Rantakaria sekä entistä kokoomuksen johtoa (1933). Urholta lainauksia: "mietosuomalainen haihattelija" (6 / 1934), "mitä yliopistokysymyskeskustelussa ruotsalaisten ja heidän kanssataistelijainsa mietosuomalaisten taholta on esitetty yliopiston suomalaistamista vastaan" (perusteluna oli lähinnä suomenkielisten yliopiston oppikirjojen puute, 1928). Suhteellisuusperiaatetta ei noudatettu eikä kansalaisten ja kansojen tasa-arvon periaatetta.
Urho Kekkonen arvosteli usein Suomen Tukholman lähettiläs Rafael Erichiä, joka jatkuvasti myötäili vierasta valtiota tavalla joka ei sopinut lähettiläälle. Erich oli riidoissa alaisensa (suomalaisuusmies) J V Snellmanin kanssa (filosofin pojan poika).
Numerossa 5 / 1934 Urho Kekkonen arvosteli E N Setälää, joka oli väittänyt, ettei Suomen yliopistoasia olisi Suomen sisäinen asia, jossa "ei tulisi ottaa huomioon ruotsinmaalaista käsityskantaa". Sitä seurasikin ruotsinmaalaisten puuttuminen adressilla Suomen sisäisiin asioihin. Myös Norjan, Tanskan ja Islannin kansallismieliset jättivät oman adressin vastustaakseen Helsingin yliopiston suomenkielistä yliopisto-opetusta. Suomen lähetystöt ottivat adressit vastaan, mikä oli Kekkosen mielestä diplomaattinen virhe - aiemmin Suomen Oslon lähetystö oli kieltäytynyt ottamasta vastaan sikäläisen puolueen vastalausetta Suomen sisäpolitiikasta. Lähettiläs Erich oli tällä kertaa hiljaa eikä paheksunut ruotsalaisten puuttumista Suomen sisäpolitiikkaan, mitä Kekkonen piti sopimattomana. Pohjoismaalaisten ylimielisyys oli suomalaisille liikaa. Suomen kansa tuomitsi jyrkästi ruotsinmaalaisten sekaantumisen Suomen sisäisiin asioihin.
Mainittakoon, että historioitsija Arvi Korhonen piti adresseja puuttumisena sisäisiin asioihimme ja kertoi skandinaaveilla olleen [ilmeisesti rkp:n levittämää] väärää tietoa Suomen asioista. Norja ja Ruotsi eivät olleet järjestäneet suomenkielistä yliopisto-opetusta tai edes koulu-opetusta pohjoisosiensa suomalaiselle vähemmistölle. Korhonen edellytti, että vaatijan omat olot ovat vähintään yhtä hyvät kuin vaatimuksen kohteella. Ja olivatko tanskalaiset valmiita antamaan saksankielistä yliopisto-opetusta vähemmistölleen, kysyi Korhonen.
Nämä halusivat päättää suomalaisten puolesta Suomen yliopistoasiasta. Tämä oli yritys vahingoittaa toisen maan omakielistä tieteenharjoitusta. Suomen kansalla on oikeus päättää omista yliopistoistaan ja vaalia suomalaista kulttuuria.
Urho Kekkonen: "Ellei suomen kieli kelpaa tasavertaisena kielenä pohjoismaisessa yhteistyössä, niin voimme olla siitä yhteistyöstä sivussa". UK "kiittämättömyys on Ruotsin palkka" koki A Hackzell, pääministerin puhe kielilain eduskuntakäsittelyssä, sitten puhui rkp:n "kiihkomielinen von Born" joka halusi murskata suomalaisuusvaatimukset - neljä vuotta myöhemmin 1938 Suomen lehdistö tuomitsi Bornin Ruotsissa pitämän puheen sopimattomana. Born toimi myös sotien aikana isänmaan etua vastaan.
UK 3 / 1934 "Jos Suomeen tulisi von der Goltzin divisioonan upseeri kehumaan, ettei Suomi olisi vapaa ilman heitä, tai jos tänne saapuisi riikinruotsalainen herjaamaan Suomen valtakuntaa, reagoisi sitä vastaan kansallinen omanarvontuntomme." UK huomauttaa että toisillakin kansoilla on oikeus omanarvontuntoon. Kekkoselle kansat olivat tasa-arvoisia, toisin kuin eräät muut Suomen presidentit ajattelivat.
2/2 1935 iso kansalaislähetystö kävi yliopiston suomalaistamisasiassa tasavallan presidentin ja pääministerin luona.
Det där låter vettigt att finskhetsförbundet borde börja jobba för finska språket. Det gör man knappast genom att koncentrera sig på att svartmåla och smäda vanliga svenskspråkiga.