No tässä lyhyesti mun tarina..:
Ala-asteella olin vielä pyöreäkasvoinen lapsi, iloinen ja menevä. Kun menin yläasteelle,niin tunsin olevani mm. ruma. Lihavaksi en koskaan itseäni kokenut. Salakavalasti aloin laihtua, en edes itse sitä huomannut. Ihmettelin vain, kun vaatteet alkoi olla liian isoja ja kaverit, sukulaiset, vanhemmat ja opettajat alkoi huomautella että olinko laihtunut. Olin aina pahalla päällä tai muuten alakuloinen.
Kouluruokailussa söin näkkäriä kun ei ollut nälkä.. Kotona ei muka kerennyt syödä kun piti mennä kavereitten kanssa.. Nyt vasta kun näen kuvia niiltä ajoilta tajuan miten laiha olin...ja olen...
Olin 160cm pitkä ja painoin vähimmillään 34kg..
Terkkarilla kävin painotarkastuksissa. Vanhempia sain huijattua tyyliin: en ehdi syömään,menen tyttöjen kanssa pizzalle tms. Valehtelin porukoille aina mitä terkkarin puntari näytti, eikä ne muutenkaan ehkä tajunneet missä mentiin..
No kävin ammattikoulun, jonka aikana vaaka pysyi tasaisesti 39kg. Itse rupesin jo tajuamaan mikä vaivasi, mutta en halunnut myöntää asiaa. Vahtasin vaan ettei paino mene yli 40.
Nyt olen 20 vuotias, ja vaaka näyttää 41,3. Tiedän olevani laiha, mutta en halua lihoa. Jos joku huomauttaa asiasta, olen vain niinkuin en olisikaan.. Edelleen jos joku pyytää mukaansa syömään sanon että söin jo tms.. Kesällä huomasin, että kun söin "normaalisti" vatsaan alkoi koskea ja oksensin jota tapahtuu kylläkin vieläkin, joten annokset pysyy aika olemattomina..
Että sellaista.. Ilmeisesti olen loppuelämän tämän helvetin kourissa..:(
Ala-asteella olin vielä pyöreäkasvoinen lapsi, iloinen ja menevä. Kun menin yläasteelle,niin tunsin olevani mm. ruma. Lihavaksi en koskaan itseäni kokenut. Salakavalasti aloin laihtua, en edes itse sitä huomannut. Ihmettelin vain, kun vaatteet alkoi olla liian isoja ja kaverit, sukulaiset, vanhemmat ja opettajat alkoi huomautella että olinko laihtunut. Olin aina pahalla päällä tai muuten alakuloinen.
Kouluruokailussa söin näkkäriä kun ei ollut nälkä.. Kotona ei muka kerennyt syödä kun piti mennä kavereitten kanssa.. Nyt vasta kun näen kuvia niiltä ajoilta tajuan miten laiha olin...ja olen...
Olin 160cm pitkä ja painoin vähimmillään 34kg..
Terkkarilla kävin painotarkastuksissa. Vanhempia sain huijattua tyyliin: en ehdi syömään,menen tyttöjen kanssa pizzalle tms. Valehtelin porukoille aina mitä terkkarin puntari näytti, eikä ne muutenkaan ehkä tajunneet missä mentiin..
No kävin ammattikoulun, jonka aikana vaaka pysyi tasaisesti 39kg. Itse rupesin jo tajuamaan mikä vaivasi, mutta en halunnut myöntää asiaa. Vahtasin vaan ettei paino mene yli 40.
Nyt olen 20 vuotias, ja vaaka näyttää 41,3. Tiedän olevani laiha, mutta en halua lihoa. Jos joku huomauttaa asiasta, olen vain niinkuin en olisikaan.. Edelleen jos joku pyytää mukaansa syömään sanon että söin jo tms.. Kesällä huomasin, että kun söin "normaalisti" vatsaan alkoi koskea ja oksensin jota tapahtuu kylläkin vieläkin, joten annokset pysyy aika olemattomina..
Että sellaista.. Ilmeisesti olen loppuelämän tämän helvetin kourissa..:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ruokailu pitää aloittaa varovasti,että elimistösi
tottuu normaali määriin.Tosiasia on ,että olet alipainoinen.Elämän laatu paranisi myös painonnousun
myötä.Uskon sosiaalisen kanssakäymisen lisääntyvän
painon myötä.Luultavasti miehetkin kiinnittävät sinuun enemmäm huomiota.Jokainen aikuinen tekee itse
päätöksensä,mutta kehottaisin hakemaan ammatti apua.
hyvää jatkoa:tuntematon ystäväsi.
hei.. minä olen itse vasta 14v. ja nuortenpsykiatrisella anoreksian takia. painan tällä hetkellä 44kg ja olen 169cm pitkä. tunnen tekeväni samoja asioita kuin sinäkin, valehtelen syömisistäni jne.. sielunsisko siis. mailaile jos vain haluat.
en pysty mailaa sulle ku puuttuu osoite... (mut mun osoite [email protected]) SAA MUUTKIN MAILATA JOS HALUAA.. Mua kiinnostaa aika paljon toi hoitoon hakeutuminen.. halusitko itse mennä vai pakotettiinko? Itse oikeastaan haluaisin jonkinlaista apua, mutta... tuntuu että olen vain päästäni vialla..