epäilen ettet halua minua nähdä. Kaikki tuntuu nyt niin vaikealta. Niin kuin meidän välinen kommunikaatiokin on aina ollut, täynnä kysymysmerkkejä. Huomaan, että mietit asioiden menevän jollain tavalla, mutten pysty sanomaan väliin mitään tai korjaamaan asiantilaa, koska periaatteessa mitään ei ole sanottu ulos. Mistä siis edes puhuisin, kun mitään ei ole. Kuitenkin aistin sinusta, että olet ymmärtänyt jonkin asian tietyllä tavalla, mikä on aivan väärin. Näin käy, kun asioita ei puhuta oikeasti.
Haluan vain sanoa, etten koskaan haluaisi sinua loukata, enkä ikinä käyttäisi mitään sinua vastaan.
Ihastuin sinuun silloin aikoinaan todella kovasti, mutta aistin ettet ollut kiinnostunut minusta. Tuntui kuin olisin tavoitellut tuulta, tavallaan olit läsnä, mutten saanut kiinni mitä minusta ajattelit. Kanssasi oli muuten niin helppo olla, tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Tunteistamme emme kuitenkaan pystyneet puhumaan ja tulkitsin sitten, ettet halunut mitään vakavampaa ja jatkoin eteenpäin, mutta sinulle jäi erityinen paikka sydämeeni. Olen tullut aina iloiseksi kun olen kuullut että sinulle on sattunut jotain hyvää.
Monen sattuman kautta meille selvisi nyt toistemme tunteet, mutta tähänkin liittyy niin paljon epäselvyyttä, koska emme taaskaan jutelleet kasvokkain, eikä tilanteen mahdottomuus kehittyä mihinkään, tehnyt sitä yhtään helpommaksi. En tiedä nyt, katuisinko sitä, että tunteemme paljastuivat. Kun emme voi kuitenkaan mitään niillä saavuttaa. Haluan kuitenkin sanoa, etten koskaan haluaisi loukata ja pahoittelen että olen sellainen hyvää päivää kirvesvartta-ihminen, joka ymmärtää vain sen mikä sanotaan ääneen. Anna anteeksi että kirjoitan tämän tänne.
Haluan vain sanoa, etten koskaan haluaisi sinua loukata, enkä ikinä käyttäisi mitään sinua vastaan.
Ihastuin sinuun silloin aikoinaan todella kovasti, mutta aistin ettet ollut kiinnostunut minusta. Tuntui kuin olisin tavoitellut tuulta, tavallaan olit läsnä, mutten saanut kiinni mitä minusta ajattelit. Kanssasi oli muuten niin helppo olla, tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Tunteistamme emme kuitenkaan pystyneet puhumaan ja tulkitsin sitten, ettet halunut mitään vakavampaa ja jatkoin eteenpäin, mutta sinulle jäi erityinen paikka sydämeeni. Olen tullut aina iloiseksi kun olen kuullut että sinulle on sattunut jotain hyvää.
Monen sattuman kautta meille selvisi nyt toistemme tunteet, mutta tähänkin liittyy niin paljon epäselvyyttä, koska emme taaskaan jutelleet kasvokkain, eikä tilanteen mahdottomuus kehittyä mihinkään, tehnyt sitä yhtään helpommaksi. En tiedä nyt, katuisinko sitä, että tunteemme paljastuivat. Kun emme voi kuitenkaan mitään niillä saavuttaa. Haluan kuitenkin sanoa, etten koskaan haluaisi loukata ja pahoittelen että olen sellainen hyvää päivää kirvesvartta-ihminen, joka ymmärtää vain sen mikä sanotaan ääneen. Anna anteeksi että kirjoitan tämän tänne.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä mä haluisin nähdä ja todella paljon haluaisinkin. MInusta meillä olisi vielä mahdollisuudet vaikka ja mihin :)
sopisi myös hänen ja minun väliseksi keskusteluksi..niin paljon samaa kamaa..jotain tuon suuntaista olisi ollut sanottavana..hiton paljon jäi kesken ja ihan saakelisti olisi vieläkin asiaa tuolle naiSelle..tein kai aloitteen liian aikaisin..mut oli pakko..sielu janoaa kaltaistaan..nopeasti alkoi ja nopeammin loppui..mut love ei delaa..vain ikävä kasvaa..kadulla aina sanottiin ett gubet itkee sisäänpäin..
Ovatko teidän väliset esteet kuviteltuja vai todellisia? Varattuja vai vapaita?
No miksi et sano?
Kerrot tarinaa kuin satukirjasta ois kopsattua, mutta kerro tuo sille kenelle tarkoitat, sillä ei se täällä ole muuta kuin pelkkää tunteiden purkua, ilman kohdetta.
En mieti asioiden menevän millään tavalla. Sulla on ihminen, jollasen sä haluut, jollasen kanssa koet ylpeyttä ja onnea. Sillä siisti. Mutten voi mitään sille, että rakastan sua silti. Sitä en anteeksi pyydä, enkä sulle koskaan sitä sano. Olen sulle herttasen yhdentekevä väliviihdyke, sen mä tajusin jo ennen kuin mitään edes oli.
Kiitos viestistäsi, en nyt osaa sanoa onko mikään näistä oikealta mieheltä, mikä on tietenkin ihan oma vikani kun tänne kirjoitin. Mutta ei kukaan sellainen, joka säilyy mielessä ja sydämessä vuosikausia ole lähelläkään yhdentekevää.
Ap
Tunnen sinua kohtaan samoin.
Nimimerkille Hyvää sulle vielä, jos sattuisit olemaan hän: minun tekee pahaa, jos ajattelet olleesi silloin vain jotain väliviihdykettä. Sinä aikana minkä olin sinkkuna, olit ainoa, jonka kanssa minulla oli mitään halaamista enempää. Ja voin sanoa, että kun tunteesi selvisivät minulle nyt pitkän ajan kuluttua, olin todella yllättynyt ja hämmentynyt, sillä uskoin että pidit minua vain kaverina tms.
Ap
Niin sinä et pystynyt puhumaan tunteistasi. Ymmärrän kyllä, nyt, miten näit asiat. Ymmärrän että annoin väärän ja kuvan ja "mokasin". Tavallaan minua silti huvittaa miten MINÄ ja minun persoonani on voinut sellaisen kuvan välittää. Ehkä nyt kun tunnet minut paremmin ymmärrät miten vaikea sellaiseen käsitykseen on minusta päästä, jos minut tuntee. Minun mottoni lähestyessäni sinua oli "syteen tai saveen", ei minulla ollut kuin intuitio ja olin valmis tutustumaan sinuun paremmin, olit mitä hyvänsä, niin kuin yritin sinulle ilmaista. Sinäkin annoit itsestäsi ihan täysin väärän kuvan, paljon vääremmän vielä mitä minä, siksi sinulla oli kaikki syy epäillä minun motiivejani. Mutta sehän oli sinun oma syysi, ei minun. Jos muistan oikein, niin minä kuitenkin ihan suoraan sanoin olevani vakavalla asialla. En tiedä muistatko. Et ilmeisesti uskonut?
Minä en etsinyt täydellisyyttä, olit itse asiassa paljon samanlaisempi ja siinä mielessä täydellisempi kuin olisin ikinä voinut haaveilla. Odotin paljon vähemmän ja se olisi minulle siinä tilanteessa riittänytkin. Olin kyllästynyt yksinäisyyteen. Tietysti tämä souvi muutti vähän käsitystäni asioista.
Et halunnut selvittää mitään. En ymmärrä miksi, jos tulkitsin oikein niin et oikein itsekään tiedä. Asia vain jäi, se oli liian hankalaa? Kun itse on mokaillut, niin on tietysti luonnollista toivoa sille "kaltoinkohdellulle" kaikkea parasta. En kuitenkaan ole taikauskoinen enkä usko että se että ajattelet kaikella hyvällä ja toivot lämpimästi sinänsä minun elämääni tuo jonkun elämäni rakkauden. Ei siitä mitään pahaakaan varmaan seuraa. Todennäköisesti sinä kuitenkin olet se, joka tästä kaikesta hyötyi, luultavasti koko suhtautumisesi ihmisiin muuttui (epäilyt jne.) ja ehkä tajuat kiinnittää vuorovaikutustaitoihin huomiota jatkossa paremmin. Kyllä minäkin mokailin, tein mokat heti alussa, mutta kun ei tunne ihmistä niin ei sitä tiedä mitä kannattaisi yrittää. Turha yrittää "iskeä" ihmisiä, ei näemmä toimi kovin hyvin tai tehoaa vääränlaisiin ihmisiin. En ole tosissaan mitenkään hyvä näissä asioissa, eikä tällä hetkellä edes kiinnosta samalla tavalla. Olen keksinyt muuta tekemistä kuin parisuhteen metsästäminen. Olen ollut koko elämäni yksin, ei se ole enää minulle mikään psyykkinen taakka. Kaikki on niin kuin ennenkin, paitsi olen fiksumpi ja varovaisempi. Ei tämä nyt niin paska homma ole?
Vaikutan tässä nyt ikävän kylmän arvioivalta ja ei ole mitään romantisoitua tässä, tykkäisit varmaan siitä, mutta tältä nyt minusta tuntuu.
"Ei ollu mun vika, ainakaan paljoo, vaan sun vika, senkin.."
Kypsäääää....Annetaan olla.
Kiitos että kerroit miten näit asiat. En oikeastaan odota mitään, ihmettelen että tähän edes tuli näin paljon vastauksia. Voisitko sanoa minun tai oman etunimesi alkukirjaimen tai minä vuonna tavattiin tms, että tiedän sinun olevan oikea henkilö ja saan tämän asian kanssa rauhan.
Ei itsensä haukkuminen ole mitenkään tervettä. Kyllä minä tein asiat väärin, mutta jos naisella on epäluuloja, jotka eivät pidä paikkaansa, ja omat aikeensa suoraan ilmaisee niin kenen vika se on? En osaa iskeä naisia, en osaa vakuutella. Olisin maailman paskin myyntimies yleensäkin. Siitähän tämä koko homma johtui pohjimmiltaan. Olin vilpitön ja sinisilmäinen, luulin että muutkin ovat ja ei ole tarvetta sillä tavoin ko. seurassa henkilön aikeita epäillä suuntaan tai toiseen. En minäkään aina ole rehellinen, mutta yleensä valehtelen vain asioista joita häpeä, en sillä tavoin yritä kusettaa ihmisiä muutoin oman etuni vuoksi.
hän on h
Valitettavasti nimeni ei ala h:lla.
Ap
Joo no se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta :D Eiköhän se mennyt niin että häntä ei vain kiinnostanut. Maksaisin kyllä pennin hänen ajatuksistaan, mutta varmaan juuri luokkaa "olet vain minun silmääni ruma" niin siksi ei heru. Väliäkö tuolla. Kerää sinä rohkeutesi ja jaa ajatuksesi hänelle suoraan, niin menee ainakin perille!
Olen melko skeptinen näiden tekstien suhteen, mutta menköön nyt tämä minunkin yritykseni syteen tai saveen;) mulla oli vaikeuksia, omassa parisuhteessa ja sen ulkopuolellakin. yritin pitää ajatukset niiltä osin koossa ja saada selvyyttä. siihen tuli hän.. niin ihanana itsenään, minun silmissä täydellisenä.. tai niin täydellisenä kuin mitä voisin ja uskaltaisin odottaa. osoitti kaiken kiinnostuksen ja huomion minun suuntaan. hymyt, katseet..uhh. olihan se ihanaa ja hellyttävää..mutta samalla olin ehkä jopa hieman mieli maassa, johtuen muista tekijöistä. parisuhde päällä.. tarkoituksenani ei "iskeä" ketään tai aiheuttaa kenellekään hankaluuksia. ei itselleni eikä muille. en sitten oikein tiennyt että kuinka päin pitäisi olla. kiinnostuin kuitenkin ja tunteita oli..on. on edelleen. Olen oikeasti todella tunteellinen ja herkkä..siksi itseäni niin suojelenkin. Pettymyksiä ja huonoja kokemuksia, valitettavasti. jokatapauksessa, näin kävi. enkä osannut ehkä toimia oikein. yritin toimia niin etten tekisi väärin ketään kohtaan. en sitä uutta tuttavuutta, en itseäni enkä parisuhdetta. huonostihan ssiinä meni jokatapauksessa. niinpä yritin olla kuin ei mitään..vaikka vaikeaa se oli. parisuhteelle ja yhteiselle elämälle olin sen velkaa että yrittäisin selvittää asioita kunnolla ilman ulkopuolisia. no, en tiedä miten se sitten onnistui kun mieli harhaili missä lie..ja milloin lie.
harmittaa vain jälkeenpäin..että nyt kun ero on lähellä, sen vaistoan ja se on ääneenkin sanottu..niin siinäkö se tilaisuus nyt meni. silloin vain ajattelin että mikäli olisin hänelle se ns. oikea..mikä lie;) niin ehkä hän odottaisi. en kuitenkaan halunnut häntä sitoa mihinkään..koska tiesin että tästä tulee vielä pitkä prosessi. hänellä omat haaveet ja unelmat. niissä olisin kyllä mielelläni osallinen mutta..tuntui vain etten voinut häntä ns. pakottaa odottamaan..vaan annoin mennä. hän halusikin mennä..ja meni. tekee mitä tekee. on ehkä jo parisuhteessa..ehkä ne unelmatkin on jo toteutumassa. jos näin on niin..hänelle vain kaikkea hyvää, on sen ansainnut. ja osaan olla onnellinen hänen puolestaan kävi miten kävi. en ole katkeraa tyyppiä. enemmän pohjimmiltaan positiivinen ja toiveikas.
eli silloin sillä hetkellä kun hän lähestyi..olisi se ollut minun puoleltani väärin meitä kaikkia kohtaan. ja nyt saattaa olla jo liian myöhäistä. eikä mitään ole kovin suoraan missään vaiheessa sanottu ääneen. tai ainakaan niin että "haluaisitko..sitä ja tätä minun kanssa".enemmän yleisellä tasolla. ja sitä ei lasketa. odotan ihmisiltä suoria sanoja ja voi vaikka puhutella ihan nimeltä. niin minä itse toimin kun on asiaa jollekin. sen uskallan kyllä tehdä jos siihen on todellinen tarve ja tilaisuus. ja että se on oikein.
olen ehkä jopa hieman taikauskoinen. uskon karmaan. ja tästäkin syystä haluan toimia kaikkia kohtaan niin oilein kun vain on mahdollista. mutta..olen kyllä huomannut että joskus se on valitettavasti mahdotonta. sitä joakus tahtomattaan satuttaa jotakuta. lähimmäisiä ja rakkaimpiaan.
en nyt tiedä että mitä tästä eteenpäin..päivä kerrallaan. pilke silmäkulmassa. toivottavasti en häntä loukannut..eiköhän tuo vielä joskus selviä, tavalla tai toisella. voohan olla että tämä ei hänelle edes merkinnyt yhtä paljon kuin mitä minulle merkitsi ja merkitsee. edelleen.
Et ole hän :)
selvä.eiköhän tämä minun palstaelämä ole muutenkin ohi. täällä jo aikani ollut. enkä koe enää saavani täältä mitään irti. toiset kirjoittaa kauniisti ja toiset p...ja pers..stä;) riittää nämä höpinät. elämä on joskus kovin vaikeaa vaikka helpolta vaikuttaisikin. on niin paljon pieni yksittäisiä asioita mitkä vaikuttavat toisiinsa. nyt on aikani hyvästellä tämä paikka lopullisesti. elämä menee niinkuin menee..sitä sen enempää ja vähempää revittelemättä. hän tulee tai ei, aika kuluu ja toiveita on..odotan häntä. toivottavasti hän minua. kaikkea hyvää sinulle. selvitä sinäkin oma tilanteesi..helpottaa varmasti elämääsi ja saat mielenrauhan.
miehelle kirjoitit?
Miehelle kirjoitin.
Ap
no miksi et sano sitten ,kauniisti kirjoitat ,toivon että avaudut tulet luokseni ja sanot että sinulla oisi asiaa .kuuntelen mielelläni sinua
"Just kun sain sut mielestäin
Niin takaisin olet täällä näin
Linnunradan laidalla
Kävit ottamassa vauhtia
Me puhutaan, vaik ollaan hiljaa
Niin ei sais tapahtuu...
Ja ainoo vastakaiku
Tulee mun mielikuvituksestani
Voisitko jo unohtuu
Oikeesti en niin haluu..
Meillä synkkasi, niin ainakin luulin
Sielunkumppani, sen silmillä kuulin
Mikset unohdu
Mä oon hullu
Liian kauan oon
Unta uskonut
Vaik tunne ois aito, se täytyy vaan unohtaa
Menetin sut kun heräsin sun täytyy vaan unohtaa
Me ollaan jossain rinnakkaisessa
Todellisuudessa pari"
Harvoin jaksan lukea näitä pitkiä tekstejä loppuun asti, mutta tässä oli jotain lukemisen arvoista.
Tuli mieleeni mies vuosien takaa, hän jota jännitin kovasti vaikka toisaalta koin hänet niin rakkaaksi. Toivon että kaunis tekstisi löytää tiensä kaipaamasi luokse.