Oon vaaka ja aika kaukana siitä mitä vaa'an "pitäis" olla. Sanotaanko, että kun ihmiset oppii tuntee mut, niin jossain vaiheessa ne sanoo, että sä oot aika erillainen vaaka ku mitä ne yleensä on. No, olin mä ihmisenä mikä vaan niin vaaka oon siitä huolimatta. Tasapainoseks en välttämättä osaa itteeni sanoo. Omistan huonon itsetunnon jne. Masennuksesta oon kärsiny ja "tavallaan" kärsin edelleen, mutta yli siitä yritetään kovasti päästä ja voitonpuolella melkein ollaan. Keskustella osaan ja tuun kyllä ihmisten kanssa toimeen. Muista vaaka-ihmisistä en tiedä, mutta sinkkuus ei mulle sovi, jota tällä hetkellä ikävä kyllä olen. Mun kaltaselle vaa'alle ei oikein tunnu eikä meinaa löytyä sopivaa. Saattaa olla, että niitä on tullu vastaan, mutta en oo huomannu. Tää yksinäisyys tappaa meikäläisen, mutta ehkä pitää vaan olla kärsivällinen ja yrittää löytää itestää enemmän niitä vaaka piirteitä mitä mulle kuuluu.
Erillainen Vaaka
VaakaN17
8977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni olet mitä tyypillisin vaaka. Eihän me mitään tasapainoisia olla vaan tasapainottelijoita, aina vähän kallellaan sinne tai tänne. Kuten ne vanhan ajan puntarit.
Minäkin olen vaaka, omalaatuinen persoona. Mua pidetään aika vahvana ja varmana ihmisenä (olen yläasteen ope ja työkseni sanavalmis selviytyjä!), mutta sisäisesti olen usein todella epävarma, tunteikas ja ailahteleva. Minäkin olen kokenut masennuksen, ja se oli kamalaa. En meinannut kestää sitä, että kaikki ilo ja elinvoima pakeni elämästäni enkä itse voinut asialle mitään.
Jossain vaiheessa yritin olla kovempi ja jämptimpi ihminen kuin olenkaan. Yritin toteuttaa jotain ihme ihannekuvaa, mutta turhaan. Olen kuitenkin lyönyt kättä päälle itseni kanssa: minä saan olla just tällainen kuin olen. Erilaisuus on upeaa, kun ottaa sen yksilöllisyytenä: "Wau, tässä kävelee uniikkikappale. Toista moista ei ole eikä tule!"
Kun olin sinkku, kaipasin kokopäivätoimisesti ihanaa ihmissuhdetta. Olen tosi kranttu, ja siksi Sen Oikean löytäminen vei aikaa, mutta kolmikymppisenä kolahti ihan vahingossa (etsimällä en löytanyt mitään enkä ketään!). Myönnän: tarvitsen parisuhteen, jotta olen edes sen vähän tasapinoinen, mitä olla voin! Nyt perheellisenä haaveilen omasta rauhasta ja itsenäisestä elämästä, mutten takuulla olisi kuitenkaan onnellinen yksin.
et ole lainkaan erilainen! itse asiassa tunnistan paljon samoja piirteitä itsestäni! se on totta että vaaka tarvitsee pysyvän suhteen pysyäkseen edes jonkin verran tasapainossa itsensä kanssa ja jotta voi kehittää itseään olemaan tasapainoisempi ihminen. olen huomannut sen kesäisen seurustelu suhteeni loputtua. kesällä olin niin tasapainoinen ja hymyileväinen kuin vaaka vain voi olla mutta kun suhde loppui ( kesällä siis tosiaan tuntui että tämä on se oikea ihminen minulle ) olin aivan maassa vaikka tiesin että suhteesta ei olis pitemmän päälle tullut mitään (tämä kyseinen tyyppi muutti muualle opiskelemaan ja aluksi tuntui että kaikki tulee onnistumaan pitkästä välimatkasta huolimatta, mutta loppu aikoina minulla ei liiemmin ollut edes ikävä häntä...)niin olin aivan sekaisin , en sen takia että olin menettänyt juuri tämän kyseisen henkilön vaan siksi että olin menettänyt ainoan sillä hetkellä elämässäni vallitsevan tasapainoisen olotilan. ajatukseni olivat totaalisesti sekaisin. eivätkä ne ole selvät vieläkään mutta paremmalla mallilla silti, ehkäpä... ainakin haluaisin uskoa niin.
mä en kyllä oo myöskään kovin tasapainonen ihmisenä. tuun juttuun melkein kaikkien ihmisten kanssa(paitsi opettajien). keskiviikkona tuli yheltä tytöltä pakit, ja sen jälkeen yritin viiltää ranteet auki. eikä onnistunu millään, verta ei tullu tipan tippaa. eli ei ihan niitä tasapainoisimpia ihmisiä...
Höpsistä!!olet ihan perusvaaka,soutaa huopaa ja kaikki on päin helvettiä ainakin hetken ja sit taas mennään!!Sinkkuna vaaka ei ole omiaan vaan tarvitsee jonun siihe viekkuun!! :)leuka pystyyn ja ulos!
muih!!
itestä oon kans huomannu et mä onnistun sekottaa yhtenä baari-iltana niin monen miähen pään (vaikkei niin hirvee tarkotus olis..ja vaikken mitää kauniimpia naisia ole)...ja muutenkin elämä on aina hirveen sekasin just miesten osalta,ku
tuntuu et mua vastaan tulee pelkkiä miehiä jotka on NAIMISIS tai KIHLOIS tai muuten varattuja..
tää vasta ajaa mut ojaan..huh!
mut jokakertaisen selvinpäinsekoilun jälkeen oon taas saavuttanu tasapainon kunnes taas on viikonloppu ja taas viattomasti (joopajoo) flirttailen liikaa..
mut minkäs teet ku flirtti kuuluu luonteesee..hups :D
ja itellä oli kans hirveen vaikeeta joskus nuorempana,olin todella epävarma ja pidin itteä rumana... mut nyt oon oppinu et me kaikki ollaan ainutlaatuisia,ja MITÄ SIL ON VÄLIÄ MITÄ MUUT AJATTELEE :)
keep smiling!!
Mulla on kans samanlaisii fiiliksii. Tarviin vierelleni jonkun, muuten tuntuu et elämä on sekasin ja yhtä hulabaloota. Silloin kun seurustelen, oloni on rauhallinen ja TASAPAINOINEN. Muuten tuntuu et toi tasapaino on hakusessa ja pahasti...Rakastun ja ihastun tosi helposti kaikenkarvaisiin miehiin, ja kuvittelen heti suhteen alkuvaiheessa suunnilleen häitä. On niin ruusunpunaista että! Mut sitten taas...sydänsuruja... Tuntuu et niitä olis mulle pienelle neitoselle jo riittämiin. Onneksi olen positiivinen ihminen ja toivun suht nopeasti, mut haikailen tosissani vierelleni sitä OIKEAA ja IHANAA ihmistä. Mitään muuta en maailmassa haluais.. ja lapsia liuta tietysti. Voi kun joskus löytäis sen suuren rakkauden!
Olet siis erilainen:) ,,,niin erilainen että muut vaaka ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä,,minäkin:)
ovatko vaa'at sitten kovia ihastumaan? tai jos ette kerta tahdo olla yksin, niin huomaattekko helposti ihastuvanne? Saati että olisitte ihastuneita pitkään samaan henkilöön?