Oletteko ikinä kasvattaneet liskoja tai sammakoita? Pienenä kasvatin sammakonkutua ämpärissä. Ihme kyllä 2 niistä kasvoivat aikuisiksi! Oli kiva seurata miten kehitys eteni. Yhteensä kasvatuksessa meni joku kuukausi. Ne kasvoivat jopa paremmin kuin luonnossa! Vesi täytyi vaihtaa aika usein kuin alkoi haista. Täyty ihan järvestä hakea järvivettä. Oli kiva seurata kun keuhkot alkoivat muodostua ja hassunnäköiset jutut sivuilta lähtivät pois. Vähitellen kädet ja jalat ja pyrstö alkoivat kehittyä. Kaden tunnin jälkeen tästä vaiheesta meillä oli jo pikkusammakko. Valitettavasti yksi niistä hukkui, mutta 2 selvisi hengissä! Palautimme ne 2 pikkusammakkoa luontoon. Oli todella mielenkiintoista tutkia joka päivä miten sammakot kehittyivät.
Sisiliskojakin olen joskus pienenä kasvattanut. (En silloin tiennyt laista mitään.) Sisiliskoille haettiin jotain ruokaa. Niille maittoi madot enemmän kuin muurahaiset. Sisiliskolle haettiin kaverikin, kun se vaikutti niin yksinäiseltä. (Niitä oli todella vaikea pyydystää.) Siellä oli sitten 2 liskoa, joita ruokimme. Ne lopettivat syömisen (strenssaantuivat?) jolloin vapautimme ne luontoon.
Tälläistä. Pienenä teki vain mieli pyydystää kaikkea mahdollista. Nykyyään tyydyn vain kuvaamaan noita otuksia, mutta olihan sammakoiden kasvatus ihan mielenkiintoinen projekti. 2 Selvisi, vaikka isä väitti, että yhtään ei selviäisi! Nyt olen oppinut ja annan kaikkien eläinten elää luonnossa rauhassa. Onko teillä ollut mitään luonnonvaraisia lemmikkejä?
Älkää valittako tästä. Siitä on jo monta vuotta. Ja minä en pienenä mitään lakia seurannut. Ja mailla asuneet vanhempani olivat lapsuudessaan kasvattaneet vähän kaikenlaisia eläimiä. No olihan se tyhmää , mutta minä pienä olin sellainen. Onneksi suurinosa kuiteskin selvisi. (Tai ei kudusta voi puhua, mutta luontoon verrattuna 2 on kohtuullinen ja normaali määrä, koska luonnossakaan ei tuosta ryppäästä selviä paljoa.)
Sisiliskojakin olen joskus pienenä kasvattanut. (En silloin tiennyt laista mitään.) Sisiliskoille haettiin jotain ruokaa. Niille maittoi madot enemmän kuin muurahaiset. Sisiliskolle haettiin kaverikin, kun se vaikutti niin yksinäiseltä. (Niitä oli todella vaikea pyydystää.) Siellä oli sitten 2 liskoa, joita ruokimme. Ne lopettivat syömisen (strenssaantuivat?) jolloin vapautimme ne luontoon.
Tälläistä. Pienenä teki vain mieli pyydystää kaikkea mahdollista. Nykyyään tyydyn vain kuvaamaan noita otuksia, mutta olihan sammakoiden kasvatus ihan mielenkiintoinen projekti. 2 Selvisi, vaikka isä väitti, että yhtään ei selviäisi! Nyt olen oppinut ja annan kaikkien eläinten elää luonnossa rauhassa. Onko teillä ollut mitään luonnonvaraisia lemmikkejä?
Älkää valittako tästä. Siitä on jo monta vuotta. Ja minä en pienenä mitään lakia seurannut. Ja mailla asuneet vanhempani olivat lapsuudessaan kasvattaneet vähän kaikenlaisia eläimiä. No olihan se tyhmää , mutta minä pienä olin sellainen. Onneksi suurinosa kuiteskin selvisi. (Tai ei kudusta voi puhua, mutta luontoon verrattuna 2 on kohtuullinen ja normaali määrä, koska luonnossakaan ei tuosta ryppäästä selviä paljoa.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kävin yhtenä keväänä joka päivä pienellä lammella katsomassa nuijapäitä. En niitä kyllä hoitanut, ja olin vielä niin pieni että ensialkuun menin tökkimään sammakonkutua kepillä. Luultavasti se oli osasyy siihen, että ne kuolivat kaikki aivan pieninä.
Ja siitä pari vuotta taakse päin säilytin hiekkaämpäriä, jossa oli matoja ja multaa, rappusten alla. Tosin olin silloin jotain 4, joten en tajunnut ruokkia niitä, ja ne karkasivatkin.
Minulla oli monena kesänä perhosen toukkia lemmikkeinä. Ensin oli yksi jonkin yöperhosen toukka, joka kuoli myöhäissyksyllä.
Pari vuotta myöhemmin löysimme kaksi horsmakiitäjän toukkaa, jotka otimme ötökkälaatikoon, ja joita ruokimme horsmanlehdillä. Toinen niistä kuoli, mutta toinen loi nahkansa ja muuttui vihreäntä pikimustaksi! Se oli hienoin juttu ikinä 10-vuotiaan itseni mielestä. Toukka teki itselleen talvehtimiskotelon, ja annoimme sen hautautua laatikkoon, jossa oli multaa. En koskaan nähnyt kuoriutumista, mutta se oli kadonnut laatikosta, kun tyhjensin sen kesän alussa.
Ja sepä ei tietenkään ollut sammakko, mutta aika hieno silti. Minulla oli myös hämähäkki lemmikkinä.
Yhden perhosentoukan olen minäkin saanut kasvatettua. Tosin se oli joku aika vaatimattoman värinen kun se kehittyi. Yritin myös kasvattaa hauskan näköistä isoa toukkaa, jolla oli selvät silmät, mutta valitettavasti se kuoli. Kaikki isot toukkani ovat kuolleet, mutta pieniä on selvinnyt.
Kumma kyllä, minulla ei varsinaisia kasvatteja ole ollut. Matoja kyllä olen kyllä multaämpärissä säilyttänyt onkimadoiksi ja ojasta pyydystämiäni hauenpoikasia sekä kymmenpiikkejä pitänyt jonkin aikaa vesisaavissa.