Nyt voin rehellisesti kehuskella parantuneeni alkoholismista. Se on siis mahdollista. Ennen juomiseni oli pakkomielteistä. Kontrolli meni, juoppohulluutta, ym. Tämän vuoden alkaessa otin projektiksi parantua tästä viheliäisestä sairaudesta. Aluksi luulin ja minulle väitettiin että täysraittius on ainoa vaihtoehto. Meinasin tulla hulluksi. Pystyin olemaan jaksoja juomatta kunnes hirveät ristiriidat ja paineet iskivät. Seurauksena kaatokänni ja morkkis. Tähän kyllästyneenä annoin itselleni luvan juoda vaimon ankarasta vastustuksesta huolimatta. Vaan kun ei enää maistu niin kuin ennen. Eilenkin lähdin vaimon kanssa riideltyäni juomaan. Katastrofin ainekset olivat olemassa. Juominen oli vähäistä, kontrolli piti ja vaimokin leppyi. Nyt on hienot fiilikset. Tarkkana pitää kuitenkin jatkossa olla.
olen parantunut!
hassumies
8879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta muista että niitä huonoja hetkijäkin tulee että räpälöittekin niittenkin yli ilman viinaa, tiedän kokomuksesta ja ne morkkisten on aina vain pahempia mitä pitempi paussi on ollut,kai se sitten viittaa siihen että tämä tie on tullut katsottua päähän asti. Semppiä.
Jouh! no kokemuksesta tiedän että tuollaisia kirjoituksia ei kannata vakavasti ottaa mutta kirjoitan kuitenkin että ainakin toiset lukijat tietävät mikä on totuus:Ensinnäkin Alkoholismi sairaudesta EI parane kukaan. entisiä alkoholisteja on vain hautausmaalla.....jos sinä pystyt nykyään juomaan kohtuudella niin sinä ET ole alkoholisti etkä ole sitä koskaan ollutkaan.joten se siitä sinun parantumisesta.PS: aivan turha väitää vastaan, minun näkemykseni puolella on myös AA,Suomen lääkäriliitto,USA-n Lääkäriliitto WHO ja jne.
Hmmm...
Jos henkilön juomisessa on aiemmin ollut hyvin monta sellaista piirrettä, jotka vastaavat selviä alkoholismin merkkejä ja yhtäkkiä hänellä ei ole enää intoa juoda kuin pieniä määriä, niin voidaanko nuo toistuvan rajun juomisen alkoholismiin selvästi viittaavat piirteet näin jälkikäteen ohittaa vaan olankohautuksella ja todeta, että eihän niillä sitten ollut alkoholismin kanssa mitään tekemistä, kun tyyppi kerran nykyään kykenee kontrolloimaan itseään?
Minusta ongelma on ennenkaikkea alkoholismin käsitteessä. Siitä miten kukin määrittelee alkoholismin. Mistä sitten tunnistaa alkoholistin jos ei selvästä rajun juomisen toistuvasta taipumuksesta? Milloin juoposta tulee alkoholisti? Silloinko kun hän on niin pahasti koukussa, että aina lähtee kontrolli, oli asenne mikä tahansa ennen päivän ekan tuopin kumoamista kurkkuunsa?
milloin juoposta tulee alkoholisti?= ei välttämättä koskaan ns. juopot ja tuurijuopot pystyvät lopettamaan juomisen vaikka takana olisi esim. 3 päivän putki jos hän itse niin haluaa..sensijaan alkoholisti ei pysty..hän juo niin kauan kuin se on mahdollista..lopettaa yleensä sitten kun elimistö ei ota enää alkoholia vastaan..mutta aloittaa jälleen juomaan kun se suinkin on mahdollista..alkoholismi käsitteestä ollaan tänä päivänä päästy aika hyvään yhteisymmärrykseen.
http://netti.nic.fi/~aa24h/......http://www.minnesota-hoito.fi/
En tiedä parantumisesta,mutta viina maistuu huonosti nykyään ja fiilikset ovat mitäänsanomattomia.
Kyllästyin pidättelemään viinanhimoa,jota on jatkunut vuosikymmenet ja annoin itselleni luvan juoda koska haluan.
Nykyään en (uskalla) mielelläni ota paljoa ,vaan hieman illalla myöhään lauantaina ja pilleri päälle!
Olen keskittynyt vastustamaan tilanteita joista voisi kehittyä putki, eli suuntaan viinanvastustusenergiani kaikkein vaikeimpaan kipupisteeseen välttääkseni kaikkein rankimman sairauden muodon. Jos pystyn vähentämään putkia vaikka 80% olen saavuttanut jo terveydellisesti merkittävän saavutuksen.
Näin olen saavuttanut itselleni tärkeitä tavotteita ja joskus on jopa ihan hyvä ollakkin!
Luulet nyt keksineesi ongelmaan ratkaisun..valitettavasti olen käynyt tuon vaiheen läpi ja alkoholismi vain syvenee jokaisen ryypyn seurauksena. Katsos aivot tottuvat saamaan alkoholia ja saavat sinut uskottelemaan itsellesi juuri tuollaisia teorioita. Katsos niin aivosi saavat jo annoksensa. Aivot kääntyvät itseäsi vastaan ja keksivät kaikki maailman syyt juoda. Tiedosta se, ennen kuin on myöhäistä.
Ei terve ihminen lähde ryyppäämään riideltyään jonkun kanssa. Hän ottaa lasillisen onnistuttuaan jossain, onnitellakseen jotain, eli juhlistaakseen. Ei murheeseen, ei rauhoittuakseen. Kun on vaimon kanssa riidellyt voi reipas kävely selvittää ajatuksia, mutta vanha sanonta: "murheet osaavat uida" pitää kyllä paikkansa sanan mukaisesti.
Onnittelut, ettei kuitenkaan maistunut (paljoa?) ja vaimo oli tyytyväinen, kun palasit. Olisin kuitenkin varovainen, ensi tai sitä seuraavalla kerralla ei kontrolli ehkä pelaakkaan yhtä hyvin. En nyt kuitenkaan halua olla mikään musta enkeli.
paitsi, ettet ole ja kirjoittamasti päätelleän sinun täytyy rundata alkoholin kanssa vielä monta kertaa.
Älä vaivu synkkyyteen, koska olet nähtävästi aloittanut tien raittiuteen, eli tsemppiä !