Niin kauan kuin silloin erottamassa olleet puhujaveljet ja heidän liittolaisensa ovat elossa.
Toisin sanoen. Odottakaamme vielä 20 vuotta. Sitten SRK uskaltaa ehkä pyytää julkisesti anteeksi kun ei tarvi enää pelätä että PAHENTAISI NÄITÄ EROTTAJIA. Sinällään ok käytäntö mutta harmillinen erotettujen kannalta, enemmänkin kuin harmillinen. Suorastaan vääryys.
Toisin sanoen. Odottakaamme vielä 20 vuotta. Sitten SRK uskaltaa ehkä pyytää julkisesti anteeksi kun ei tarvi enää pelätä että PAHENTAISI NÄITÄ EROTTAJIA. Sinällään ok käytäntö mutta harmillinen erotettujen kannalta, enemmänkin kuin harmillinen. Suorastaan vääryys.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Usko on henkilökohtainen asia. Jokainen vastaa omasta sydämentilastaan viimeisellä tuomiolla. Mikään joukko tai järjestö ei Jumalan edessä voi pyytää syntejään anteeksi. Synnit tapahtuvat ymmärtääkseni ihmisessä ja jokainen niistä joutuu itse vastaamaan. Ajattele sinäkin omaa sieluntilaasi. Onko sinun syntisi anteeksi ennenkuin toisten syntejä alat vaatimaan tilille. Yleensä toisen lankeemuksista mennään kertomaan asianosaiselle suoraan, -raamatun mukaan.
ovat ihmisten muodostamia. Kaikki mitä järjestöjen nimissä tehdään ja jätetään tekemättä, on ihmisten päättämää. Sellaista järjestöä ei ole, jonka tekemisistä eivät yksilöt olisi henkilökohtaisesti vastuussa.
Syntiä tekevät yksittäiset ihmiset. Miksi kaivelette menneitä? Jos on tapahtunut erehdyksiä, ne on korjattu tai ne painavat omalla tunnolla ja uuvuttavat uskovaisen.
Syntiä tekevät yksittäiset ihmiset, myös silloin kun se tapahtuu järjestön tms. nimissä.
heittäköön kivellä!
Tuo viestisi oli aika masentava.
Onneksi meidän elämämme ja uskomme ei ole kiinni siitä, mitä he tekevät.
Hoitajien suojelijatkin ovat vastuussa. Kyllä he sen tuntevat ja tietävät.
Tärkeintä olisi, ettei enää ikinä tulisi tuollaista aikaa, että lakihenkiset ihmiset saisivat olla päällepäsmäreinä vl-seurakunnassa!
Jumala siitä varjelkoon!
Minä näen jo nyt, että vaikka kuinka hyvin yritän asian selittää, sinä aina loukkaannut. Ja olen yrittänyt pyytää anteeksikin, mutta jos sinulla ja näillä muilla pahentujilla ei ole ollenkaan edes anteeksiantavaa mieltä,oiskohan sinussakin ja näissä muissakin jotain vialla...
Käsi sydämmelle.
Eikö sinulle ole vl-seuroissa opetettu, että ulkopuolella ei ole anteeksiantamusta! Rakkauttakin siellä on - mutta se on ITSERAKKAUTTA!
Minä olen omin korvin kuullut. Siksi ihmettelen, että pallo heitetään meille ja odotetaan sellaista, mitä meillä ei teidän mukaan ole lainkaan edes olemassakaan.
Mitä auttaa käden sydämellä pitäminen? Sinun mielestäsi.
Jos ihminen haluaa tulla vl:ksi, hänen täytyy itse ottaa ensimmäiset askeleet. Silloinkin jos haluaa valittaa jostain asiasta. Me voimme täällä puhua vaikka kuinka paljon, mutta ei asia siitä muutu miksikään. Se pitää asianomaiselle sanoa, johon on pahentunut. Siellä se vika pitää korjata jossa se on tullutkin. Ja silloin kun ihminen vielä jaksoi uskoa.
Jos ihminen jättää uskon, ei ne nämä auttajat silloin lähde enää asialle. Ei tämä toimi näin.
Ei se kuulu heidän alueeseen sitten enää. Mutta jos ihminen tekee parannuksen, se on eri asia.
Mutta se evankeliumin julistaminen ulkopuolisille kuuluu näiden alueseen vieläkin.
Asioita ei saa sekoittaa.
Sitäpaitisi ne on vanhoja asioita, ne on nämä hoitajatkin ovat vaan ihmisiä ja varmaan unhotaneetkin kaikki ja ainakin osa jo kuollut, jos ei kaikkikin.
Kun asiat pitkistyy niin ne mutkistuu.
SRK on silloin nänhnyt hyväksi käsitellä tällaiset asiat, Jos oikeasta asiasta on ollut kysymys, ei sitä pysty muuttamaan. Mutta jos ei ole asiaa oikein osannut ilmasta, se on eri asia.Siis jos ne on kuitenkin ollut oikeita asioita, mutta väärin hoidettu, se olis sillooin pitänyt oikasta nämä asiat ja ottaa apua siihen.
Mutta kuka meistä osaa olla niin taitava, että osaa kaikki tehdä oikein.
Kyllä ihmisen olisi hyvä osata jotain antaa anteeksi, vaikka toinen ei osaisi pyytää. Jos ihminen ei huomaa, että on tehnyt väärin, miten hän voi sitä asiaa korjata.
Sama asia toisnpäin, jos ihminen ei näe, missä on oikea usko, emme me vaadi häneltä sitä.
Se on silloin jo asiat lähteneet väärin liikkeelle kun tulee vaativa mieli toista kohtaan.
Tärkeintähän olis että juuri minun asiat on kunnossa. Siis oikein asennoitua asioihin.
Mitä siitä on hyötyä jos on väärät asenteet.
Nyt se on vaikeaa kun asiat ovat vanhentuneet muistaa edes kaikkea.
Olen jo aikasemmin sanonut, että ne on myös hoitajille raskaita kokouksia. Ei sitä niin sileää ole uskovaisenkaan tie, että ei koskaan sano pahaa sanaa. Ja tällaisissa tilanteissa tulee varmaan aina ylilyöntejä. Se on mielestäni inhimmillistä.
Se toimiin vaan niinpäin, että ihmisen täytyy itse lähteä asialle, jota nämä asiat vaivaa. Jos nämä toiset eivät ole huomanneet, että on tehneet väärin, se täytyy sen sanoa joka huomaa. Mtta voi näistä asioista rakentavastikin puhua, eikä vaan syytellä toisia. Jos nämä asiat kerran, hoidettu väärin, mitä siitä on hyötyä jos ne taas hoidetaan väärin. Kierrehän pitäisi osata katkaista. Tee sinä se , ja ole viisaampi.
Eihän sitä osaa kaikkea aina tehdä kaikille mieliksi, mutta jos on oikea mieli, se riittää.
Sitäpaitsi ne valtuutetkin on seurakunta valinnut ja ilman seurakuntaa he eivät voi toimia.
teetkö mitään muuta kuin istut netin äärelle älä sinä pyri vastaamaan jok ikiseen viestiin voit kasvaa liian suureksi.
nimim.vanh.lesta
...ollenkaan niitä tekstejä, joita sinulle kirjoitetaan?
Minäkin olen monta kertaa yrittänyt selittää sinulle tosiasioita näistä hoitokokouksista, samoin muutama muu eropassin saanut. Kuitenkaan et sanallakaan kommentoi niitä asioita, joita olen/olemme kirjoittaneet.
Jatkat vain samojen asioitten jauhamista kerta toisensa perään ilman, että vastaisit sinulle kirjoitettuun tekstiin. Sehän on juuri keskustelun tarkoitus!
"Se pitää asianomaiselle sanoa, johon on pahentunut. Siellä se vika pitää korjata jossa se on tullutkin. Ja silloin kun ihminen vielä jaksoi uskoa.
Jos ihminen jättää uskon, ei ne nämä auttajat silloin lähde enää asialle. Ei tämä toimi näin.
Ei se kuulu heidän alueeseen sitten enää. Mutta jos ihminen tekee parannuksen, se on eri asia."
Tarkoitatko sinä todella sitä mitä tässä sanot: Lestadiolaisen ei tarvitse pyytää epäuskoiselta anteeksi vaikka olisi tehnyt kuinka väärin tätä kohtaan???? Uskomatonta omahyväisyyttä. Minun logiikkani mukaan tämä väärinteko tai synti pysyy lestadiolaisen tunnolla niin kauan kuin hän ei _itse_ asiaa korjaa.
Usko on järjen vastainen asia.
Mutta Raamatussa neuovataan näin: Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä.
Kysymys oli tieytistä tialanteista, josta ihmiset puhuivat täällä. Ei saa taaskaan sekoittaa asioita
eikä yleistää!
ettei hän nähden näkisi.
vaan ylhäältä, SRK:n työvaliokunnasta ja johtokunnasta käsin johdetuista puhdistuksista.
Luonnollisesti ihminen odottaa anteeksipyytöä rikkojalta, mutta Jeesus sanoo toisinpäin. Käskee sen jota on rikottu pyytämään ensin anteeksi.
Näin, ettei tämänlaisissakaan katkerana jäätäisi odottelemaan anteeksiantoa.
mutta katso nyt mitä kirjoitit!
Ei Jeesus käske sitä, jota vastaan on rikottu, pyytämään anteeksi, vaan NUHTELEMAAN.
itsekunkin on mentävä kohti jos meillä on jotain sanomista toiselle ihmisille, ei takaapäin puhua
asiasta, oletko mennyt kohti keskustelemaan asiasta ihmisten kanssa jotka sinut erottivat?
Luulen että myös sinulla on jotain anteeksi pyydettävää, jokaisella on, asiat selviää keskustelemalla, eikä ole merkityksellistä kuka menee kenenkin luo ja päin vastoin, jos itseä asiat vaivaa , mene juttelemaan ja lopeta takanapäin jauhaminen.
Keväällä minulle annettiin samoja neuvoja.
Koska asia haittasi minun ja erään lähisukulaiseni välejä, niin kävin kohti. Juttelin ns. hoitajani kanssa. Nimenomaan tuosta vl-eroasiasta.
Oli todella vaikea ennakkoon ajatella kohtaamistamme noissa merkeissä. Uskonystävieni tuella rohkaistuin ja sain Jostakin rakkautta sen verran, etten "kirvestä" varannut mukaani.
Pystyimme maltillisesti ja rakkaudella (?)keskustelemaan monta tuntia!
Tuloksena on se, että välit ovat melkein normaalit. En havaitse enää varomista ja karttelemista hänen taholtaan. Huojennus näkyy selvästi päällepäin hänessä.
Kerroin menneisyydestä sellaisena, kun sen itse olin kokenut. Sanoin antavani anteeksi hänelle, vaikkei hän pyytäisikään. Muuta en pystynyt tekemään asioiden korjaamiseksi. Pyysin itsekin mm. taitamattomia sanojani anteeksi! Niitähän riittää joka tilanteeseen.
En kerro hänestä sen enempää. Mikäpä minä olen hänen ajatuksiaan arvailemaan!
Mutta uskonsisareksi en tunne itseäni hänen kanssaan. Sen verran kaukana ajatusmaailmamme ja käsityksemme menneisyydestä olivat minun mielestäni.
Minulla on vapaa mieli. Enkä kysele sen perään, mitä vaikutusta keskustelullamme oli häneen. Jumala tekee työtään. Siihen luotan.
Todella suuri teko sinulta.
Tuo edellinen kirjoittaja on väärässä siinä, että loukkauksen uhrin velvollisuus olisi tehdä näin miten sinä teit. Uhrilla on oikeus odottaa anteeksipyyntöä ilman että hänen täytyy itse tehdä aloite. Paitsi jos loukkaaja ei mistään voi tietää, mitä on tullut tehneeksi.
On hienoa, jos loukatun osapuolen sielu on niin suuri, että hän voi tehdä noin niin kuin sinä teit. Moraalinen velvollisuus se ei ole.
Sain tällaisen käsityksen.... En tiedä miksi???
Sain tällaisen käsityksen.... En tiedä miksi???
Moraali ja Jumalan Sana, siis Raamttu on eri asioita.
Asioita ei saa sekoittaa tässäkään suhteessa.
Ihmisjärki toimii eri tavalla kuin usko.
Mutta uskovainen haluaa olla kuuliainen Jumalan Sanalle. Ja Raamttu on ainoa ohje nuora hänelle.
Siis Jumalan sana.
Raamatun mukaan on oikein ja se kehoittaa toimimaan näin; "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä, jos hän ei sinua kuule, ota 2 tai 3 mukaasi. Jos ei hän heitä kuule, sano seurakunnalle. Siis tätä viimeistä sivulausetta en sanatarkasti muista, mutta asia on sama. Tämä ed on Raamatun eli Jumalan sanaa. Tämä on uskon, ei järjen asia.
Luepa pääkanvallta otsake eikä vaan otsake vaan koko avaus: "NIMI POIS ELÄMÄNKIRJASTA", jossa sanotaan, mitä tapahtuu jos ihminen menee muuttamaan sitä Jumalan Sanaa mitä on Raamatussa kirjoitettu. Siellä on vakava varoitus tästä!
Ja mitä urotekoa se on jos Jumala antaa voimaa hoitaa asioita. Me emme itse omalla voimalla tällaisiakaan asioita jaksa hoitaa. Meillä ei itsellä ole edes valoa tarpeeksi, että edes näkisimme oikein, jos ei Jumalalla ole sitä antaa meille ensin. Ja jos se ei sitä antaisi, olisimme sokeita. Ja ihmisjärki on sokea uskon asioissa. Uskon on sydämmentila, eikä järjen asia.
Ja yksi tärkeä asia vielä: Jumala toimii vaan oman seurakuntansa kautta, siis uskovaisten välityskellä.
"Te olette valona ja suolana tälle maailmalle", sanoo Raamattu uskovaisista.
Siis mitä sitä ihmistä sellasesta kehuu, josta kuuluu kiitos Jumalalle.
Olet täysin oikeassa. Hoidimme vain pintaa.
Jos olisimme menneet syvemmälle, olisin saanut uudelleen kokea vl-tuomion. Luultavasti.
Mitä tarkoitat syvällisemmällä hoitamisella? Minun asenteitani? uskoani? sydämeni kääntymistä vl-parannukseen?
Tuskin ajattelet, että vl-saarnaja tarvitsee syvällistä hoitamista! Hoito koskisi taas vain minua. Niinkö?
Itsekin myönnät, ettei se ole uroteko, jos Jumala antaa voimia hoitaa asioita. Näinhän minäkin ymmärrän. Ja näin uskon kohdallani tapahtuneen!
Siispä Jumala antoi minulle voimia. Siis MINULLE = ei-vl! Missä oli silloin se sinun tarkoittama seurakunta, jonka kautta kaikki tapahtui?
Miksi toisessa kohdassa ja viestissä sitten väheksyt tuota ja ajattelet hoidetun vain pintaa. Jos kerran uskot Jumalan olleen asioihin vaikuttamassa? Eikö Jumalan työ sinulle riitä?
Johdonmukaisuus taitaa olla hukassa?
Halusin vaan auttaa sinua. En loukata. Anteeksi jos kuitenkin tein niin.
Mutta kun olet jo näinkin pitkällle mennyt ja edennyt, toivon että Jumala antaisi voimaa vielä eteenpäinkin.
Toivottavasti olet lukenut kirjoitukseni näistä hoitokokouksista ja muidenkin palstalaisten...
Näetkö nyt jo, miten vl:ät rakastavat sinua, kaikesta huolimatta. Vaikka sinä olet heihin pahentunut. He varmaan haluavat myös enemmän...ja haluaisivat auttaa sinua.
Koska sinua kiusaa nämä asiat niin etkö ole saanut rauhaa. Jos olisit saanut rauhan et puhuis näistä hoitokokuksista. Ne on minun käsityksen mukaan jäänyt kalvamaan mieltäsi, ja katkeroittanut sydämmesi. Ja sillä sanon että pitäis mennä takaperin ja hoitaa niin syvältä kuin tarve vaatii. Niin sieltä asti missä se vika on tullut. Se helpottais sinua jos jaksasit mennä pintaa syvemmälle...
Raamattu sanoo, että meidän tulisi vihamiestämmekin rakastaa. Ei ihminen omilla voimilla tähän pysyty vaan Jumalan voimalla.
Et kai ajattele niin, että ei muilla ei olisi koskaan mitään sattunut vl:ien kanssa. Ei vl:ät ovat vaan syntisiä ihmisiä.
Minä yritän asennoitua erilailla asioihin, koska se helpottaa minua itseäni.
Ajattelen että jos joku tekee väärin minulle, hän itse vastaa siitä. Minun tarvii tehdä vaan parannusta omasta puolesta ja omista synneistä. Ja niissä minulla on ihan tarpeeksi ja jokaisella vl:llä. Joka syntinsä tuntee.
Mutta jos tulee rikkeitä ihmis-suhteissa ne pitää sopia.
Mutta ymmärrän myös että asiat voi joskus mennä lukkoon.
Sanoit kerran että en edes tunne sinua. Luulen että alan tunteen sinua, ...pikkuhiljaa :)
Huomasit kai viestini sinulle "hoitokokous"-ketjussa alempana?
Ja tuossa hieman ylempänä tässä ketjussa?
Siis vaikka olen aiheuttanut pahennusta ja pahentunut teihin, niin teillä riittää rakkautta minua kohtaan.
KAIKESTA HUOLIMATTA? Mistä kaikesta? Siitä mitä minä olen tehnyt teille? Mitä siis?
En minä niille hoitajille ole antamassa väärää tukea väärissä asioissa. Jos olet sellasen kuvan saanut olet erehtynyt.
Mutta eikö ole nyt kuitenkin pääasia, että pääsisit takasin. Sitä minä ainakin ajattelen???
Minä lähdin lakihenkisestä vl-uskosta pois.
En halua siihen takaisin. Ehdotonta armouskoa en löytänyt, vaikka sitä kaipasin.
Minusta se aika oli sen verran kammottava, että nuorempienkin on hyvä tietää, mitä vl-historia pitää sisällään.
Eikä ole varmaa, vaikka sellaiset tuulet tulevat sinne uudelleen?
Silloin sanottiin, että kososlainen väärä henki ei lähde seurakunnasta pois, vaan jää muhimaan sinne ja odottelemaan sopivaa aikaa noustakseen taas vapaita armolapsia viettelemään.
Siispä se väärä henki ei ole meidän mukanamme poistunut. Se on siellä vielä! Mäin ovat teikäläiset itse sanoneet. Oliko se valhetta?
"Mutta eikö ole nyt kuitenkin pääasia, että pääsisit takasin."
kutsut takaisin sinne käärmeenpesään, toinen toistensa kyttäilyyn, isien perinnäissääntöjen orjalliseen noudattamiseen ja Raamatun vastaisten harhaoppien keskelle henkilöä, joka on sieltä aikanaan pois potkittu enemmän kuin kyseenalaisten syiden vuoksi?
Mitkä ovat motiivisi?
Siksi vaan, että olisin halunnut auttaa. Ja sitäpaitsi en halua sinua käärmeen piikillä pistää.
Toivottavasti et ymmärrä minua väärin.
Haluan kertoa, että olen itse kokenut sydämmessäni, että se on kuitenkin sitä vl:n rakkautta niitä kohtaan jotka ovat tämän uskon jättäneet, kun olen heille kirjoitellut. Ja halunnut osoittaa, että jos haluaa takasin, se on mahdollista.
Ja halusin näyttää että heitä ei kaikki ainakaan ole unohtanut.
Mutta sitä pyydän anteeksi, että ei ole ollut taitoa tarpeeksi. Niin paljon kuin olisinkin sitä toivonut...
"x-vl ei kukaan jätä Jumalan valtakuntaa hyvällä omallatunnolla x"
Sen sijaan vanhoillislestadiolaisuuden valhemaailman moni saattaa jättää hyvin huojentuneena.
Toki olen koko ajan tietoinen, millä ehdoilla olen tervetullut vl-joukkoon.
En jättänyt aikoinani vl-seurakuntaa mielellään, inhimillisistä syistä.
Onko sinulla käytössäsi käärmeen piikki? Mihin tarkoitukseen sitä tarvitset? Minua et halunnut sillä pistää! Tosin sille myrkylle taidan olla immuuni? Toivottavasti.
En tiedä, miten minun pitäisi sinut ymmärtää. En minäkään halua ketään henk.kohtaisesti loukata. Yksi taitamaton löytyy täältäkin päästä.
Saakoon Jumala antaa meille viisautta ja oikeaa nöyryyttä. Armahtakoon meitä kaikkia!
Kyllä minusta moraali ja Jumalan sana ovat hyvinkin läheisessä yhteydessä toisiinsa.
Et pidä uroteko-sanasta. Jos itse olisin täydestä sydämestäni kyennyt tekemään tuollaista, olisin suunnattoman ylpeä itsestäni. Myönteisellä tavalla ylpeä. Ei kai se sulje pois Jumalan osuutta.
Tuollaisia tekoja kai tehdään vasta kun on kuljettu pitkä tie. Kasvettu asioiden yli. Antaisin siitä kiitosta sekä itselleni että Jumalalle.
Päättelit tekstistäni, etten pidä uroteko-sanasta. Pidän kovastikin. Myönteisellä tavalla olen ylpeä siitä mitä tapahtui.
Mutta toisaalta myönnän, että kasvu, rohkeus ja viisaus ei ole omaa ansiotani. Suostuin vain siihen, että Taitavampi ja Tietävämpi saa vaikuttaa tekemiseeni ja tahtomiseeni. En itse pystyisi tuollaiseen, koska mieleni sopukoissa yhä joskus huudan kostoa ja vaadin "päitä vadille".
Mutta pitkän tien kuljettuani olin valmiimpi sovinnolliseen kohtaamiseen. Ennen aikojaan on turha yrittääkään. Väkisin ei kannata itseään nöyryyttää. Sisäinen prosessi on sallittava tapahtua omassa aikataulussaan. "On aika vihata ja aika rakastaa..."