Ensin minä, sitten hän

Ollaan oltu avoliitossa 3 vuotta. Alkuaikoina olin Todella mustasukkainen, en esim.meinannut päästää häntä mihinkään kavereideen kanssa, ja kyselin jopa hänen ex:tään.(mimmonen se oli, oliko se parempi kun mä ym.muuta tyhmää) Pikkuhiljaa sitten tajusin,ettei käyttäytymiseni ole normaalia, eikä joka hetki tarvi olla yhdessä. Sitten aloin antaa Hänelle "omaa tilaa" tyyliin, kulta haluisitko lähteä kavereitten kanssa pelaan biljardia. Teki kyllä kipeetä, koska en oikeesti halunnut sen lähtevän pelaamaan bilistä. Sitten pian se ei mennyt enää Mihinkään!
Se ei mene kavereitten kans iltaa istumaan vaan kaverit käy meillä. Nyt kun itse tahtoisin joskus lähteä viettämään iltaa, se "ei päästä" keksii mitä ihmeellisempiä tekosyitä miksi mun ei pitäis mennä, ja jos kuitenkin menen, suuttuu.
Tiedän että mun oma alkuaikojen käyttäytyminen vaikuttaa asiaan. Mutta onko kyseessä jonkinlainen "kosto".
Olisko mitään keinoa "parantaa" tämä mies (kuten mä paranuin) Vai onko tämä vaan kestettävä?
21052
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tottahan se on, että ymmärrys avautuu usein vasta kokemuksen kautta. Kyseessä voi olla kosto tai sitten ei. Nyt voit miettiä ihan oikeasti sitä, ettet itse ainakaan kosta edelleen, vaikka miehesi kostaisikin jotain sinulle, koska muuten olette kostokierteessä ja sen päälle on vaikea rakentaa mitään suhdetta, jossa molemmilla olisi aito vapaus.

Nyt ainakin ymmärrät sen, miten itse aikaanaan toimit ja toivottavasti miehesikin ymmärtäisi, miten ei kannattaisi toimia.

Äänestä
  • Ei ole mieleesi tullut, että tuollainen on epäilyttävää?
    Ajattele jos miesystäväsi kysyisi:
    - Kulta haluatko lähteä ystäviesi kanssa ulos?

    Mulla olis heti omat epäilykseni, niinkun varmaan miehelläsikin?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_6812957 kirjoitti:

Ollaan oltu avoliitossa 3 vuotta. Alkuaikoina olin Todella mustasukkainen, en esim.meinannut päästää häntä mihinkään kavereideen kanssa, ja kyselin jopa hänen ex:tään.(mimmonen se oli, oliko se parempi kun mä ym.muuta tyhmää) Pikkuhiljaa sitten tajusin,ettei käyttäytymiseni ole normaalia, eikä joka hetki tarvi olla yhdessä. Sitten aloin antaa Hänelle "omaa tilaa" tyyliin, kulta haluisitko lähteä kavereitten kanssa pelaan biljardia. Teki kyllä kipeetä, koska en oikeesti halunnut sen lähtevän pelaamaan bilistä. Sitten pian se ei mennyt enää Mihinkään!
Se ei mene kavereitten kans iltaa istumaan vaan kaverit käy meillä. Nyt kun itse tahtoisin joskus lähteä viettämään iltaa, se "ei päästä" keksii mitä ihmeellisempiä tekosyitä miksi mun ei pitäis mennä, ja jos kuitenkin menen, suuttuu.
Tiedän että mun oma alkuaikojen käyttäytyminen vaikuttaa asiaan. Mutta onko kyseessä jonkinlainen "kosto".
Olisko mitään keinoa "parantaa" tämä mies (kuten mä paranuin) Vai onko tämä vaan kestettävä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu