Hei. Oon sairastanut masennusta ja paniikkihäiriötä varmaan vuosikaudet, paniikkihäiriö on välillä laantunut ja ahdistuneisuushäiriö on kehittyny tähän päälle vielä. Opiskelut menee päin seiniä, muutin takaisin kotiin kun kämppiksen kanssa oli ongelmia enkä tahtonut yksin asua. Ihmissuhteetkin on alkaneet mennä aika huonosti, itse erakoidun ja muut vaan häipyy jonnekkin, vaikka en yksinolosta pidäkkään. No viime aikoina paniikkihäiriö on taas alkanut nostaa rumaa päätään ja oon huomannut että pelkään että mulle tulee psykoosi. En näe tai kuule harhoja, yksinollessa vaan helposti tulee sellanen skitsahtanu olo plus näen tosi realistisia painajaisia, oon aina hermostunu ym. Tarkottaako tää että mulla joko on psykoosi tai se on puhkeamassa vai onko tää vaan jotain paniikkihäiriöön liittyvää?
Pelkään psykoosia?!?1
sacra
143273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kannattaa mennä lääkärin tai terveydenhoitajan juttusille ja kertoa rohkeasti asiat niinkuin ne on. Hän voi sitten tarvittaessa lähetteen eteenpäin. Voit varmaan ottaa suoraan yhteyttä myös kotikntasi mielenterveyspalveluun, jos siltä tuntuu. Itsediagnoosit ja -hoidot tuppaavat toisinaan epäonnistumaan, anna ammattilaisen arvioida terveydentilasi äläkä tunne suotta häpeää. Tee ongelmille vielä jotain kun pystyt, älä anna tilanteen pahentua.
Voimia ja rohkeutta sinulle.
suksi sinä hermokimppu vittuun! älä anna tuollaisia neuvoja!
EI KANNATA MENNÄ MINNEKÄÄN LEKURILLE!!
NE PISTÄÄ SUT JONNEKKI HULLUJENHUONEELLE HOITOON JA RASKAAN LÄÄKITYKSEN ALLE!
SITÄKÖ SÄ HALUUT??
No meeppä sinä siitä kotias sekoilemaan..
Hei! Minä itsekin sairastin paniikkihäiriön ja masennuksen. Toivottavasti olet keskustellut lääkärisi kanssa tai käynnyt psykiatrilla, sillä he haluavat auttaa ja ovat siinä ammattilaisia. Kävin itse läpi oman kriisini ja olin sairaslomalla monta kuukautta. Samalla kuitenkin sain psykoterapiaa ja erinomaisen lääkkeen paniikkihäiriöön(cipralex). Terapian avulla tutustuin itseeni ja ymmärsin miksi paniikki iski, joten opin myös kohtaamaan sen ja lopulta tainnuttamaan kokonaan. Apuna on myös ollut lääke ja elämäni on ihanaa. Pääsen tai lähden sinne minne haluan pelkäämättä enää. Ota ehdottomasti kiinni uudestaan elämästäsi ja hae oikeata apua. Jos ei onnista ekan lääkärin kans niin hae toiselta apua. Erinomainen lääkäri on Ulla Lepola joka on väitellytkin paniikkihäiriöstä, joten onnea matkaan, jossa tutustut itseesi paremmin!
No, juttuhan menee näin että oon ollu hoidossa, osastollakin, kolmannet lääkket menossa, terapia just loppui koska terapeutti muutti toiseen kaupunkiin eikä lääkäri anna uutta koska ei usko että mulla ois enää mikään vialla. Se ei ees tiedä mun nimeä, ei muista mun ikää tai että mitä lääkettä käytän. Mutta koska mä oon ollu 6kk osastolla ja terapiassa n 4 vuotta niin eihän mussa enää mikään voi olla vialla. Tai siis tämä on terveydenhoito henkilökunnan mielipide, ei minun. Olisin vain tahtonut tietää että onko normaalia pelätä psykoosia vai tarkoittaako pelko että minulla jo on sellainen? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Olen ollut avohoidossa melkeen 20 v ja syön edelleen lääkettä.
Maalliikko sanomaan, mutta näin yhtäkkiä tuntus että kun on ollut hoidossa ja lääkkeitäkin syönyt ei ole mikää ihme jos tarkkailee mieltään eritavaalla kun ihminen joka siihen ei tottunut. Eikä pelko omasta mielen sekoamista tai heilahteustakaan ole mikää ihmen. Minusta se on tilanteessasi normaalia. Olet ehkä epävarma mielesi terveysestä vaikka mielesi terve olisikin. Jos annat tälle epävarmuudelle otteen niin se voi kasvaa ja saatat ihan siksi sairastua. Terveen ja sairaan rajakin on niin häilyvä.
Luulen että jokainen joka alkaa miettiin olenko sairas ja on taipuvainen mietiskeleen näitä juttuja, hiukan herkkä ja neuroottinen voi herkästi sairastua jo ihan siitä pohtimisesta onko kaikki kunnossa.
minäkin. Psykoosi on sen verran rankka kokemus, että sitä varmasti tietyllä tasolla pelkää, mikäli sen on joskus käynyt läpi.
Toisaalta asioiden "turha" (ylenmääräinen) vatvominen, vääntäminen ja kääntäminen saa kyllä vahvemmankin mielen sekasin.
Pysähdy ja kuuntele itseäsi. Jos todella pelkäät olevasi luisumassa psykoosiin, hae itsellesi apua. Vai pelkäätkö jo mahdollisuutta joutua psykoosiin? Se mahdollisuushan on olemassa meillä kaikillla...
Olet käynyt terapiassa 4 vuotta, toivottavasti sieltäkin on jäänyt eväitä selviytymiseen? Usko itseesi ja voimavaroihisi.
Mikäli mahdollista, puhu jonkun (ystävän?) kanssa, hölmöistäkin tuntemuksista... Usein sekin jo helpottaa, kun saa sanoa murheensa ääneen.
Viestisi on kuin se olisi oma kirjoittamani :) Itsekkin sairastan paniikkihäiriötä/masennus ja todellakin ahdistuneisuushäiriö kehittynyt tavallaan vielä lisäksi. Varsinaiset kunnon paniikkikohtaukset on lääkkeillä aika hyvin kurissa mutta ahdistuskohtaukset ei. Olen jatkuvasti levoton, olo on tuskainen, ja välttelykäyttätymistä jonkun verran. Itse myös käynyt terapiassa 4vuotta ja syönyt sen aikaa lääkkeitäkin, puhun myös paljon tuttaville, mutta puhuminen ei kyllä ole ns.auttanut oireisiin millään tavalla. Pelkään myös psykoosia, mutta se on hyvin tavallinen ja kuuluu paniikkihäiriöön/ahdistuneisuushäiriöön. Koita lohduttautua sillä ajatuksella, että mitä sitten jos vaikka menisitkin psykoosiin?? Siihen on onneksi hyvät lääkkeet olemassa, ja sen saa kuriin lääkkeillä. Mutta voin vannoa että pelkosi on turha. Itse olen viimeiset neljävuotta sitä pelännyt enkä vielä ole siihen sairastunut, toki joskus olo on niin tuskainen että sitä ei voi järjellä ajatellakkaan. Painajaiset ja muut skitsoajatukset kuuluu siihen osana myös, samoin epätodellinen olo. Suosittelen rauhottavia lääkkeitä ottamaan tarvittaessa.
Kiitos, oli kiva lukea sun viesti ja tietää ettei oo yksin skitsoilunsa kanssa :) Auttaa kummasti kun löytää kohtalotoverin. Tsemppiä sulle :)
Kun pelkää sekoavansa ei yleensä sekoa. Tarkkailet jotenkin liikaa itseäsi ja luulet muidenkin tarkkailevan. Anna aikaa sinulle ja ota etäisyyttä vaikka lukemalla Aku Ankkaa, Veikko Huovista tai mitä tahansa mikä vie ajatukset pois itsestä.
Vanha sääntöhän on, että ihminen, joka pelkää sekoavansa ei koskaan sekoa. Sekoamisen pelko on ehkä vain ahdistuneisuuden ilmentymä.
... kuten ei monet muutkaan "vanhat viisaudet". Ensin sitä pelkää sekoavansa, sitten kun on seonnut, ei enää pelkää sitä.
Miten koit tuon prosessin? Oliko toipuminen raskasta? Et taida ola vielä täysin toipunut.
TÄMÄ SOPII MYÖS SINULLE VASTAUKSEKSI.OLET VAIN PIKKU PELKURI, MUTTA VAHVISTUT JATKUVASTI IHMISENÄ, KUN ET PELKÄÄ.OTA KAIKKI ROHKEASTI VASTAAN,TULET HUOMAAMAAN, ETTÄ SELVIYDYT VOITTAJANA.