Saakohan täältä oikesasti vastausta. Olisi ihan hyvä jos täällä ois joku ihan oikeakin ammatti-ihminen vastailemassa näihin kysymyksiin.
Omani.
Mikähän mulla on ja onkohan tää normaalia ja onko tällänen kellekään tuttua.
Olen panostanut aika lailla yhteen projektiin. Olen omalta osaltani siitä vastuussa koska olen ainoa aktiivinen pidimpään siinä mukana olleista. Eilen oli prjektikokous, jossa päätäville elimille esiteltiin suunnitelmia.
Olin siis innolla valmistellut apunani yksi uusi jäsenemme. Pari viikkoa on ollut sellaista aikaa että aivot ovat käyneet ja luovuus ollut kukassa.
Veimme aikaansaannoksemme kokoukseen. Esittelimme asiat. Kaikki meni ihan normaalisti.
Osanotto kokouksessa oli laimea. Aktiivisimmat henkilöt olivat estyneet muiden kiireiden takia tulemasta. Olivat toki ilmoittaneet ja kertoneet olevansa käyettävissä. Joka on hyvä asia. Paikalla oli muutama pliisu en mää tyyppi. Mitä hevettiä tälläset ihmiset on missään prjektissa jotka ei ole valmiita tekeen mitään sen eteen.
siis hei tää on ihan vapaaehtoistoiminttaa, joten ei kannatas lähtee mukaan jos ei ole valmis mitään tekeen. Eli yli puolet siitä porukasta vois kyllä painuu suolle. Kyllä vapaaehtoistyötakin täytyy tehdä jos siihen on vapaaehtoisesti tullut mukaan.
Eli yhdelle henkilölle olisi ollut tehtävä taitella kortteja henkilökohtaisella ajallaan. No, ei käy illalla kun on töissä, ei käy päivälläkään. En tiedä miksi. No ei sitten. Eli miksi hän on toiminnassa kun ei kiinnosta. Tosin pitkät kävelysauvalenkit kiinnostavat. Jopa kymmenen kahdenkymmenen kilometrinkin. Eli yksi lenkki vähemmän ja tämä homma olisi suoritettu.
Vittu että kiukuttaa.
Toinen kotihomma olisi ollut pienten pakettien teko sturoxpaloista jotka olisi voinut paketoida. Ehkä noin 30 kpl ois riittänyt. Ehdotin tälle samaiselle ja toiselle jolle ei kotityötä ollut annettu. Ei. Vittu että kiukuttaa. Tässä on siis se aktiivisuus, jota tarvitaan vapaaehtoistyöhön. Kun ei keretä. Voi vittu. Kun ei olla valmitta tekeen mitään. Ompa hauskaa yhteishenkeä. Sitähän sitä vapaaehtoistyssä haetaan. Autetaan rahallisesti ja nautitaan yhteistyöstä. Pakolliselta se alkaa kuulemma tuntuun heti jos työ jonka tekee on määrättyä. Eiköhän se yleensä ole määrätty ja työt jaettu osanottajien kesken.
No, itselläni siis tänä aamuna kun heränsin oli masennus. Ajatukset pyörivät oman epäonnistumiseni ympärillä. Olen epäonnistunut koska olen liian aktiivinen.
Olen epäonnistunut koska kukaan ei ruennut millekään. ym. ym.
Olen nyt masentunut. Itseinhoa täysi. Surullinen, mikään ei kannata fiilis päällä. Minusta ei ole mihinkään fiilis. Miten pääsen tämän yli. Haluain käpertyä, tuntuu että minut on hylätty, minusta ei välitetä. Ne ovat oikeastaan päälimmäset tunteet tällä hetkellä.
Miten tästä eteenpäin. Tuntuu että intoni latistui kun kaikki olivat niin latteita. Eikä tää homma kyllä etene pätkääkään tuolla toimettomuudella.
Omani.
Mikähän mulla on ja onkohan tää normaalia ja onko tällänen kellekään tuttua.
Olen panostanut aika lailla yhteen projektiin. Olen omalta osaltani siitä vastuussa koska olen ainoa aktiivinen pidimpään siinä mukana olleista. Eilen oli prjektikokous, jossa päätäville elimille esiteltiin suunnitelmia.
Olin siis innolla valmistellut apunani yksi uusi jäsenemme. Pari viikkoa on ollut sellaista aikaa että aivot ovat käyneet ja luovuus ollut kukassa.
Veimme aikaansaannoksemme kokoukseen. Esittelimme asiat. Kaikki meni ihan normaalisti.
Osanotto kokouksessa oli laimea. Aktiivisimmat henkilöt olivat estyneet muiden kiireiden takia tulemasta. Olivat toki ilmoittaneet ja kertoneet olevansa käyettävissä. Joka on hyvä asia. Paikalla oli muutama pliisu en mää tyyppi. Mitä hevettiä tälläset ihmiset on missään prjektissa jotka ei ole valmiita tekeen mitään sen eteen.
siis hei tää on ihan vapaaehtoistoiminttaa, joten ei kannatas lähtee mukaan jos ei ole valmis mitään tekeen. Eli yli puolet siitä porukasta vois kyllä painuu suolle. Kyllä vapaaehtoistyötakin täytyy tehdä jos siihen on vapaaehtoisesti tullut mukaan.
Eli yhdelle henkilölle olisi ollut tehtävä taitella kortteja henkilökohtaisella ajallaan. No, ei käy illalla kun on töissä, ei käy päivälläkään. En tiedä miksi. No ei sitten. Eli miksi hän on toiminnassa kun ei kiinnosta. Tosin pitkät kävelysauvalenkit kiinnostavat. Jopa kymmenen kahdenkymmenen kilometrinkin. Eli yksi lenkki vähemmän ja tämä homma olisi suoritettu.
Vittu että kiukuttaa.
Toinen kotihomma olisi ollut pienten pakettien teko sturoxpaloista jotka olisi voinut paketoida. Ehkä noin 30 kpl ois riittänyt. Ehdotin tälle samaiselle ja toiselle jolle ei kotityötä ollut annettu. Ei. Vittu että kiukuttaa. Tässä on siis se aktiivisuus, jota tarvitaan vapaaehtoistyöhön. Kun ei keretä. Voi vittu. Kun ei olla valmitta tekeen mitään. Ompa hauskaa yhteishenkeä. Sitähän sitä vapaaehtoistyssä haetaan. Autetaan rahallisesti ja nautitaan yhteistyöstä. Pakolliselta se alkaa kuulemma tuntuun heti jos työ jonka tekee on määrättyä. Eiköhän se yleensä ole määrätty ja työt jaettu osanottajien kesken.
No, itselläni siis tänä aamuna kun heränsin oli masennus. Ajatukset pyörivät oman epäonnistumiseni ympärillä. Olen epäonnistunut koska olen liian aktiivinen.
Olen epäonnistunut koska kukaan ei ruennut millekään. ym. ym.
Olen nyt masentunut. Itseinhoa täysi. Surullinen, mikään ei kannata fiilis päällä. Minusta ei ole mihinkään fiilis. Miten pääsen tämän yli. Haluain käpertyä, tuntuu että minut on hylätty, minusta ei välitetä. Ne ovat oikeastaan päälimmäset tunteet tällä hetkellä.
Miten tästä eteenpäin. Tuntuu että intoni latistui kun kaikki olivat niin latteita. Eikä tää homma kyllä etene pätkääkään tuolla toimettomuudella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, oletat tuossa muidenkin olevan jutussa mukana yhtä täysillä kuin sinä itse ja sitten kun näin ei ole otat seuraukset omaan piikkiisi ja masennut. Tunnut lähinnä olevan pettynyt ja loukkaantunut.
Peruasiaha tuossa on, että et voi ottaa vastuuta toisten tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Voit kantaa vastuuta vain itsestäsi ja omista tunteistasi. Voit tunnustaa olevasi pettynyt, mutta sano itsellesi, ettei se ollut sinun vika. Et voi saada toisia ihmisiä toimimaan elleivät he itse ole siihen valmiita. Se ei vain ole mahdollista! Kaikessa seuratoiminnassa valtaosa ihmisistä käy mukana seuran vuoksi eikä ole juuri valmis tekemään mitään yhteiseen pottiin. Valtaosa on passiivisia ja muutamat aktiivit tosi asiassa pyörittää toimintaa.
Tuo hylätyksi tulemisen tunne saattaa tulla jostain aiemmasta kokemuksestasi/pettymyksestäsi. Meille ihmisille on tavallista reagoida voimakkailla tunteilla juuri tietynlaisiin tilanteisiin, joissa toistuu sama itsetuntoa haavoittava teema. Voisko tuossa olla jokin sellainen, joka on tuttua aiemmasta elämästä.