ja tykkäät yhä itsestäsi
Toivon että olet ylpeä
petyin sinuun
13316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
en minäkään tykkää minusta.
Mitäs mä oon nytten tehnyt?
Jo seuraavana ja etenkin sitä seuraava päivänä kykenin jo olemaan paljon armollisempi itselleni.
mitä olisin voinut tehdä toisin? Mitä sinä?
Rakastan sinua yhä. Enemmän kuin koskaan ketään niin syvästi ja polttavasti kuin vai voi.
vastaan tähän kuin oisit hän. Koska tilanne oli tuo.
NYT alkaa katkerat suoltamaan syytöksiään. Mun on siis aika lähteä, en halua lukea yhtään katkeraa lausetta.
Tykkään itsestäni ja hänestä
Se on normaalia, joskus pettyy.
Oon ollu suht iteksein ja satua kaipaillu myös suht itteksein ei tarvii pettyä. Kokeile. Muutamia frendejä ja rakkauden kaipuuta.
Yhteisö
Satunnainen profiili
Uusimmat kuulumiset
mariza_sixx 01.11.2014 3:53
M
Kaikkeen siihen ilkeyteen ja haluun satuttaa ja loukata.
En koskaan osannut kuvitella että hän tekisi ja toimisi niin.
Syntymäpäivät
ki72
Mies, 42
Paahdin
Mies, 27
Tampere
Lou-5
Mies, 31
repe-90
Nainen, 24
habo
Mies, 37
HELSINKI
kun kuvittelee jostakin ihmisestä enemmän kuin mitä hän oikeasti on. näin kävi mulle.
ihmiset jotka eivät koskaan tuota pettymystä mutta varmasti heitäkin on. Toiset sitten
taas tuottavat pettymystä näidenkin edestä.
Joskushan pettymyksen tuottavat ihmisen omat kuvitelmat vieraista ihmisistä. Jos joku on erilainen kuin mitä minä alkuun luulin, ei se hänen syynsä ole, vaikka sittemmin tulen näkemään millainen hän oikeasti on.
Jotkut ei jää piehtaroimaan pettymyksiin, pettynyt saa ehkä olla jopa tyytyväinen ettei mennyt pidemmälle, kun olisi kuitenkin pettynyt.
En tiedä, mutta jos koen jonkun pettymyksenä, en jää sitä jauhamaan.
Hän ei ollut mulle pettymys, vain siksi ettei voinut puhua mulle. Elämä menee ratojaan, jos johonkin petyn ..niin itseeni, mut sen mä kuittaan nopeasti inhimillisen ihmisen tunteena:)
Täällä olen oppinut tajuamaan miten moninaisia ihmisten luonteet on. Tuntuu siltä että jotkut oikein asiakseen tulee tänne pettymyksiään tilittämään, nyt tajuan että oikeesti joillakin on vaan tarve jäädä purkaa sitä mistä ei osaa päästää irti. Noh tavallaan mäkin jäin johonkin menneeseen, hänet koin kuitenkin lämpimästi, joten mulla ei ole syytä olla mistään katkera, vain kiitollinen voin olla ja tahdon olla.
Tiedän elämän realiteetit, hyväksyn ne ja toivon aina että kaikki menee parhaiten päin, eikä niinkuin joskus hulluuksissani toivon.
On aivan turhaa jäädä jauhamaan joillekin vaatimuksiaan ja toiveitaan, millaisia heidän tulisi mukamas minun takiani olla, millaisiksi tekeytyä. Itsekästäkin! Parisuhde itsekkään vaatijan kanssa, joka saa muka yksin olla oma itsensä, on tuhoon tuomittu.