Neuvokaa minua mitä tehdä. Mieheni masentui ja ei suostu hoitoon. Käytin hänet työpaikkalääkärillä, josta meni neurologille, psykologille ja psykiatrille. Neurologilla olin mukana, mutta en ole nähnyt hänen psykiatrin lausuntoaan. Hän ei halua lääkkeitä kun niitä kuulemma on jo liikaa kun on reumalääkkeet ja verenpainelääkkeet.
Hänen mielestään avioliittomme on pilalla. Hän on sitä mieltä, että haukun häntä. Hän sairastui vuosia sitten selkärankareumaan ja nyt olen hänen puheistaan ja viesteistään saanut käsityksen, että masennusta on ollut siitä lähtien, mutta hoitamattomana.
Millä keinoilla saisin hänet ymmärtämään, että tarvitseen hoitoa, lääkkeitä. Nyt ei suostu tulemaan edes kotiin kun vaan joskus viikonloppusin. Hän on työssä toisella paikkakunnalla ja minä asun omakotitalossa yksin. En saa taloa myytyä kun talo on keskeneräinen ja hän ei tule sitä tekemään loppuun. Minusta vaan ottaa eroa. Eron laittoi vireille heti seuraavana päivänä kun kerroin lääkärille mitä hän kotona puhuu ja puheeni voi kaikilta lapsilta vahvistaa. Hän siis puhui ihan sekavia. Lääkärin mukaan on syrjähtelyä.
Olen todella uupunut tilanteeseen. Jos ero tulee on minulla yhä huoli miehestäni ja omakotitalo on yhä hoidettavanani. Tietääkö kukaan mitä tässä pitäisi tehdä? Kun mieheni ei ota lääkkeitä on minun kohta otettava, jotta jaksan.
Lääkäri sanoi vaan ettei ketään voi pakolla hoitaa. Pakkohoitokriteerit on tiukat Suomessa.
Hänen mielestään avioliittomme on pilalla. Hän on sitä mieltä, että haukun häntä. Hän sairastui vuosia sitten selkärankareumaan ja nyt olen hänen puheistaan ja viesteistään saanut käsityksen, että masennusta on ollut siitä lähtien, mutta hoitamattomana.
Millä keinoilla saisin hänet ymmärtämään, että tarvitseen hoitoa, lääkkeitä. Nyt ei suostu tulemaan edes kotiin kun vaan joskus viikonloppusin. Hän on työssä toisella paikkakunnalla ja minä asun omakotitalossa yksin. En saa taloa myytyä kun talo on keskeneräinen ja hän ei tule sitä tekemään loppuun. Minusta vaan ottaa eroa. Eron laittoi vireille heti seuraavana päivänä kun kerroin lääkärille mitä hän kotona puhuu ja puheeni voi kaikilta lapsilta vahvistaa. Hän siis puhui ihan sekavia. Lääkärin mukaan on syrjähtelyä.
Olen todella uupunut tilanteeseen. Jos ero tulee on minulla yhä huoli miehestäni ja omakotitalo on yhä hoidettavanani. Tietääkö kukaan mitä tässä pitäisi tehdä? Kun mieheni ei ota lääkkeitä on minun kohta otettava, jotta jaksan.
Lääkäri sanoi vaan ettei ketään voi pakolla hoitaa. Pakkohoitokriteerit on tiukat Suomessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, pakkohoitokriteerit on vaan että oot murlisairas, ja vaarallinen itselles tai toisille.
Mitä mielisairauden kriteeriin tulee, niin monen mielestä jumalaan uskova ob mielisairas.
Vaara itselleen täyttyy myös tupakoinnissa
typeryys tässä logiikassa voidaan kiteyttä siihen, että kun haluaa tehdä itsemurhan, niin itsemurha todistaisi mielisairauden, vaikka kaikki ajattelee myöhemmin kaikista itsemurhan tehneistä, ettäne oli sairaita.
Joo. Itsemurha-ajatukset tai halu kuolla eivät ole sairaus vaan ihan normaali eksistentiaalinen kysymys; ollakko vaiko eikö olla. Halu kuolla on normaali reaktio erilaisiin tapahtumiin tai tilanteisiin elämässä, jonka periaatteessa kaikki ihmiset voivat saada, jos tilanne on riittävän ikävä yksilön näkökulmasta. Siinä ei ole mitään epänormaalia. Sanomalla jonkun ihmisen tapettua itsensä, että syy on ollut mielisairaus johtaa meitä kaikkia harhaan ja estää näkemästä todellisia syitä siihen miksi joku on päättänyt elämänsä.
Psykiatrian propagandakone on käynyt kuumana tässäkin aiheessa.
Tulee käsitys, että mies ei ole vielä itse hyväksynyt masennustaan, hän torjuu sen. Hänelle on ollut kova paikka tuo reumadiagnoosikin. Tottahan se on, että väkisin ei voi ketään hoitaa: ei siitä synny mitään tulosta vaan päinvastoin asianomainen ahdistuu entistä enemmän.
Anna nyt miehelle aikaa ja älä tuppaudu liikaa hänen reviirilleen. Ymmärrän ahdinkosi: sinulla on pelko, että jäät yksin ja tuo keskeneräinen talo. Pitäiskö se laittaa myyntiin, kaikesta huolimatta?
Kaikki lähtee siitä, että tarkastelet omia asenteitasi ja näkemyksiä uudelleen mitä tulee surullisen ihmisen auttamiseen. Jos miehesi haluaa eron, ajattelitko psykiatrian pakolla suhteen pelastaa? Et kai... Millä perusteella hän tarvitsee mielestäsi mitään psykoaktiivisia aineita? Onko sinun kanssasi niin vaikea elää, että on pakko vetää pää täyteen, että kestää? Jos näin on niin mitä se toisen päihdyttäminen asiaa auttaisi? Tai vastavuoroisesti etkö viihdy hänen seurassaan ellei hän vedä aineita?
Miten kuvittelet, että sinulla on oikeus painostaa tai mennä pakottamaan toinen ihminen käyttämään aineita tai tekemään yhtään mitään mitä hän ei itse tahdo. Jos joku läheinen minua noin painostaisi ja asiaan tuolla tavalla suhtautuisi välttelisin itsekin kaikin tavoin. Miehelläsi on oma terveys ja tahto. Hän päättää mitä apua hakee vai hakeeko, mitä aineita vetää vai vetääkö. Et sinä eikä psykiatri.
Tuntematta parisuhdettanne lainkaan tulee sellainen vaikutelma, että ei ihme, että asiat menevät tällä hetkellä huonosti.
Minullakin tulee mieleen, että liiallisella vaatimuksella, pakottamisella, ahdistat miehesi, joka haluaa omaa tlaa ja rauhaa, kuin saaliseläimen nurkkaan. Tuo kaikki saa miehen kokemaan itsensä syylliseksi ja täysin luuseriksi.
Kyllä sinä tarvitset apua elämäsi tilanteessa. sillä olet yksin ja vielä on nuo taloushuolet ym. mutta miehesi ei ole se taho, joka voi sinua auttaa. Anna hänelle etäisyyttä ja aikaa miettiä, mitä hän elämällään tekee. Voit laittaa tietoa ja olla läsnä ja valmis jatkamaa, mutta rikkuminen ja takertuminen ei nyt vain auta.
Ehkä etäisyys puolisoon nyt paikallaan itsesi ja lasten kannalta.Ero vois tuoda selkeyttä teille kaikille ? Ja mahd. eron jälkeen voisit keskittyä oman ja lastesi hyvinvointiin,saattais olla korkea aikakin.Vaikka kuinka haluat auttaa ja on selvä että miehesi ei mielestään hoitoa ja/tai lääkkeitä tarvitse ja vapaaehtoisesti apua hae.Onhan se väärin,että voinnin pitää mennä katastrofaaliseksi,ennen kuin apua tulee ns. viralliselta taholta.Ymmärrän myös taloudellisen huolesi.
Voimia !!
Kiitos, että toivotat voimia. Niin, toisinaan ajattelen, että jos/kun ero tulee en enää ole vastuussa mieheni tekemisistä. Minulla on ehkä sellainen vanhanaikainen käsitys avioliitosta, että kaveria ei jätetä jos sairastuu ja pitäisi tukea ja nytkin ajattelen, että minun pitäisi ohjata masennuksen hoitoon.
Vastaan vähän kaikkin muihinkin viesteihin tässä samalla. En todella mitenkään tuputa miehelleni lääkkeitä olen ehdotellut myös terapiaa tai diakonilla käyntiä. On minulla ystäviä, joille olen kertonut asioita. Miehelläni ei ole ystäviä ja on sen kertonut psykologille ja minulle. Miehillä on usein peli aj ryyppykavereita mutta ei sellaisia kavereita kuin naisilla, joille voi kertoa kaiken. Masennus puolisolla on tosi raskasta. Ei taida kohtalotovereita olla, että tietäisi mistä on kyse.
Masentuneella saattaa olla niin todellisuudentaju mennyt, että miehenikin puhui ihan sekavia siihen aikaan kun vein hänet lääkäriin. Lapsemme ovat jo aikuisia. Mieheni vien lääkäriin kun näitä sekavia puheita ilmaantui. Kysyin lapsilta, saako lääkäri ottaa yhteyttä heihin, he kun ovat lisäkseni ainoita, joille on näitä sekavia puhunut. Mieheni ei muista näistä sekavista puheista mitään. Syrjähtelyä sanoi lääkäri sen olevan. Neurologi kovasti kyseli käyttääkö alkoa liikaa.
Joo, kyllä talon voi laittaa myyntiin, nyt vaan ei mene talot kaupaksi. Hankaloittaa vaan kovasti, kun masentunut on kuitenkin se toinen osapuoli ja taloa ei voi yksin myydä. Niin todellisuudentaju heittää miehelläni, ettei pysty ollenkaan käsittämään, että teen kaikki talon pihatyöt yksin. En minäkään ihan terve ole, reumasairaus minullakin.
Mieheni oli terve kun menin naimisiin samoin minä. Matkan varrella tulee sairauksia, jotka ei luupaa kysy. Masennus iski kun hän sai lopputilin ja uusi työpaikka ei masennusta vienyt. Selkärankareumadiagnoosista on jo vuosia, mutta olen vasta nyt ajatellut, että siitä asti on saattanut olla jo lievempää masennusta.
Kuten nimimerkkini kertoo olen uupunut mieheni sairauteen.
Tuo selkarankareuma taitaa olla kaiken taustalla. Rohkaisen ottamaan
selvää kaikesta siihen liittyvästä kipulääkityksestä, sillä itse sairastan
vaikeaasteista selkäsairautta ja on vihjailtu jonkinasteisesta reumaattisesta
sairaudesta myös. Kipu saa aikaan aivoissa monenlaisia mielialan vaihteluita.
Kaikesta huolimatta en suosittele minkäälaisia mielialääkkeiden aloittamista
sillä niistä saatu hyöty on hiuksehieno tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikilla lääkkeillä
on sivuvaikutuksia.
Kaikkea hyvää aloittajalle. Täällä fiksuja vastauksia, lue ja mieti eri näkökulmia. Rakkaus ei ole toiseen takertumista. Voit rakastaa ja tukea etäämmältäkin. Nyt lähinnä sanoisin, keskity pohtimaan mitä on tuon hoivahalusi ja takertumisesi takana? Ole ihan hiljaa, pysähdy näihin tuntemuksiisi. Hae vastausta itsestäsi. Voit saada aivan käänteentekeviä oivalluksia, kun laitat miehestäsi huolehtimisen sivuun hetkeksi ja kuuntelet omaa paniikkiasi. Syy paniikkiisi on sinussa itsessäsi, ei miehessäsi (hoito, lääkkeet jne). Olet niin etääntynyt omasta itsestäsi, omien tarpeittesi kuuntelemisesta, että se purkautuu tuollaisella, hieman jopa pakonomaisella vastuunotolla toisen elämästä ja toisen yksilöllisistä valinnoista.
Anna miehellesi tilaa. Hän tukehtuu lähelläsi. Nyt keskity itseesi. Sinulla on hätä. Miehesi pärjää. Anna hänen pärjätä. Tai olla pärjäämättä.
Tuli mieleen tätä lukiessa, että on se kumma, kun masentuneet miehetkin saavat vaimon, ja minä kaikin puolin lähes täydellisenä en saa kuin lyhyitä suhteita.
Vian täytyy varmaan olla verbaalisessa presentaatiossani.
Aattelin vaan kertoo, koska tää asia tuli päällimmäisenä mieleen tätä lukiessa.
Ehkä paras antaa miehesi olla, ja suunnata energia oman elämäsi kuntouttamiseen. Jos omakotitaloa ei jaksa laittaa tai hoitaa, parempi myydä sellaisenaan ja hankkia asuminen jonka pystyy hoitamaan omin neuvoin.
Jos miehesi pysyy erohankkeen takana on sinulla sitten asuminen ja oleminen järjestyksessä. Jos taas ei, voitte lähteä liikkeelle tilanteesta jossa on yksi huoli vähemmän.
Sain vaikutelman että teillä on jo isot lapset. Onko sinulla ystäviä ja harrastuksia, jotka toisivat elämääsi iloa ja sisältöä? Parisuhde en ole se ainoa henkireikä ja kun se menee tukkoon tulee tukahtunut olo. Aloita omasta itsestäsi. Olet hyvän elämän arvoinen, olet sitten suhteessa tai et. Kaikkea hyvää!