Olen valvonut koko yön. Yleensä käyn nukkumaan viimeistään yhdeltä, joten tämä on minulle erittäin epätyypillistä. Minulla diagnosoitiin perjantaina vakava sairaus enkä perjantain jälkeen ole juuri pystynyt nukkumaan, kun ahdistaa niin paljon. Käyn mielessäni läpi erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, tulenko kärsimään ja kuinka paljon, mitä vielä voin tehdä, mitkä haaveet jäävät sairauteni takia toteutumatta jne. Tämä on ollut tietyllä tavalla identiteettikriisin paikka itselleni, kun olen aina aiemmin ollut niin terve, ei mitään flunssaa pahempaa ikinä. Miten elämäni nyt muuttuu, ja ennen kaikkea uutunko minä ihmisenä?
En tiedä, haluanko edes aloittaa lääkitystä, kun siinäkin on omat riskinsä, ja on sivuvaikutuksia jne.
Onko täällä muita, joilla on diagnosoitu keskivaikea masennus, eli ei lievä, vaan sitä vakavampi?
Sekin stressaa, että en oikeasti tiedä kertoisinko tästä läheisilleni, esim. perheenjäsenille. Entä jos he alkavat nähdä minut toisella tavalla?
En tiedä, haluanko edes aloittaa lääkitystä, kun siinäkin on omat riskinsä, ja on sivuvaikutuksia jne.
Onko täällä muita, joilla on diagnosoitu keskivaikea masennus, eli ei lievä, vaan sitä vakavampi?
Sekin stressaa, että en oikeasti tiedä kertoisinko tästä läheisilleni, esim. perheenjäsenille. Entä jos he alkavat nähdä minut toisella tavalla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
On pommi kun saa terveenä diagnoosin pitkäaikaisesta sairaudesta mutta kyllä sen kanssa tulee sinuksi. Eikö kannattaisi kokeilla lääkitystä, sillä sen voi lopettaa, jos enemmän kokee haittoja kuin hyötyjä. Läheisille kertominen helpottaa, kun ei tarvitse näytellä ja esittää rooleja. Kyllä hekin oppivat hyväksymään sairauden ja sinut niin kuin aikaisemminkin. Myös hekin muuttuvat vuosien myötä.
Itsellä oli ennen vakava masennus. Mutta nykyään on määrittämätön masennustila.
Nyt tiedät mikä sulla on ja kohta unettomuuskin, jos vielä lisäät miettimistä.
lääkkeille vaihtoehtona työläämpi ja pitkä prosessi mutta loppu tuloksena on parantunut yleis terveys ja energia tason nousu, toisin kun lääkkeillä jotka tuhoaa fyysistä terveyttä eivätkä nosta energia tasoja.
1. ruokavalion korjaus, esim maito, vilja, sokerit, päihteet, lisäaineet sun muut törkyt pois. Jaakko Halmetoja on esimerkiksi hyvä info pankki raaka ruokailusta ja sen hyödyistä.
2. aktiivisuutta, esim liikuntaa tai jotain harrasteita, jos paha motivaation puute tai mikä lie ongelma aloittaa mitään, vaikkapa kevyt kävely ennen aamupalaa, liikunta herättää aineenvaihduntaa joten kevyt aamuinen liikehdintä on oikein hyväksi.
3 sosiaalisuutta, jos ei ole ketään, alkuun vaikkapa jotain työkkärin juttuja vaikkapa kuntouttava työtoiminta, ihan vaan sen takia että on ihmisiä ympärillä säännöllisesti.
Keskivaikean masennuksen diagnoosi tuli vuosi sitten.
SSRI- lääkitystä ei kannata pelätä, se mahdollistaa kuntoutumisen.
Varmaan toipuisi ilman lääkettäkin, jos pääsisi intensiiviseen terapiaan, mutta se ei yleensä ole mahdollista.
Tärkeintä on löytää masennuksen ntaustalla olevat syyt ja tehdä niille jotain, mahdollisuuksien rajoissa tietysti.
Kohdallani on niin hankalasti, mettä syyt ovat tiedossa, mutta niille ei voi mitään.
Täytyy siis turvautua pillereihin aina kun pohjalle vajoaa...
tutkmikukset kertoo että suurin osa ssri'stä on lumetta keski vaikeaan ja lievään masennukseen, eli pitäs jollain tapaa kattoo arvoja että tietää onko tästä lääkkeestä hyötyä vai annetaanko sitä lume effection toivossa, kuullut jotain ettei noita arvoja edes pysty perus sairaalan työkaluin mittaamaan joten aikamoista lääkefirmojen kusetusta kun itse myöntävät että suurimmalle osalle ei vkavan masennuksen sairastajille todennäköisesti hyöty tulee uskosta lääkkeen toimivuuteen ja silti lääkärit saa heitellä reseptejä jopa yhden 10min käynnin perusteella.
"Kohdallani on niin hankalasti, mettä syyt ovat tiedossa, mutta niille ei voi mitään."
Minulla on samoin. Olen täysin tietoinen masennukseni taustalla olevista syistä, mutta niitä en voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisinkin.
Eihän tuo keskivaikea masennustila mikään nopeasti tappava sairaus ole kuten syöpä, ebola tai aids ovat.
Ihan selvästi kysymyksessä on ns.diagnoosisyndrooma. Ellei nimim. vakavasti sairas olisi saanut tuota diagnoosia, ongelma ei olisi mitenkään akuutti.
Voi diagnoosin nähdä vahvuutenakin. Alat liikkumaan enemmän, jätät alkoholin käytön minimiin ja alat harrastamaan enemmän positiivisiä asioita.
Minusta tuo on itselle rakennettu "tuhon tie". Joka päivä ihmisiä loukkaantuu henkihieveriin. Ilman kuntoutusta heillä ei olisi mitään tulevaisuutta.
"Alat liikkumaan enemmän, jätät alkoholin käytön minimiin ja alat harrastamaan enemmän positiivisia asioita."
Olen aina ollut liikunnallinen ja harrastan liikkumista päivittäin eri muodoissa. En käytä alkoholia enkä muitakaan päihteitä. Harrastan positiivisia asioita.
Minusta luettelemasi asiat, siis alkoholinkäyttö, liikkumattomuus ja toimettomuus, eivät ole masennusta. Ne parantuvat sillä, että lopettaa alkoholinkäytön, alkaa liikkua ja harrastaa.
Mutta mikä parantaisi masennuksen?
Vakava masennus on kyllä helvetillinen sairaus, josta ei voi parantua.
Lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta voi parantua mutta jos se on ehtinyt mennä vakavaksi tai vaikeaksi niin ei toivoakaan. Vakavaan masennukseen tarvitaan totaalinen elämän romahtaminen ja elämänhallinan menetys.
Ei edes ihmisen eliniässä ehtisi parantua vaikeasta masennuksesta.
Kyllä siitä paranee, jos on kykyä arvioida masennuksen syitä. Tarvitaan suuria ponnistuksia ja avautumista. Periksi ei saa antaa. Kohtaa itsesi uudessa valossa ja hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet.
Itse taas olen parantunut vakavasta masennuksesta. Niin vakavasta että oli hengenlähtökin monesti jopa niin lähellä että ambulanssilla vietiin... Nykyään itsetuhoisuus on enää muisto vaan. Tosin se masennus kesti sen 5v, mutta ohi meni!
Kokeile lääkäriltä melatoniinia.
Mulla parani nämä monen monenlaiset oireet kun sain taas nukuttua kunnolla.
Huomaat miten epäterveellistä elämä on . Jos kaipaat sääliä niin kerro jokaiselle ja mutustelkaa yhdessä . Voit myös elää hyvää elämää alitumatta , syöt rohtosi ja pidät huolen itsestäsi . Ole aikuinen kerrankin.