Siis vanha viisaus sanoo, että ihastus katoaa aamupäivässä... joskus se tosiaan häviää fyysisesti joskus psyyken eli kait mielen tasolla?
Mitä sen jälkeen? Mitä on se fiba joka jatkuu vielä iltapäivällä ja seuraavalla viikolla?
Mitä sen jälkeen? Mitä on se fiba joka jatkuu vielä iltapäivällä ja seuraavalla viikolla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vielä sitäkin seuraavalla viikolla..
kuukauden päästäkin...
vuosikin vierähtänyt..
Eikä se ole kadonnut minnekkään..
Vaikka niin olisin halunnut..
Tykkäämistä?
Kerrankin näyttäisi käyneen niin, että en yhdy vanhoihin viisauksiin. :) Mielestäni ihastus kyllä jatkuu iltapäivällä ja seuraavallakin viikolla- ja kasvaa siinä sivussa rakkaudeksi jos se vain saa mahdollisuuden.
Vai onko se vibailu sitten hullaantumista eikä ihastusta..? Niin no, aika hulluksi sitä on itsensä viime viikot tuntenut, joten taidan päätyä sanaan "hullaantuminen". :)
Kyllä minusta sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" pätee aika monesti. Kun et ole nähnyt "ihastustasi" pitkään aikaan, tunne haalistuu. Ehkä se tunne ei ole ollut silloin niin voimakas...
Maanantain näin hänet viimeksi ja ikävä olo kasvaa kasvamistaa. Mihinkään ei voi keskittyä =(
Kyse on siitä ruotsalaisesta naisesta (ei suomen ruotsalainen) joka ei osaa suomea. Noh.. viime maanantaina olin vastakkaisella kassalla ja kuulin kun hän sanoi hoonolla soomella 14.50. Jotenki se kolahti....
Pitää kirjoittaa enkuksi kirje ja sujauttaa se hänelle kun sopiva tilaisuus käy...
Huh huh! Ei kait se muuten helpota.
Siis eihän hän ole mikään tuntematon, vaan puolivuotta sitten tanssimme yhdessä ravintolassa (olin aika kännissä) ja silmäpeliä/vilkuilua ollut tämän ajan...
Aloitat vaan rohkeesti ruotsilla ja sanot niiden parin opetellun lauseen jälkeen, että nu ska jag byta till finskan, eller engelskan
tai sitten vaan espanjaksi kovaa kuiskaten "ke pasa!" en tiedä miten toi kirjoitetaan.
Nyt kun tulin viikon reissusta ja menin muka sinne kauppaan ostaa "mehua". Siinä mä näin hänet taas kantokoreja asentelemassa. Mutta ei enään katsonut ja hymy oli muuttunut murjoitukseksi :O huoh! Mut oli hän silti aika söpö.
Sain oikeen sähköiskun ja luu meni heti kurkkuun, että se siitä kirjeestä sitten. Ei se todellisuudessa ole mahdollista, ajatuksissa sitä kyllä uskaltaa mitä vain, mutta odotappa kun olet oikeasti paikalla!
Tässä pointissa kai häntä on varmaan ruvettava välttelee...
Tyttö työskentelee Haaparannan Prixissä, ei muutako kaikki urheammat ritarit iskemään, nainen on upee!
En voi unohtaa hänen surullisia kasvojaan, sen sekunnin ajan kun näin ne, tunti sitten!
Olo on tyhjä kuin lahon puun sisällys, kyyneltä meinaa pukata miehisestä vastustelusta huolimatta. Ei voi kuin tuijottaa joitain pistettä ja nakata kaljaa naamariin, niin kauan että taju lähtee!
Huh huh! 10v sitte viimeksi koin näin vahvoja tunnereaktioita, kun menetin (oikeasti) ihastumiseni. Pitäisikö jo sanoo että tää on jo rakkauden esiasteella, ei tämmöiset tunteet ole muuten mahdollisia tämmösissä tilanteissa, on näitä koettu ennenkin viimevuosina.
Saakeli se ei toistu toiste enään! Pakko keksiä jotain ja voittaa hänen luottamuksensa takas, muuten mä hajoon!... Ei kait siinä voi mitään menettää, jos hän sanoo "nej" sittenhän homma on selvä...
Lykkyä tykö vaan vastaavissa tilanteissa painiskeleville!..
Tekee oikein pahaa kun ajatteleekin, että niinhän sitä itsekin toistaa samaa kuviota jatkuvasti viikoittain päivittäin... perkule ei muuta kun yksi perjantai selvinpäin
Joo, niimpä ;) Mut nyt on tosi kyseessä!
Kyllähän tuo olo jo helpotti :) Kun skriivasin tunteet kirjeeseen valmiiksi tuossa! Nyt.. odotan vain tilaisuutta!
Tää on kait sitä elämää :)
Ei meikeläisestä uskois! Mutta synnyin 1974 ruotsissa, Karlskogassa. Asuin syntymästäni asti 11 vuotiaaseen asti etelä ruotsissa Halstahammarissa (nyt tutut tietää ;). Muutimme 1985 takaiksin suomeen, tuonne keskelle ei mitään ja ruotsi unehtu totaalisesti. Jotenkin olen ihan tosi innoissaan ja ihastunut tähän tyttöön tosissaan jos vois palauttaa tuon ruotsinkielen takas ja menisin ruostiin ihan milloin tahansa, minne tahansa, jos saisin tämän tytön. Takaisin synnyinmaalleni =) aaahh... Tämä ihana tyttö kainalossa, leveät tiet ja halvat autot, silloin uskoisin että elämäni alkais hymyilemään jälleen....
¿qué pasa?
Mitä sitä ei rakkaansa eteen tekis, joskus tuntuu, että pelkästä ihastuksesta jo venyy äärirajoille... sitä tässä itsekin tuli taas rajoja sen suhteen kokeiltua... mokailtua ja menetettyä... mutta ilta on vielä nuori kuten itsekin ja maailma täynnä ainakin 100000 täydellistä partneria
rakkautta se...