Tää kaksi vuotta

n->m kirjoitti:

on ollut elämäni vaikeinta aikaa. Haasteita on ollut aivan liikaa ja vielä tämä aivan puskien takaa tullut rakastuminen, joka vain ei mene ohi, vaikka olen useasti saanut jonkinlaiset pakit. Rakastan häntä niin paljon, että en oikeastaan ymmärrä tätä tunnetta itsekään. Enhän edes tunne häntä kuin työelämästä. Jospa hän onkin sellainen kaljaa lipittävä uros, joka komentelee vaimoaan sohvalta käsin. En voi tietää, mutta silti rakastan. Joku ajattelee nyt, että ei voi rakastaa jos ei toista tunne, mutta kyllä voi. Tää tunne ja kaipuu on niin pakahduttava, että tästä ei voi erehtyä.
Ja kyllä tiedän...pitäisi antaa olla, kun pakit on jo saanut ja ymmärtää siittä.
En saa häntä koskaan, miten pystyn elämään tän tunteen kanssa, joka ei ole kahdessa vuodessakaan muuttunut mihinkään? Kaipaan vain hänen seuraansa ja jos pääsen....en edes osaa puhua hänen kanssaan mistään. Liian fiksu mies...ja munä tällainen tyhmä nainen. Nyt pelkään sitä hetkeä, kun hän lähtee ja tiedän, että en häntä enää sen jälkeen nää...niin eri kuviot meillä on. Lomillakaan ei olla koskaan nähty...ehkä autosta ohimennen, mutta ei muuten. Nyt en ole edes töissä nähnyt useasti. Hän on varmaan kertonut, että ei halua samoja vuoroja olla töissä. Piru tätä ikävää. En olisi koskaan uskonut, että minulle kävisi näin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä