Pelkään voimiani.

Älä pelleile. etsi narua ja tee keinu. Helpottaa aika nopeasti.

-Muistakaa ihmiset, että palstalla on sairaita spämmereitä ja kokemattomia, jotka ei tiedä masennuksesta ja jotka purkavat oloa meihin masentuneisiin. Pyydämme näitä ottamaan paremmin selvää masennuksesta ja jätetään asia siihen. Me ei voida antaa kokemusta, eikä parantaa sairaita tunteiden purkajia.

Onpa sinulle neuvojen jakajia. Todella tuokaan keinuilja ei tíedä mistä puhut. Kyllä hänellä paha olla on, kun tuollaisia miettii ja täällä roikkuu, mutta pelleilee vain.
Oletko saanut ongelmiisi asiantuntijan apua. Mikäli et ainakaan vähään aikaan, niin vara vain reippaasti tai sitten kontaten aika ja tilannetta selvittelemään. Myös tunteista kirjoitteleminen täällä helpottaa kummasti. Hyvää päivän jatkoa.

Tiedän, että tuolla pellellä oli pahempi ongelma=Katkeroituminen.

Itse koetan sentään selvitä asioideni kanssa.

Psykiatrit ovat pas.kaa ja tuntuu että minäkin. Varmasti erittäin kypsästi sanottu, mutta tunnen asioiden olevan näin.

Olen ihmisperse joka ei kykene muutakun makaamaan, haluan vain lopettaa olemasta.

Ymmärrän kouluampujoita erittäin hyvin koska väitän tuntevani päivästä toiseen samoja ajatuksia ja tunteita.

Joo, ei niillä ymmärrystä riitä, enkä usko että tarvitseekaan. En ole käskenyt heitä purkamaan omaa sontaansa kirjoituksiini, enkä tarvitse heidän kunnioitustansa koska he muutenkin vain kokevat olevansa tarpeeksi kyvykkäitä kommentoimaan omaa kuraansa, siksi ne sitä tekevät koska voivat. Tuollainen ihminen joka vain kirjoittaa koska hänelle on samantekevää, on samantekevä minulle itselleni henkilökohtaisesti.

Minä kirjoitin koska minä tunnen asiat näin. Hän kirjoitti vain solvausviestin, joka puolestaan kertoo että hän ei osaa kirjoittaa omia tunteitansa joten yrittää purkaa ne toisiin ihmisiin. Hän ei halua edes apua ongelmiinsa enkä usko että hän niitä edes tunnistaa kaiken pahan olonsa keskellä.

Että tervetuloa vaan kertomaan ihan ääneen, miksi on paha olla. Siinä olisi jotakin logiikkaa ja edistystäkin, kun kukaan ei ole tuon arvoinen että pitää pahan olonsa sisällä ja purkaa sen toisiin eikä välitä itsestään sen vertaa että hankkisi apua itselleen.

Minun uusi unirytmini on nyt se, että herään automaattisesti klo: 5-6 aamuyöstä ja menen nukkumaan siinä 20 tai 21 aikaan, olen myös havainnut että masennusvaihe vuorokaudenaikaan tulee joka kerta siinä klo: 14 paikkeilla. Sekin voi olla, että kroppani ei ole vielä tottunut tuohon uuteen unirytmiin ja oireilee senkin vuoksi.

Onko muuten kenelläkään vinkkejä, kuinka voisin alkaa käymään isoissa liikkeissä tai liikkua enemmän julkisesti kun minulla on puhjennut ahdistushäiriö astetta laajempaan mittakaavaan?

Se tunne, jonka saan kun menen julkisiin ja vieraisiin paikkoihin... Se on vaikeasti kuvattavissa, mutta sen verran osaan kertoa että adrenaliini alkaa virtaamaan niin että tärisen, sydän hakkaa voimakkaasti epätahtiin, alan jotenkin pälyillä joka paikkaan ja välttelen ihmisiä hyllyväleissä, en pysty ottamaan katsekontaktia ja kaupan kassa on pahin jos siinä on valtava jono. Tuntuu kuin koko jono tuijottaisi minua ja että olisin jotenkin poikkeava ihmisenä. Vaikeaahan tuo, kun koko elämän elänyt salaisesti piilottaen kaikki ne tunteet mitä perheväkivalta, koulukiusaus sekä aikuisiällä kohtaamani narsisti on tuonut tullessaan.