Täällä sanotaan että ei vaisto on höpö höpö juttua. Älä ota yhteyttä ja se on vaan harhaa... Mulla on eräänlainen surullinen tarina tästä sydämelläni nyt painavana lastina. Syyllisyyttä ja kannan tunnollani ihmishenkeä.
Riitannuin erään ihmisen kanssa joka rakasti minua paljon. Olin hänen ensirakkaus ja ainoa rakkaus. Tunne ei ollut molemmenpuolinen mutta olimme ystäviä. Riitaannuimme pahasti. Muutaman kuukauden päästä hän oli paljon mun mielessäni. Oli vanhava tunne että yhteyttä pitäisi häneen ottaa. Jokin minussa vaan sanoi niin että niin pitäisi tehdä. olin itsepäinen ja aika uupunut joten jätin asian tekemättä.
Myöhemmin kuulin että hän oli tehnyt itsemurhan. Itsemurhan ajankohta oli kuukausi siitä kun mulla oli vahva tunne että yhteyttä häneen pitäisi ottaa. Hän olisi elossa jos olisin kuunnellut vaistoani. Hän tarvitsi minua silloin mutta en tehnyt mitään.. ja nyt hän on poissa.
Joskus voi olla liian myöhäistä. Älkää hukatko aikaa viivyttelyyn. Varsinkin jos kaivattunne on jotenkin sairas..hän voi olla nopeasti poissa.
Riitannuin erään ihmisen kanssa joka rakasti minua paljon. Olin hänen ensirakkaus ja ainoa rakkaus. Tunne ei ollut molemmenpuolinen mutta olimme ystäviä. Riitaannuimme pahasti. Muutaman kuukauden päästä hän oli paljon mun mielessäni. Oli vanhava tunne että yhteyttä pitäisi häneen ottaa. Jokin minussa vaan sanoi niin että niin pitäisi tehdä. olin itsepäinen ja aika uupunut joten jätin asian tekemättä.
Myöhemmin kuulin että hän oli tehnyt itsemurhan. Itsemurhan ajankohta oli kuukausi siitä kun mulla oli vahva tunne että yhteyttä häneen pitäisi ottaa. Hän olisi elossa jos olisin kuunnellut vaistoani. Hän tarvitsi minua silloin mutta en tehnyt mitään.. ja nyt hän on poissa.
Joskus voi olla liian myöhäistä. Älkää hukatko aikaa viivyttelyyn. Varsinkin jos kaivattunne on jotenkin sairas..hän voi olla nopeasti poissa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Älä tee sitä. Vielä on mahdollisuus.
http://www.youtube.com/watch?v=WvDcNiUj-lk
Jättäjällä on aina vastuu ja elokuva retoriikasta ei ole tässä tapauksessa hyötyä.
Olen jättänyt ja minut on jätetty, viimeksi kun minut jätettiin olisi joku heikompi jo listinyt itsensä..En tiedä miltä tuntuu tappaa ihminen koska
ole parhaimillaan tehnyt pehmeää laskua varten töitä jopa kolme vuotta.
Eli jättänyt / saattohoitanut jätettävää kolme vuotta.
Ihmisten tunteet eivät ole mikää trampoliini jolla voi hyppiä kengät
jalassa ilman ,että tulee vahinkoa. Jokaisella on vastuu toisen hyvinvoinnista
ja tähän vastuuseen ei sovi suhtautua yliolkaisesti.
En ole koskaan jättnyt ketään niin,että en jättmisen ja viestintäyhteyksien katkaisun jälkeen ole kokoajan kartalla hänen tekemisistään ja elämästään.
Tunnen vastuuni ja 10:nenkin vuoden aika periodilla katson, että hänet jonka jätin on elämäänsä tyytyväinen ja elämän ilonsa löytänyt.
Ei ollut kyse suhteesta ja sellaisesta jättämisestä. Kaverien välisestä riidasta johon itsepäisyyttään kumpikaan ei tehnyt elettä sopiakseen. Pahoja sanoja puolin jos toisin ja lopulta toisen ratkaisu tappaa itsensä sopimatta tai yrittämättä edes sovintoa saada aikaan. Hän näki parempana vaihtoehtona päättää päivänsä. Mä taas luulin että hänellä asiat ok riidastamme huolimatta ja pidin pääni että sovinto yritys on tultava sieltä koska se mielestäni olis se joka oli väärin tehnyt. Perus riita. Traagisine seuraamuksineen vaan
Sota yhtä ihmistä kaipaa. Liikakansotus on ongelma nro.1.
Totta mutta parempi olisi jättää lisääntymättä kuin tappaa itsensä. Ennaltaehkäisyä ja viisautta.
Jep, samaa mieltä SIKSI itse en lisäänny mitenkään helposti ettei mun lapsen tarvitsisi koskaan joutua miettimään itsemurhaa tai mikä pahinta tehdä sitä. Katson tosi tarkasti kenen kanssa alan lisääntyyn vai lisäännynkö ollenkaan. itsemurhan hautominen on ihan hirveää hautojalle itselleen ja itsemurha ihan painajainen läheisille. Tämä syyllisyys..
Joko sää suastuisit puhuu siit mitä mää tiiän sun pääs ny liikkuva?
Sun pitää sanoo se äänee! Mää tiiän mitä sää miälessäs haudot ny! Ny menet piäntä kehää ajatuste kaa. Se kehä hajoo vaa sil et sää sanot äänee mitä sää nyt haudot! Toi hiljasuus asiast on karmivaa.
Mitä mun ääneen pitäisi sanoa? HALUAN KUOLLA! MIETIN SITÄ JATKUVASTI! Päässä pyörii lähteä perässä! Samoilla keinoilla! Sekö pitäis ääneen sanoa? Mitä se mitään auttaisi. Ei tekoihin mene.
Just sen et saat noihi etäisyyde! Ny ne on sun pääs kehää pyärimäs.Tiiät jo mitä siit seuraa ku panttaat tollasii. Äänee sanomal sää katkaset ton kehän alkuun! En mää kuale siihe et äänee sanot tollaset.
Oletko kellekkään tuota ääneen sanonut mitä mielessäsi pyörittelet?
En ääneen. Kirjoittanut olen mutta en ääneen ole sitä sanonut. Ääneen se kuulostaa niin pahalta ja ihmiset suuttuu vaan.. enkä mä jaksa tapella. Ne on vaan ajatuksia.
Mua karmii et sää oot nytki yksi siälä ja miätit tollasii.
Kyllä tämä tästä (vielä vituiks menee, lyödäänkö vetoo?) Ei..kyllä mä pärjään. Tässäkin vaan tieto lisää sitä tuskaa. Mun omat kokemukset alueelta aiheuttaa sen että asia tuntuu vielä pahemmalta. Kun pystyy emotionaalisesti samaistuun koko siihen prosessiin alusta loppuun saakka ja tietään mitä siinä käy läpi.. tieto murskaa mut ja tulee painajaisina uniini. Masentaa ja hajottaa.
Sut pitäs väkisi syliin ottaa et toi sun kuores murtus. Sää oot kovan kuoren sisäl kärsimäs yksi.
Ei tässä hätää ole. Nämä yhteiskunnan rattaat pyörii ja ihmiset on koulutettu huomaamaan hädässä olevat ja ohjaamaan eteenpäin. Mut ohjattiin tänään hakeutuun lääkärin vastaanotolle ja kriisiapuun tai itsemurhan tehneiden läheisten vertaistukiryhmään koska olo tällainen ollut jo hetken aikaa.
Sää, luantees, sulkeutumises ja kuoleman ajatukset on karmiva kombo.
"Liikettä liikettä en voi enää seistä. liikettä liikettä jää kenkiini pölyä, liikettä, liikettä mun täytyy mennä. Mä meen..Mä meen.. "
Kun ahdistaa on pakko pysyy liikkessä! Lähde mun messiin.. mun on pakko pysyä liikkeellä! Mennään johki. Ajellaan vaikka koko yö..
https://www.youtube.com/watch?v=JczPvM2D0YU
Mää oon jo valmis. Tuun sun kämpil.
Sää sahaat terveytes kans eestaas sen mukaa mitä ympäristös ihmiset duunaa. Sul meni hyvi ja olit jo loppusuoral sitte frendis päätti vetää ittensä jojoon ja sun terveydetilas lähti laskuun! Saatanan itsekästä! Löisin sitä kaverii turpaa jos se viälä eläis! Perkeleen itsekäs!
Tämä on asioita joista emme voi keskustella sillä menneisyyteni takia mulla on poikkeava näkemys itsemurhaan. Okei.. mä en ketään siihen kannusta ja vastaukseni on aina että mieti mitä se tekee läheisille ihmisille.
Mulla kuitenkin asiasta hiukan ristiriitainen näkemys sillä en näe tekoa itsekkäänä joka tilanteessa.
Ihmiset surkuttelee itsemurhan tehnyttä kun se on jo poissa. Siitä tulee legenda. Yhtäkkiä kovin tärkeä. Mitä se ihminen oli eläessään niille surkuttelijoille?
Välittikö kukaan käydä sitä katsomassa että miten se voi? Välittikö kukaa kuunnella ja tukea? Kuinka paljon kritisoitiin ja ehkä haukuttiin ja jätettiin yksin selviään? Ja sitten kun se päätyy yksinäisessä karsimyksessään epätoivoiseen tekoon niin sitten surkutellaan!!!
Näkemykseni on että itsekkäitä on myös ne surijat jotka eivät välittäneet kuolleesta sen eläessä. Tuskin näyttäytyi edes sille tai puhui vaan pahaa!
Itsekästä syyttää itsekkääksi jos itsemurhan tehnyt on päätynyt tekoon suuren kärsimyksen ja yksinäisyyden takia. Kun kukaan ei ole välittänyt ja auttanut. Yksin jätetty lähtee pois koska kokee ettei se juurikaan vaikuta kehenkään mitenkään koska kukaan ei tunnu välittävän.
Tapaukset on erilaisia mutta monet itsemurhaan päätyneet ovat olleen todella yksin jätettyjä ja yksin jättäytyneitä! Jos ei välitä eläessä niin miksi surra ja välittää kun ihminen on kuollut!
Näin mun näkemys eroaa muusta kansasta tässä asiassa. En tästä juurikaan puhu koska se poikkee niin valtavirrasta ja aiheuttaa vain ärsytystä muissa että ajattelen tällä tavoin.
Mielestäni se että välittää ja toisen elossa pysyminen on tärkeää pitää näyttää kun toinen on elossa. EI VASTA SITTEN KUN TOINEN ON JO KUOLLUT!
Olen samaa mieltä monessa kohtaa mitä kirjoitat, varsinkin tuosta, että pitää välittää jo ihmisen eläessä.
Mutta sitten on näitä tilanteita, että ihmisestä välitetään, häntä rakastetaan, häntä yritetään auttaa, mutta siltikään ei pystytä. Ihminen voi olla niin syvällä masennuksen suossa, alkoholisimissa tms., että vain kuolema tuntuu helpottavalta.
Itse tunnen liian monta melkein-lähtenyttä (epäonnistuneita yrityksiä) sekä niitä, jotka ovat onnistuneet. Melkein-lähteneet ovat sittemmin saaneet elämänsä järjestykseen, jotenkin kääntyneet ottamaan avun vastaan ja suoriutuneet jaloilleen. Osalla yrityksen taustalla on ollut liian musertavalta tuntuneita tilanteita, jotka kuitenkin nyt aikojen päästä (vuosia kulunut) tuntuvat siltä, että mittasuhteet olivat vääristyneet.
Ne, jotka oikeasti onnistuivat... Jokainen läheinen syyttää itseään aina, oli tehnyt paljon tai vähän. Mm. alkoholistimiehestään leskeksi jäänyt ystäväni, jonka elämä oli helvettiä vuosikausia. Eihän alkoholistia paranna mikään ulkopuolinen juttu, kyllä paranemisen pitää lähteä omasta halusta... Ja onhan siellä alkoholisminkin taustalla syynsä, en sitä kiellä.
Sitten on niitä, jotka ovat peittäneet sujuvasti pahan olonsa, läheiset ovat ehkä jotain aavistelleet, mutta eivät sitä, kuinka huono olo lähteneillä onkaan ollut. Varsinkin vanhempien suru on ollut valtava. Sitä kärsimystä on vaikea katsoa ja niissä tilanteissa itsemurha tuntuu itsekkäältä teolta, vaikkakin, jokainen joka tappaa itsensä, on jo siinä pisteessä, ettei siinä muista välitetä, kun ei itsestäänkään enää. Nää on ristiriitaisia asioita ja tilanteita... Ymmärrään tavallaan kaikkia osapuolia.
Tärkeintä elämän vaalimisessa on että vaalii sitä elämää ja on inhimillinen itse muita kohtaan vaikka he eivät olisi sitä sinulle. Eli anna virheet anteeksi itsesi vuoksi.
Todella upea ja koskettava ja toivottavasti monia herättelevä kirjoitus minäkin tähän jotain. Juurikin noin.
Surullista. Nyt hän on taivaan puolella katsomassa maanpäälle. :(
Tuo on turhaa. Et voi tietää olisko hän hengissä jos vaikka olisitkin ottanut yhteyttä. Tuota en edes usko. Sellainen ihminen joka tekee tuon itsekeskeisen tilanteen että tekee itsemurhan ei tee sitä hetken mielijohteesta (ellei ole jonkin aineen vaikutuksen alaisena) yleensä se tehdään pitkän harkinnan jälkeen. Ja tilanne on ollut pitkään sellainen joka siihen on johtanut.
Lakkaa syyttämästä itseäsi. Ehkä on hyväkin että et käynyt, olisit ehkä nähnyt että hän ei voi hyvin, mutta et todennäköisesti olisi kuitenkaan voinut autta häntä.
Katso elämää eteenpäin ja yritä unohtaa hänet. Itsemurhan tekijät on itsekkäitä he eivät ajattele mitä sillä saa aikaan toisille.
Samaa mieltä kahden ekan kappaleesi osalta.
Yksi näistä lähtemisessään onnistuneissa... Näin hänet viikkoa ennen kuolemaansa. Yritin piristää, sanoa jotain kannustavaa, vitsailinkin. Ei hän puhunut siitä, kuinka syvällä oli. En arvannut, että niin syvällä... Jutteli "normaaleja" ja teimme yhdessä sitä mitä yleensäkin tavatessamme. Kyllä hänen oli täytynyt sitä pitkään jo pohtia... Se oli mullekin järkytys, ja mietin, sanoinko sittenkin jotain väärin, olinko minä vitseineni se viimeinen niitti, vaikka en mitenkään voinut olla, en ollut niin suuressa roolissa hänen elämässään.