Kerran eli mies, jolla oli kahdet kasvot. Miehen omat kasvot olivat rumat, mutta takaraivossaan hänellä oli kauniit naisen kasvot. Sen silmät pysyivät kiinni, mutta toisinaan huulet liikkuivat ääneti ja kasvot saattoivat hymyillä ja jopa nauraa. Mies itki ja valitti naisen pilkkaavan häntä ja kuiskivan kauheita asioita, joista mies ei halunnut kertoa. Mitä katkerammin mies itki, sitä iloisempaan nauruun kasvot levisivät. Takaraivon kasvojen poisto leikkaamalla olisi tappanut hänet, joten miehellä ei ollut hetkenkään rauhaa piinaajastaan. Joka hetki elämässään mies joutui kuuntelemaan naisen hirvittäviä puheita tai pelkäämään naisen alkavan taas puhua hänelle. Mies päätyi lopulta mielisairaalaan, mutta valvonnasta huolimatta onnistui ottamaan itsensä hengiltä. Hän oli yöllä sitonut housujensa toisen lahkeen vesiputkeen ja solminut toiseen hirttosilmukan.
Joidenkin mukaan mies oli viimeinkin päässyt vapaaksi pahasta kaksosestaan, mutta jotkut sanovat naisen viimein voittaneen ja vieneen miehen mukanaan helvettiin. Testamenttinsa ohjeiden mukaan mies haudattiin takaraivon kasvot murskattuna ja ilman hautakiveä tai muuta muistomerkkiä... mutta eräällä hautausmaalla voi öiseen aikaan kuulla naisäänen heleän naurun kantautuvan vaimeasti maasta.
Joidenkin mukaan mies oli viimeinkin päässyt vapaaksi pahasta kaksosestaan, mutta jotkut sanovat naisen viimein voittaneen ja vieneen miehen mukanaan helvettiin. Testamenttinsa ohjeiden mukaan mies haudattiin takaraivon kasvot murskattuna ja ilman hautakiveä tai muuta muistomerkkiä... mutta eräällä hautausmaalla voi öiseen aikaan kuulla naisäänen heleän naurun kantautuvan vaimeasti maasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.