Lesbo-pariskunta haluaisi saada lapsia ja pyysivät minulta apuaa (olen siis mies). Lapsi tehtäisiin "luonollisella" tavalla kummankin kanssa. Ja pariskunta lupasi, etteivät vaatisi minulta mitään elätysmaksuja, kun lapsi/lapset syntyvät.
Minua tuo "lupaus" vähän arveluttaa, voiko siihen luottaa? Ja jos tuo sopimus tehtäisiin kirjallisesti, niin olisiko siitäkään mitään apua? Vai onko tuo elätysmaksu vähän samanlainen kuin perintö? Vaikka jättäisi jonkun kokonaan perinnöttä testamentissä, niin hän saa kuitenkin vaatia itselleen jonkun "lakiosaan"?
Vaikka kuinka haluaisin auttaa naisia pulassa, ei oikein huvita maksaa parin lapsen elätysmaksuja.
Onko ideoita/ratkaisuja?
Minua tuo "lupaus" vähän arveluttaa, voiko siihen luottaa? Ja jos tuo sopimus tehtäisiin kirjallisesti, niin olisiko siitäkään mitään apua? Vai onko tuo elätysmaksu vähän samanlainen kuin perintö? Vaikka jättäisi jonkun kokonaan perinnöttä testamentissä, niin hän saa kuitenkin vaatia itselleen jonkun "lakiosaan"?
Vaikka kuinka haluaisin auttaa naisia pulassa, ei oikein huvita maksaa parin lapsen elätysmaksuja.
Onko ideoita/ratkaisuja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se kolmas osapuoli täytyy ottaa lukuun, koska ei ole kauppatavaraa.
Laki lapsen elatuksesta 3:7.3:
"Sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön."
Ratkaisuja on siis kaksi:
1) Älä uita kyytäsi
2) Luota näiden naisten hyväntahtoisuuteen ja kiitollisuuteen. Se aika, jonka joudut luottamaan, on vähän reilut 18 vuotta, riippuen siitä kuinka nopeasti lapsesi "nousevat omille siivilleen" (sama laki 1:3).
Mikä on "elätysmaksu"?
Se on elatusapu, eikä mikään "elätysmaksu"
Näin Ruotsissa - varmaan meilläkin.
http://haku.verkkouutiset.fi/arkisto/ulkomaat/79925.html
Mutta:
YLE 22.4.2009
"Syyskuussa 2007 voimaan astuneen lain mukaan sperman ja munasolujen luovuttajien on rekisteröidyttävä, jotta lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan nimen täysi-ikäiseksi tultuaan. ->Luovuttajalla ei ole juridisia velvollisuuksia lasta kohtaan.
Lähtenee varmaankin siitä ajatuksesta, joka välittyy ensinnäkin hedelmällisyyshoidosta annetun lain 1.3:sta, jonka mukaan (tämän asian kannalta relevantisti) hedelmöityshoitona ei pidetä muuta kuin miehen käsitellyn ja varastoidun sperman viemistä naiseen kolmannen, korvausta saavan tahon avustuksella.
Jos taas näin on toimittu, luovuttaja voidaan kuitenkin vahvistaa lapsen isäksi vain omalla suostumuksellaan (sama laki 16.2). Luovuttaja ei siis lain tarkoittamassa hedelmällisyyshoidossa tule automaattisesti lapsen isäksi.
Sen sijaan mies on ilman muuta "perinteisin menetelmin" tehdyn lapsen isä.
Lapsen huollosta puolestaan määrätään seuraavaa (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ´)
"6 §
Huoltajat lapsen syntymän perusteella
Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti lapsensa huoltaja.
Jos toinen vanhemmista on yksin lapsensa huoltaja ja vanhemmat menevät keskenään avioliittoon, tulevat he molemmat lapsensa huoltajiksi."
Tämä on kuitenkin tässä tapauksessa epärelevanttia, koska elatusvelvollisuus ja huoltaminen eivät ole mitenkään absoluuttisesti toisiinsa sidoksissa, vaan elatusvelvollisuus voi olla ilman huoltajuuttakin.
Se, miten asia on Ruotsissa (tai ainakin ollut 2005) on epärelevanttia. Suomessa ei noudateta Ruotsin lakia
>>luovuttaja voidaan kuitenkin vahvistaa lapsen isäksi vain omalla suostumuksellaan (sama laki 16.2)>Se, miten asia on Ruotsissa (tai ainakin ollut 2005) on epärelevanttia. Suomessa ei noudateta Ruotsin lakia
Ei, Ruotsista on apinoitu vain joitain tiettyihin aihepiireihin liittyvä lakeja. Ei suinkaan geneerisesti kaikkea. Eikä Ruotsi suinkaan ole ainoa tai edes merkittävin maa tässä asiassa. Oikeusvertailevaa tutkimusta tehdään kaikkien merkittävämpien lainsäätämishankkeiden kohdalla useisiin maihin.
Aloittajan kysymykseen miten laki sanoo Suomessa ei siis todellakaan kelpaa erkin "Näin [melkein kymmenen vuotta sitten] Ruotsissa - varmaan meilläkin."
Mainittakoon nyt samaan hengenvetoon, että varsinainen oma pykälänsä tuosta isyydestä löytyy Isyyslaista, tarkemmin sanoen sen 3a §:stä, joka on sorvattu samalla hallituksen esityksellä kun Hedelmöityshoitolaki. Näin ollen sille on oma pykälänsä.
Ja toiseksi siinä esityksessä oikeusvertailua on tehty kaikkiin pohjoismaihin ja lisäksi Viroon, Venäjälle ja kursiivisemmin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin yleensä.
Jo tuolloin on Ruotsista todettu seuraavaa:
" Ruotsin lain mukaan silloin, kun hoitoa on annettu naisparille, myös suostumuksensa hoitoon antanut elämänkumppani on lapsen vanhempi joko suoraan lain nojalla, jos naiset elävät rekisteröidyssä parisuhteessa, tai vahvistamisen kautta, jos he elävät muuten yhdessä. Näissä tapauksissa lapsella ei ole oikeudellista isää."
Lisäksi kysymyshän oli tapauksesta, jossa mies oli nimenomaan sopimuksella vahvistanut isyytensä (kuten suomessakin voi myös keinohedelmöitystapauksessa tehdä), eli toisin päin kuin aloittajan tapauksessa, jossa sopimus koskisi luovuttajamiehen täydellistä vetäytymistä siittämänsä lapsen asioista. Aloittajan ja uutisen tilanne ei siis ole millään tapaa oikeustosiseikoiltaankaan vertailukelpoinen tuohon Ruotsin tapaukseen.
>>Ei, Ruotsista on apinoitu vain joitain tiettyihin aihepiireihin liittyvä lakeja. Ei suinkaan geneerisesti kaikkea.
Kun nyt asian noin hyvin tiedät, niin laitatko -erkki väitteesi tueksi esimerkin vaikka yhdestä sellaisesta laista, joka on suoraan Ruotsista kopioitu. Ja tietenkin siis sellaisesta laista, jonka sisältö oleellisesti eroaa pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta vastaavasta. Muutenhan et voi väittää, että se on nimenomaan Ruotsista kopioitu.
Mielellään tietysti linkit lakiteksteihin ja niiden esitöihin, mutta tämän keskustelun luonteen ja sijainnin huomioiden muukin vähemmän "akateeminen" argumentointi käynee.
"Vaikka isyylaissa (niinpä tietysti!) on tästä asiasta säännös, olisi se ollut syytä hedelmöityshoitolaissakin tuoda selvemmin kuin nyt esiin. "
Mielipiteensä kullakin. Voit tietysti kertoa asiasta kansanedustajallesi tai tehdä siitä vaikka kansalaisaloitteen, jos se sinua noin kiusaa.
Omalta osaltani on pakko kuitenkin sanoa, että jos asiaa varsinaisesti käsittelevässä isyyslaissa on asialle oma pykälänsä, jossa nimenomaisesti viitataan hedelmöityshoitolain relevanttiin momenttiin, niin on se ihan tarpeeksi selvästi sanottu.