Vanhasen on syytä rehellisesti myöntää kuntatalouden todellisuus. Karu totuus on, että kuntatalous tulee ensi vuonna olemaan jo toistamiseen alijäämäinen.
Vaikka budjettiesityksessä kunnat näennäisesti saavat enemmän rahaa verrattuna kuluvaan vuoteen, kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääntyessä kuntien todellinen rahoitustilanne heikkenee.
Hallituksen on herättävä kuntatalouden vakavaan kriisiin ja ryhdyttävä peruspalveluiden pelastusoperaatioon.
Kuntien kiristynyttä taloutta heikentää entisestään se, että hallitus sysää kunnille jatkuvasti uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta ja samalla ottaa irtopisteet itselleen. Kuntien tehtäväksi jää hallituksen hyvien tekojen rahoittaminen, kuten lasten kotihoidontuen korotus. Tuorein esimerkki hallituksen vastuun pakoilusta on kaavailu työmarkkinatuen ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulon siirtämisestä kuntien kontolle.
Tämä ei missään tapauksessa voi hyväksyä.
Kunnille pitää antaa mahdollisuus laittaa peruspalvelut kuntoon. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä, jos niiden toteuttamiseen ei tarjota riittävää rahoitusta. Nykyisten palveluiden, puhumattakaan tulevien uudistusten toteuttamiseen tarvittavat voimavarat, ovat jo nyt riittämättömät. Korkea työttömyys heikentää entisestään kuntataloutta. Nyt on viimeinen hetki tasapainottaa kuntien velvoitteet ja voimavarat. Hallituksen on kerrottava, miten kunnat jatkossa selviävät velvoitteistaan ja miten kuntalaisten tasapuoliset mahdollisuudet peruspalveluihin turvataan.
Mikä ihmeen tarve Matti Vanhasella on kurittaa kuntia ja kuntataloutta?
Vaikka budjettiesityksessä kunnat näennäisesti saavat enemmän rahaa verrattuna kuluvaan vuoteen, kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääntyessä kuntien todellinen rahoitustilanne heikkenee.
Hallituksen on herättävä kuntatalouden vakavaan kriisiin ja ryhdyttävä peruspalveluiden pelastusoperaatioon.
Kuntien kiristynyttä taloutta heikentää entisestään se, että hallitus sysää kunnille jatkuvasti uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta ja samalla ottaa irtopisteet itselleen. Kuntien tehtäväksi jää hallituksen hyvien tekojen rahoittaminen, kuten lasten kotihoidontuen korotus. Tuorein esimerkki hallituksen vastuun pakoilusta on kaavailu työmarkkinatuen ja pitkäaikaistyöttömien toimeentulon siirtämisestä kuntien kontolle.
Tämä ei missään tapauksessa voi hyväksyä.
Kunnille pitää antaa mahdollisuus laittaa peruspalvelut kuntoon. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä, jos niiden toteuttamiseen ei tarjota riittävää rahoitusta. Nykyisten palveluiden, puhumattakaan tulevien uudistusten toteuttamiseen tarvittavat voimavarat, ovat jo nyt riittämättömät. Korkea työttömyys heikentää entisestään kuntataloutta. Nyt on viimeinen hetki tasapainottaa kuntien velvoitteet ja voimavarat. Hallituksen on kerrottava, miten kunnat jatkossa selviävät velvoitteistaan ja miten kuntalaisten tasapuoliset mahdollisuudet peruspalveluihin turvataan.
Mikä ihmeen tarve Matti Vanhasella on kurittaa kuntia ja kuntataloutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskusta on säilynyt merkittävänä poliittisena voimatekijänä vuosikymmenestä toiseen. Sen loppua on povattu ja odotettu koko sen olemassaolon ajan, eikä tämäkään päivä tee poikkeusta. Usein väitetään Keskustan saavan äänensä maanviljelijöiltä. Vaikka maatalouden parissa työskentelevien määrä on pienentynyt murto-osaan entisestään, Keskustan kannatus on pysynyt kutakuinkin ennallaan, jopa lisääntynyt. Kannatuksen pääosan täytyy tulla siis jostain muualta kuin talonpoikaisväestön keskuudesta.
Kun vertaa kehitystä naapurimaahamme Ruotsiin, sikäläisen Keskustan, Centerin kannatus on pudonnut maataloudessa työskentelevien lukumäärän putoamisen myötä, ollen nykyisin 6%:n luokkaa. Moni olisi toivonut kehityksen olevan sama myös Suomessa. Toisin kuin Ruotsin Center, Suomen Keskusta on osannut sopeutua ja uudistua kehityksen tahdissa.
Seuraava luonnollinen kasvusuunta on etelän suuret kaupungit. Muun maan kaupungit ovat nähneet oikein kehityksen suunnan ja niissä ei Keskustaa ei ole kaihdettu vaan toivotettu tervetulleeksi ponnistelemaan yhteiseksi hyväksi muiden joukossa. Valinta on tietenkin tapahtunut kansalaisten omasta tahdosta. Keskustan mukanaolo kaupunkien kehityksen eteenpäinviemiseksi on selvästi tuonut poliittiseen toimintaan uutta dynamiikkaa. Varsinkin Kokoomus on hyötynyt luonnollisen oikeistolaisen partnerin olemassaolosta.
Keskustalaisia löytyy nykyisin jopa Helsingin kaupungin valtuustosta. Heidän määränsä on hämmästyttävän pieni verrattuna Keskustan poliittiseen painoarvoon koko maan mitassa. Ei voida kuin arvailla, kuinka paljon Helsingin kehitystä on vinouttanut tällainen muualla hyväksi havaitusta valtuuston kokoonpanosta poikkeaminen. Jotenkin sairaalta Helsinki tällä hetkellä tuntuu.
Helsinkiläisenä huolestuttaa Keskusta-aatteeseen sisältyvien voimavarojen puuttuminen ja käyttämättä jättäminen kotikaupunkini kuntapolitiikasta.
Keskusta on niin pieni Helsingin valtuustossa, koska äänestäjät ymmärtävät ettei Keskusta aja helsinkiläisten asioita.
Hyvä esimerkki Keskustan poliitikoista ovat Esko Aho ja Anneli Jäätteenmäki, jotka valittiin eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä Helsingin puolien pitäjiksi.
Mitä tekivät nämä agraaripuolueen edustajat?
Kumpikin vähät välitti Helsingin edustamisesta. Molemmat lähtivät käpälämäkeen eduskunnasta kesken vaalikauden ja ennen pakoon luikkimistaan eivät panneet tikkua ristiin Helsingin hyväksi.
Keskusta ei ole Helsingin eikä muidenkaan isojen kaupunkien puolue.