Anteeksi, tämä aloituskysymys, jos täällä varmaan tästäkin jo kirjoitettu. Olen jo niin tuskissani ja haluaisin vertaistukea, jos joltain sitä saisin, sitä arvostaisin.
Veljeni joi, sillain easysti, mutta kuitenkin. Rakastin häntä, koska hän oli rakastettava. Viihdyimme yhdessä, puhuimme avoimesti ja paljon. Olin hänen ystävänsä, aina. Hän luotti minuun, olin ainoa, keneen hän luotti. Hän ei luottanut ökyomaisuusjalisäähaalittiinaina -vanhempiimme. Hän olI aikuisena oppinut kiiltokuvaperheemme ulkopuolella rakkaudesta, halaamiseta, välittävyydestä, niinkuin minäkin. Lapsuutemme oli sairas, ulospäin ei kukaan nähnyt, ei tiennyt mitään. Ei saannut tietää, koska me lapset niin ehdottomina vanhempiamme rakastettiin ja suojelimme myös hieitä ja sitä, miten meidät oli junailtu seinien sisustaa palvomaan. Ei meillä ollut mitään muutakaan, kehen luottaaa, paitsi toisemme. Sukulaiset palvo mammonaa ja erinäiset hyvinvointiperheet kävi meillä bilettämässä, tosin heidänkin lapsillaan ei ihan normi lapsuus ollut.
Kun isämme oli töissä, äitimme ei välittänyt lapsistaan. Kun isä tuli töistä, lapset hyökkäsivät kimppuun, rakastavasti, se oli aina se pieni hetki. Äiti vei kaiken sen jälkeen, kaiken. Äiti järkkäs sisaruusvihat lapsiensa väleille, käänsi ne isän syyksi, vanhempana vasta ymmärrettiin kuka sen oikeasti teki. Ja niistä puhuttiin.
"Hiljaiset lapset "ja äiti halusi toivottaa kuolleeksi sen, joka alkoi puhumaan fiksusti perhesuhteisiin koskevista asioista. Konflikti tuli siitä, kun äiti ei halunnut kuulla ja äiti puhui valheita vältellen asioita Toinen poistui noista tilanteista, taksillakin. En ikinä anna anteeksi sitä, miten äiti manipuloi, tuota rohkeata lastaan. Tavat olivat sairaat. En anna anteeksi koskaan sitä, että hänellä oli häntä rakastava lapsi, joka äidin vähennyksännän takia itsensä poisti tästä elämästä. Kun Hän lähti, olen minä kohde, sama jatkuu.
Ja joo, desmetyylidiatsemaapia veressä oli 0,03 mg / l.
En ymmärrä näistä pilleriasioista, jos joku voisi tuotakin valaistaa, niin kiitos siitäkin.
Veljeni joi, sillain easysti, mutta kuitenkin. Rakastin häntä, koska hän oli rakastettava. Viihdyimme yhdessä, puhuimme avoimesti ja paljon. Olin hänen ystävänsä, aina. Hän luotti minuun, olin ainoa, keneen hän luotti. Hän ei luottanut ökyomaisuusjalisäähaalittiinaina -vanhempiimme. Hän olI aikuisena oppinut kiiltokuvaperheemme ulkopuolella rakkaudesta, halaamiseta, välittävyydestä, niinkuin minäkin. Lapsuutemme oli sairas, ulospäin ei kukaan nähnyt, ei tiennyt mitään. Ei saannut tietää, koska me lapset niin ehdottomina vanhempiamme rakastettiin ja suojelimme myös hieitä ja sitä, miten meidät oli junailtu seinien sisustaa palvomaan. Ei meillä ollut mitään muutakaan, kehen luottaaa, paitsi toisemme. Sukulaiset palvo mammonaa ja erinäiset hyvinvointiperheet kävi meillä bilettämässä, tosin heidänkin lapsillaan ei ihan normi lapsuus ollut.
Kun isämme oli töissä, äitimme ei välittänyt lapsistaan. Kun isä tuli töistä, lapset hyökkäsivät kimppuun, rakastavasti, se oli aina se pieni hetki. Äiti vei kaiken sen jälkeen, kaiken. Äiti järkkäs sisaruusvihat lapsiensa väleille, käänsi ne isän syyksi, vanhempana vasta ymmärrettiin kuka sen oikeasti teki. Ja niistä puhuttiin.
"Hiljaiset lapset "ja äiti halusi toivottaa kuolleeksi sen, joka alkoi puhumaan fiksusti perhesuhteisiin koskevista asioista. Konflikti tuli siitä, kun äiti ei halunnut kuulla ja äiti puhui valheita vältellen asioita Toinen poistui noista tilanteista, taksillakin. En ikinä anna anteeksi sitä, miten äiti manipuloi, tuota rohkeata lastaan. Tavat olivat sairaat. En anna anteeksi koskaan sitä, että hänellä oli häntä rakastava lapsi, joka äidin vähennyksännän takia itsensä poisti tästä elämästä. Kun Hän lähti, olen minä kohde, sama jatkuu.
Ja joo, desmetyylidiatsemaapia veressä oli 0,03 mg / l.
En ymmärrä näistä pilleriasioista, jos joku voisi tuotakin valaistaa, niin kiitos siitäkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika helvetillinen lapsuus se on ollut minullakin ja veikkaan että niin monella muullakin täällä sairaassa pahoinvoivassa massamme.
Ei se elämä aina ruusuista niilläkään, joita jotkut kadehtivat kun näkevät vain ulkoiset asiat.
Nämä on varmaankin niitä selviytymisjuttuja. Tarkoitan että jotkut selviävät näistä kokemuksista paremmin ja kykenevät jotenkuten jatkamaan elämäänsä kuion taas toiset jotka romahtaa täysin.
Mielepiteeni kuitenkin on se, että katkeruus ei tässä auta, eikä kenenkää syyttely. Vajavaisilla vanhemmillammekin on ollut vajavaiset vanhempansa. Usein emme välttämättä edes tiedä mitä traumoja heidän perheisiin ja sukuihin on liittynyt.
Ongelmat siis saattavat tiedostamattaankin kulkea suvussa sukupolvelta toiselle.
Eli olen sitä mieltä, että anteeksiantamus on ainut avain vapaaksi näistä menneisyyden kahleista. Siitä lähtee toipumisen prosessi liikkeelle.
Katkerat ihmiset ovat ikäviä ja kostonhimoisia tyyppejä, joiden lähellä ei kenelläkään ole hyvä olla.
Tukea ja apua varmasti tarvitaan ja sitä onkin saatavilla jos uskaltaa lähteä rohkeasti liikkeelle sitä hakemaan.
Olen myös sitä mieltä, ettei juominen ole kuin juojan oma valinta ja syy. Siitäkään en myös nää että kenelläkään on oikeutta vierittää omia tekojaan toisten hartioille.
Kun aikuisesta on kysymys, on aikuisen myös otettava vastuu omista tekemistään ja tekemättäjättämisistään. Ei auta toisten syyttely.
Varmasti menneisyys vaikuttaa elämäämme tasan tarkkaan niin paljon kuin itse annamme sen vaikuttaa.
Voimia ja apua sinulle toivon, että pääset elämässäsi normaalimpaan tapaan elää.
Veli (sisko?) todistaa viisaasti. Emme todellakaan tiedä mitä traumoja vanhempamme (R.I.P) kantavat ja mitä he ovat itse saaneet perinnöksi. Eivät ehkä tiedä (tienneet) itsekään.
Ainoa varma tapa keskeyttää jatkumo on kohdella omia lapsiaan toisin, niin etteivät traumat toistu enää heidän kohdallaan.
desmetyylidiatsemaapia veressä oli 0,03 mg / l.
Mitä tuo tarkoittaa delaamisen suhteen?
Ota etäisyyttä .
Jokainen ihminen
on Herran lapsi,
jos haluaa.
työnnä löylykauha perceeseesi herrasi seuraksi
Ja joo, desmetyylidiatsemaapia veressä oli 0,03 mg / l.
- Mitä tuo tarkoittaa delaamisen suhteen?
Löylykauhat ja jeesustelut eivä auta. Faktaa ja kokemuksia mieluummin, vois auttaa.