olen 21-vuotias mies ja olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa vajaan vuoden. ehkäisylaastari petti, syytä en tiedä, nyt tyttöystäväni on 8.viikolla raskaana.
kun ensimmäisen kerran kuulin raskaudesta, toki menin shokkiin. eihän näin pitänyt käydä, kaikenhan piti olla kunnossa. monta yötä yhdessä rakkaani kanssa vain istuimme sylikkäin ja itkimme, pohdimme asiaa. molemmilla on opinnot kesken emmekä kumpikaan käy opiskelun ohella töissä, lapsen syntyminen tähän tilanteeseen olisi katastrofi.
en halunnut painostaa tyttöystävääni suuntaan tai toiseen, vaan tarjouduin kantamaan vastuuni mikäli hän päättäisi pitää lapsen. hän itse kuitenkin päätyi abortin kannalle ja tuen häntä päätöksessään, hän itse päättää ruumistaan eikä siinä ole minulle mitään sanomista. uskon, että tulee vielä aika, jolloin vauva on meillekin tervetullut.
ensi viikolla on varattu aika lääkkeelliseen keskeytykseen. menen tyttöystäväni mukaan ja olen hänen tukenaan alusta loppuun asti, sillä tukea hän eniten tarvitsee. olen järkyttyneenä lukenut tämän palstan kirjoituksia, enkä ymmärrä miksi aborttiin päätyvää naista pitää rangaista moralisoinnilla - varsinkin eräät mieskirjoittajat etunenässä. olkaa naistenne tukena, ei kukaan ole tullut neitseellisesti raskaaksi.
toivon jaksamista kaikille teille, jotka aborttiin päädytte, kyllä te itse tiedätte teettekö oikein vai ette. painostuksen alla ei kannata aborttiin taipua, jos sydän sanoo muuta. kiitos.
kun ensimmäisen kerran kuulin raskaudesta, toki menin shokkiin. eihän näin pitänyt käydä, kaikenhan piti olla kunnossa. monta yötä yhdessä rakkaani kanssa vain istuimme sylikkäin ja itkimme, pohdimme asiaa. molemmilla on opinnot kesken emmekä kumpikaan käy opiskelun ohella töissä, lapsen syntyminen tähän tilanteeseen olisi katastrofi.
en halunnut painostaa tyttöystävääni suuntaan tai toiseen, vaan tarjouduin kantamaan vastuuni mikäli hän päättäisi pitää lapsen. hän itse kuitenkin päätyi abortin kannalle ja tuen häntä päätöksessään, hän itse päättää ruumistaan eikä siinä ole minulle mitään sanomista. uskon, että tulee vielä aika, jolloin vauva on meillekin tervetullut.
ensi viikolla on varattu aika lääkkeelliseen keskeytykseen. menen tyttöystäväni mukaan ja olen hänen tukenaan alusta loppuun asti, sillä tukea hän eniten tarvitsee. olen järkyttyneenä lukenut tämän palstan kirjoituksia, enkä ymmärrä miksi aborttiin päätyvää naista pitää rangaista moralisoinnilla - varsinkin eräät mieskirjoittajat etunenässä. olkaa naistenne tukena, ei kukaan ole tullut neitseellisesti raskaaksi.
toivon jaksamista kaikille teille, jotka aborttiin päädytte, kyllä te itse tiedätte teettekö oikein vai ette. painostuksen alla ei kannata aborttiin taipua, jos sydän sanoo muuta. kiitos.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Todella kunnioitettava mielipide!! Hyvähän ihmisten on asiaa itse kokematta aina moralisoida ja halveksia. Mutta kun itse siihen tilanteeseen joutuu, tasan ymmärtää tilanteen kaikkien kannalta. Eikä tule mieleenkään alkaa arvostelemaan ketään teki abortin tai ei.
onneksi itselleni ei tällaista tilannetta ole tullut vielä eteen, mutta toivon suuresti, että mikäli joskus näin käy, mieheni ajattelisi samoin kuin sinä.
Olette varmaan pohtineet myös sitä yhdessä, että mitä jos olette yhdessä vielä vaikka kymmenen vuodenkin päästä, niin miten ajattelette, että minkähän näköinen se meidän pikku aarteemme nyt olisi?
Vai ajattelisitteko lainkaan?
Ikinä ei ole täydellistä ja oikeaa tilannetta saada lapsi.
miksi kiusata itseään ajattelemalla menneitä? tämä oli meidän ratkaisumme nyt. jokainen tekee virheitä ja katuukin niitä, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu meille oikealta valinnalta enkä näe mitään syytä katua sitä tulevaisuudessa, jos voimme silloinkin saada vielä lapsia - nythän en sitä tiedä. elämä on arvaamaton, mutta jatkuu myös huomenna, emmekä aio jäädä tätä asiaa pohtimaan sen pidempään kuin tarpeen on. miksi pitäisi?
Tätä lasta ei voi enää myöhemmin ottaa vastaan.
Olet jo ryhtynyt pohtimaan. Se on tarpeen.
Joka kuukausi kun syöt pillereitä, saattaa tapahtua abortti pienimuotoisesti:alkio ei pysty kiinnittymään kohtuun.
Mites tämä, moralisoijat?
"Ikinä ei ole täydellistä ja oikeaa tilannetta saada lapsi."
Lisääntymisestä päätetään henkilökohtaisella tasolla.
nykyään on vaan vallalla ajatus, että kun on opinnot opiskeltu ja hyvä työpaikka ja talous kunnossa...oma talo,uus auto, NIIN SITTEN voidaan alkaa lasten hankkiminen.
Pointtini olikin se, että usein (harmi) silloin on liian myöhäistä. Nainen on hedelmällisimmillään alle 25-vuotiaana ja sen jälkeen se laskee.
Eli ne, jotka päätyvät aborttiin "huonon elämäntilanteen" vuoksi,silloin voisi muistaa, ettei hetki ehkä ole täydellinen eikä sopiva, mutta ehkä kuitenkin oikea.
PERHESUUNNITTELUSTA? Onko se mielestäsi turhaa?
Hyvä kommentti. En voi tietää varmuudella, mutta voisiko meidän yleinen hyvä elintaso johtua muun muassa siitä, että täällä harjoitetaan perhesuunnittelua?
asiaan. Tietenkin. Muuten oltais kehitysmaa, väestöpaljouden kanssa.
itse olen joutunut saman asian eteen samassa iässä kuin sinä olet nyt..
enkä ole katunut hetkeäkään.. myönnän että joskus kaipaan lasta.. mutta en sure..
varmasti saat tylyäkin kommenttia ihmisiltä, mutta itse tiedätte mikä on oikea ratkaisu..
*suuri voiman halaus* minulta teille..
lapsen aika voi olla myöhemminkin..sanovat ihmiset mitä sanovat..
Kunnioitettavaa sinulta pysyä rakkaasi rinnalla. Tosin olen sitä mieltä, että abortti varmasti pysyy mielissänne lopun elämäänne. Tyttöystäväsi todella kaipaa nyt tukea. Rakasta ja kuuntele! Voimia teille molemmille!
Kuulosti kovin tutulta ja mietin jo hetken mahtaisitko olla oma poikaystäväni, ikä nimittäin täsmää ja raskausviikot, sekä ensi viikon aika keskeytykseen.
Ainoa ero löytyikin sitten siitä että sinä olisit hyväksynyt lapsen, meillä ei näin ole.
Toivon teille onnea ja jaksamista samalla kun yritän itse olla ajattelematta että se mitä poistetaan, on jo itsenäinen elämä jonka annan tuhota. Ei tämä helppoa ole ja juuri mainitsemasi moralisointi ei kyllä tilannetta helpota.
päätöshän on sinun ei poikaystäväsi! tee niinkun ITSE haluat
asennettasi asiaan ja olen kanssasi aivan samaa mieltä. onnea teille molemmille ja koittakaa jaksaa etenkin tyttöystävällesi toivotan paljon voimia! :)
näin raskaudenkeskeytyksen jälkeen en ole kohdannut mitään pettymyksen tai katumuksen tunteita, vaikka monet niillä pelottelivatkin. makasin tyttöystäväni vierellä kotona kunnes kivut olivat ohi, pidin kädestä ja silitin, olin lähellä kuten olin luvannutkin. jälkeenpäin autoin hänet suihkuun, pesin puhtaaksi verestä ja hiestä, kiedoin pyyhkeeseen ja autoin takaisin lepäämään.
jälkeenpäin hän kertoi, että juuri tuollaisten pienten tekojen hän rakastaa minua kaikkein eniten. miehen ei tarvitse hakea kuuta taivaalta tehdäkseen naisensa onnelliseksi - vain olla läsnä silloin kun eniten tarvitaan.
ennen raskaudenkeskeytystä tyttöystäväni oli raskautensa ajan masentunut ja apaattinen, jatkuvasti poissaoleva ja väsynyt. tuntui kuin hän olisi ollut varjo itsestään, menettänyt kokonaan elämänhalunsa. nämä muutamat päivän keskeytyksen jälkeen olen jälleen saanut katsella voimien palaavan häneen, saanut jälleen kuulla hänen pirteän naurunsa ja nähdä luonnollisen hymynsä. aivan kuin hän olisi saanut toisen mahdollisuuden elää. hän itse koki abortin jonkinlaisena "kuolemantuomiona" - voin vain kuvitella, kuinka maassa hän olisi ollut, jos olisi joutunut synnyttämään tämän lapsen, jota hän ei halunnut.
voin vain puhua omasta näkökulmastani ja siitä, mitä näen ympärilläni. miehenä en voi ottaa omakohtaista kantaa raskauden biologisiin seikkoihin ja muuhun sellaisiin, mutta osaan kyllä nähdä abortin tuoman suuren helpotuksen tunteen tyttöystäväni kasvoilla. olen onnellinen, jos hänkin on.
jostain syystä aborttiin päätyviä naisia ja heidän kumppaneitaan pidetään jonkinsortin lapsikielteisinä ja itsekkäinä. me olemme molemmat lapsirakkaita ja haluamme lapsia, mutta emme nyt. tunteiden on pakko väistyä, kun järkisyyt astuvat peliin. haluamme tarjota lapsellemme parhaan mahdollisen ympäristön kasvaa - enkä usko, että se löytyy pienestä kaksiosta opiskelija-asuntolasta.
aikansa kutakin. onneksi tämä on nyt ohi.
"...haluamme tarjota lapsellemme parhaan mahdollisen ympäristön kasvaa - enkä usko, että se löytyy pienestä kaksiosta opiskelija-asuntolasta..."
Siis millaisen kasvuympäristön lapsellenne tarjositte?
milloin te tajuatte ettei se pieni kudosmöykky tajua katkeruutta, eikä edes kipua? miksi siis ihme syyllistys joka käänteessä?
ketjun aloittaja teki minusta miehen työn. olisivatpa kaikki miehet samanlaisia.
Mikä syyllistys viestissä oli? Huomaa toki, että mahdollinen syyllisyys ja syyttömyys ilmenevät lukijan mielessä.
"Mies" tai nainen, joka perustelee lapsensa abortoimista lapsen parhaalla, ei kykene ottamaan omaa vastuuta teoistaan. Älyllisen epärehellisyyden huipentuma on pistää päätös lapsen (hyvinvoinnin) piikkiin. Jos lapsellensa tämän tekee, niin täytyisi tekonsa pystyä itselle myöntämään. Niin, että miehen työ...????
Mistä tiedät, ettei lapsi tunne kipua, jopa katkeruutta? Vaikka näin olisikin, ei siitä seuraa oikeutta suojattoman tappamiseen.
Olemme kaikki kudosmyöykkyjä. Joskus näitä tarinoita lukiessa tuntuu siltä, että emme muuta osaa, emmekä edes yritä enempää ollakaan. Joku ehti vertaamaan lasta jo suolenpätkään, toinen rottaan. Mikä meitä oikein vaivaa?
Tietysti abortoitavan lapsen ihmisarvo täytyy kiistää samoin kuin mahdollinen kipu. Muuten teko olisi liian vaikea suorittaa ja jälkeenpäin mielessä kantaa. Juridisia oikeuksia ei abortoitavalla ole. Biologisessa ja ontologisessa merkityksessä hän kuitenkin on persoonallinen ja yksilöllinen ihminen. Siinäpä kysymystä kerrakseen.
mieshän ei voi tehdä päätöksiä naisen puolesta, ainoastaan tukea naista tämän tehtyä päätöksensä. manipuloinnista en pidä, ja tietääkseni ketjun aloittaja ei siihen missään vaiheessa sortunut, ei ainakaan tekstistä ilmene. lisäksi hän mainitsi että olisi ollut valmis isäksi, mikäli tyttöystävä olisi halunnut pitää lapsen, mutta kumppani halusi abortin ja siihen ei valitettavasti miehellä ole hirveästi sanomista, koska kyseessä on lain silmissä naisen ruumis ja hänen päätäntävaltansa. kyllä kyseessä on Mies, ei "mies" - minun mielestäni, sillä hän jäi tukemaan tyttöystäväänsä eikä rynnännyt karkuun kuten 'epäkypsät' yksilöt mielestäni tekevät.
haluaisitko tämän yhteiskunnan täyttyvän ei-toivotuista lapsista? kuka heistä huolehtisi, vanhemmat jotka eivät heitä ole halunneet? onko lapsen parasta elää puutteessa ja kurjuudessa, kun vanhemmat eivät pysty hänestä täysipainoisesti huolehtimaan?
kipu on refleksi, katkeruus on tunne. maalaisjärjen mukaan katkeruuden tunnistaminen vaati itsensä tiedostamista. jos lapsi ei tajua olemassaoloaan, voiko hän siis olla katkera? jos väität että lapsi tajuaa olemassaolonsa alle 12-viikkoisena, epäilen hieman, sillä onhan biologisesti todistettu alle 12-viikkoisen hermoston ja aivotoiminnan olevan niin alikehittynyt, etteivät perusrefleksit, kuten kivun tunnistus, toimi vielä. miten siis kehittyneempi aivotoiminta, kuten itsensä tiedostaminen, voisi olla mahdollista?
biologia ei ota kantaa aborttiin eikä lakikaan käsitä sitä rikoksena. ainoa mikä saa tuomitsemaan abortin on uskonto ja omat moraalikäsityksemme. uskonto korostaa raskautta "lahjana jumalalta" ja siihen perustuvat useimpien abortinvastustajien teesit. biologiselta kannalta raskaus on tavallinen seuraus uroksen ja naaraan parittelusta kaikilla lajeilla, ei mikään voitto lapsiarpajaisissa. myöskään lapsettomuus ei ole jumalan rangaistus, vaan biologian keino estää jollain tapaa viallisia/vioittuneita yksilöitä lisääntymästä. jostain syystä myös keskenmenot käsitetään jumalan rangaistuksina, vaikka niihen pätee sama kuin edellä.
jokainen sikiö on oma persoonansa, toki, mutta sillä ei ole abortin kannalta mitään suurempaa merkitystä kuin ehkä aborttipäätöstä tehtäessä. käsite "lapsi" syntyy vasta, kun meillä on käsissämme vastasyntynyt vauva - silloin vastasyntynyt saa lain suojan ja häneen alkavat päteä kaikki ihmisoikeussopimukset ja vastaavat. syntymään asti alkio/sikiö on osa raskaana olevan naisen ruumista ja suurimmalta osalta tämän päätösvallassa.
maailmalla on pelottavia esimerkkejä siitä, kuinka uskonto ulottaa sormensa jo lainsäädäntöönkin, ja silloin abortti on auttamatta tulilinjalla. toivottavasti suomen naiset saavat säilyttää vapautensa päättää vielä pitkään.
"...haluaisitko tämän yhteiskunnan täyttyvän ei-toivotuista lapsista? kuka heistä huolehtisi, vanhemmat jotka eivät heitä ole halunneet? onko lapsen parasta elää puutteessa ja kurjuudessa, kun vanhemmat eivät pysty hänestä täysipainoisesti huolehtimaan?"
Joskus oikein ihmettelee, millä vuosisadalla ihmisten ajatukset liikkuvat. Uskonnosta en osaa mitään sanoa, mutta ei Suomessa synnytä puutteeseen ja kurjuuteen. Ei niin edes ei-toivotuille käy. Lapsia abortoivat hyväosaiset (tässäkin esimerkkitapauksessa opiskelija kaksiossaan) mukavuudenhalussaan.
Jankkaamiseksi menee, mutta etkö todella kykene ymmärtämään älyllistä epärehellisyyttä, joka liittyy lapsen abortoímiseen käyttäen perusteena lapsen omaa parasta. Elämä on aina parempi kuin kuolema. Kohdussa kasvava lapsi on ihminen ja hänellä on sama oikeus elämään kuin kenellä muulla hyvänsä. Ei henkeä saa keneltäkään viedä sen vuoksi, että on puolustuskyvyttömässä tilassa.
Ratkaisusi "ei-toivottujen lasten ongelmaan" on sama jonka Hitler ja Stalin toimeenpanivat keskistysleireissä ei-toivotuille kansalaisille. Ei silloinkaan kaikilla ollut kansalais- eikä edes elämisen oikeuksia.
Keskeytykset vetautuvat mittasuhteiltaan keskitysleirien uhrien määrään. Euroopassa abortoidaan lapsia kauhistuttava määrä. Suomessa aiheutamme itse yhdessä vuosikymmenessä 1918-sisällissotaa, talvi- ja jatkosotaa vastaavat menetykset.
Näitä aikoja tullaan todennäköisesti pitämään synkkinä lukuina ihmiskunnan historiassa.
Viestisi luettuani olen samaa mieltä kanssasi; sitä todellakin joskus ihmettelee, että millä vuosisadalla ihmisten ajatukset liikkuvat.
Siinä olet oikeassa, että Suomessa ei synnytä puutteeseen ja kurjuuteen, vaikka et mitenkään eritellyt mitä tuolla puutteella ja kurjuudella tarkoitat. Kovasti subjektiivisia asioita nuo ovat ja toisen runsaus on monesti toisen puute. Nähtävästi viittasit omaan elämääsi? Mutta jokainen kuitenkin tuon määrittelee itse, tyhmä ihminen benchmarkkaa elämän materialismia naapuriin ja jokainen kuitenkin asettaa tuota koskevat tavoitteet itse. Jokainen itse tietää omat edellytyksensä ja asettaa tavoitteet sen mukaan.. jos minä pystyn tarjoamaan lapselleni parasta, miksi tyytyisin vähempään? Enkä nyt tarkoita pelkästään materiaa. Sinä siis väität, että vanhempien ylevillä pyrkimyksillä voi pyyhkiä persettä ja lapsen etu oikeasti on syntyä perheeseen, joka ei ole sitä valmis ottamaan, vain siksi että 'hups oli vähän huonoo tuuria'? Suomi on ihana maa.. kyllä, mutta se ei kaikille ilmene mahdollisuutena heittäytyä yhteiskunnan tukiverkoston turvalliseen seittiin, vaikka sinä sen puolesta rummutatkin.
Mielelläni kuulisin minkä mittareiden mukaan vuokrakaksiossa asuva n. 20-vuotias opiskelijapariskunta on hyväosainen? Viittauksesi mukavuudenhaluun yliarvioi opiskelijoiden toimeentulon, aliarvioi opiskelujen vaativuuden ja haistattaa pitkät ko. opiskelijoiden pyrkimyksille pedata itselleen haluamansa tulevaisuus.
Tuskin menee jankkaamiseksi, mutta etkö todellakaan kykene ymmärtämään ihmisen halua ja kykyä tehdä elämänsä juuri sellaiseksi kuin itse haluaa? Lapsen oma paras lähtee aina oman itsensä parhaasta; sinä et ole mikään sanomaan mitä minä tai tämän ketjun aloittanut ihminen näkee oman lapsensa parhaaksi. Määritteletkö tämän 'lapsen paras' -termin mustavalkoisesti elää-kuolee asteikolla? Miten laatu istuu tuohon? Fysiologinen fakta on, että suuri osa pariskunnista pystyy tarjoamaan lapselleen syntymän, mutta pystyykö se tarjoamaan elämän ja vielä millaisen elämän? Kuulutko sinä näihin ihmisiin, joiden elämä on pelkkää selviämistä, ei elämää itsessään?
Aikuinen ihminen kykenee näkemään elämän tilanteet, punnitsemaan vaihtoehtoja, reagoimaan niihin ja kantamaan seuraukset teoistaan. Minun näkökulmastani tämän ketjun aloittaja ja hänen tyttöystävänsä ovat aikuisia, jotka ovat ymmärtäneet että life sucks ja shit happens ja elämässä on pystyttävä tekemään ikäviä päätöksiä, jotta kokonaisuuden saa pysymään kasassa. Takuulla tulevat vielä törmäämään menneisyyteensä tulevaisuudessa, mutta se kuuluu asiaan. Kaksi ihmistä on kohdannut ei-toivotun elämäntilanteen, punninnut vaihtoehdot ja tehneet siten kuin parhaaksi näkevät ja sinä ET MITENKÄÄN pysty tässä viestiketjussa annetuilla faktoilla toimimaan tuomarina. Tai no pystyt näköjään, mutta metsään menee että ropisee...
Mikäli et ole jo huomannut, maailma ei ole kaunis paikka ja elämä ei ole aina ihanaa. Jokaisen oma tehtävä on yrittää optimoida se sellaiseksi kuin itse parhaaksi näkee. Kun kerran yhteiskunnan määrittelemää lakia ei ole tässä yhteydessä rikottu, on sinun kaltaistesi ihmisten harrastama tuomitseminen huoraamiselta kalskahtavaa populismia, joka varmaan toimii samoin ajattelevien sopulilaumoissa yhteishengen kohottajana. Kautta aikojen on mitä ihmeellisimmissä yhteyksissa löytynyt näitä tahoja, jopa instituutioita, jotka omia etujaan ajaen sekaantuvat asioihin, mitkä eivät niille kuulu, tuomiten kaiken omasta mielestään epäsovinnaisen itsesaastutuksesta nenän ruoppaamiseen. Mikä on siis sinun motiivisi?
Koska kiistit olevasi uskon lähettiläs kannanotoissasi, arveluttaa minua, että mitä muuta kiihkolaisuutta sitten edustat. Vaikka ontuvilla rinnastuksillasi Hitleriin ja Staliniin paljastuit itse jämähtäneesi edelliselle vuosisadalle, en arvaile todellista motiiviasi vaan jätän kysymykseni lähinnä kuriositeetiksi.
Nostradamukseksi sinusta ei noilla argumenteilla vielä ole. Maailmanlopun merkkien etsiminen, tulevaisuuden mustamaalaaminen ja kuolevaisten tuomitseminen on perinteisesti ollut uskovaisten, kiihkolaisten ja muiden himmiäisten hommaa ja kovasti samaan kastiin olen sinuakin luokittelemassa.
"...jos minä pystyn tarjoamaan lapselleni parasta, miksi tyytyisin vähempään? Enkä nyt tarkoita pelkästään materiaa. Sinä siis väität, että vanhempien ylevillä pyrkimyksillä voi pyyhkiä persettä ja lapsen etu oikeasti on syntyä perheeseen, joka ei ole sitä valmis ottamaan..."
* Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen: vanhempien ylevään pyrkimykseen tarjota lapselle parasta ja siihen mitä lapselle sitten tarjottiinkaan... Näetkö ristiriidan? Lapsen elämällä pyyhittiin p....ttä.
Mielelläni kuulisin minkä mittareiden mukaan vuokrakaksiossa asuva n. 20-vuotias opiskelijapariskunta on hyväosainen?
* Opiskelijat ovat valikoituneita selviytyjiä ja etuoikeutettuja saadessaan maassamme ilmaista koulutusta. Tulevaisuus on heidän - myös lastensa kanssa. Opiskelu on vain lyhyt välivaihe elämässä.
"Lapsen oma paras lähtee aina oman itsensä parhaasta; sinä et ole mikään sanomaan mitä minä tai tämän ketjun aloittanut ihminen näkee oman lapsensa parhaaksi. Määritteletkö tämän 'lapsen paras' -termin mustavalkoisesti elää-kuolee asteikolla? Miten laatu istuu tuohon?"
* Argumenttisi ontuvat. Siis A:n paras riippuu B:n parhaasta, joka on "oman itsen (B:n)parasta"? Ja että hautausmaan rauha on (saa olla) A:lle laatua, jos se sopii B:lle? Tätä tarinaa ei osta kukaan. Mieti nyt itse miten tarinasi vierekkäiset lauseet istuvat.
"...ja sinä ET MITENKÄÄN pysty tässä viestiketjussa annetuilla faktoilla toimimaan tuomarina."
* Huh sentään. Tuomarin valtuuksia en ole tavoitellut. Ei tämä palsta ole edes oikeusistuin. Kysyin vain loogisuuden perään. Ja kysyn vieläkin. Se on näet keskustelua.
"Mikäli et ole jo huomannut, maailma ei ole kaunis paikka ja elämä ei ole aina ihanaa. Jokaisen oma tehtävä on yrittää optimoida se sellaiseksi kuin itse parhaaksi näkee."
* Säälin sinua, jos olet tosissasi. Et ole lainkaan oivaltanut mikä pitää yhteiskuntaa ja elämää koossa. Ja se kun on vielä niin ilmeistäkin.
>* Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen:
>vanhempien ylevään pyrkimykseen tarjota
>lapselle parasta ja siihen mitä lapselle
>sitten tarjottiinkaan... Näetkö ristiriidan?
>Lapsen elämällä pyyhittiin p....ttä.
En näe ristiriitaa. Mikäli kaksi ihmistä ei koe pystyvänsä tarjoamaan lapselle elämää, jonka lapsi heidän omasta mielestään ansaitsee, ja siitä huolimatta lapsen synnyttävät, niin silloinhan vasta lapsen elämällä pyyhitäänkin p*rsettä? Eroa on tässä tapauksella sudin koolla, ajoituksella ja sotkun suuruudella. Mitä aikaisemmassa vaiheessa asiat korjataan, sitä pienempi katastrofi on käsissä loppupeleissä. Lumipalloefekti..
>*Opiskelijat ovat valikoituneita selviytyjiä
>ja etuoikeutettuja saadessaan maassamme
>ilmaista koulutusta. Tulevaisuus on heidän -
>myös lastensa kanssa. Opiskelu on vain lyhyt
>välivaihe elämässä.
Kaikilla sitä haluavilla on maassamme mahdollisuus saada ilmaista koulutusta. Kyse on omista valinnoista ja tahtotilasta. Kokemukseni mukaan rankan työn tekijöitä on ennenkin hyvin yleisesti Suomessa haukuttu etuoikeutetuiksi ja ääni yleensä kuuluu kateellisilta, saamattomilta rannalle jääneiltä, jotka yleisestikin tuntuvat syyttävän oman elämänsä kurjuutta jotakin muuta tahoa kuin itseään. Vinkki näille: Ikeasta saa köyhäkin halvalla peilejä.
Omaa tulevaisuuttaan ei kukaan pysty täysin määräämään, mutta iteroimalla voi päästä edes likiarvoon optimista. Opiskelu on lyhyt aika elämästä.. kyllä. Sinä aikana luodaan edellytyksiä tulevaisuudelle ja osiltaan Suomen yhteiskuntarakenne tuki- ym. verkostoineen tukee once in the lifetime -päätösten tekemistä. Tyhmä ihminen menee perse edellä puuhun ja tekee samat päätökset monta kertaa. Jos kerran tässä elämän hullunmyllyssä jollakin on jo varhaisessa vaiheessa näkemys elämänsä suunnasta, niin hatunnosto hänelle ja voimia pitää kiinni näkemyksestään kaiken maailman jeesustelijoiden puristuksessa.
>* Argumenttisi ontuvat. Siis A:n paras riippuu
>B:n parhaasta, joka on "oman itsen (B:n)
>parasta"? Ja että hautausmaan rauha on (saa
>olla) A:lle laatua, jos se sopii B:lle? Tätä
>tarinaa ei osta kukaan. Mieti nyt itse miten
>tarinasi vierekkäiset lauseet istuvat.
Eivät onnu. Minä itse (yhdessä vaimoni kanssa) määrittelen lapseni parhaan hyvinkin monta vuotta eteenpäin siitä eteenpäin kun lastini sylkäisen. Aivan sama onko kyse 7-viikkoisesta alkiosta tai 10-vuotiaasta tenavasta. Lapsi itse näkee oman parhaansa ja tekee päätöksensä sen suhteen sitten, kun hänen henkinen kypsyytensä sen mahdollistaa ja tässäkin prosessissa vanhempien irtautuminen tapahtuu vaiheittain. Lapsi ei tajua omaa parastaan ilman vanhempien ohjausta.. jos tajuaisi, niin kyseessä olisi silloin aikuinen. Tosin eivätpä kaikki aikuisetkaan omaa parastaan tajua, mutta se on taas eri asia.
Abortista puhuttaessa lapsi/sikiö/alkio ei omaa parastaan tajua/tiedosta. Vastuu ja päätös on vanhempien. Dramaattisille ja itkuisille nyyhkykuvauksille sikiöiden hautausmaasta löytyy aina ostajia empaattisista maailmanparantajista ja Hollywoodin ohjaajakatraasta, mutta reaalielämän raadollisuutta se ei juuri enempää muuta kuin sekään fakta, että mihin se sikiö kohdun ja laskiämpärin jälkeen joutuu? Abortin tehneiden vanhempien ajatuksissa se/hän saa sen arvon mikä sille/hänelle kuuluu, eikä se silti muuta muiden kuin osattomien sivullisten näkemystä. Realiteetit realiteetteina, faktat faktoina ja kaunokirjallisuus kaunokirjallisuutena.
>Huh sentään. Tuomarin valtuuksia en ole
>tavoitellut. Ei tämä palsta ole edes
>oikeusistuin. Kysyin vain loogisuuden perään.
>Ja kysyn vieläkin. Se on näet keskustelua.
Kaksi ihmistä tekee päätöksen ja kantaa päätöksensä seuraukset. Hyvin simppeliä logiikkaa. Sivullisten yritykset sekaantua asiaan ja penätä tätä logiikkaa milloin milläkin motiiveilla... what's the point?
>*Säälin sinua, jos olet tosissasi. Et ole
>lainkaan oivaltanut mikä pitää yhteiskuntaa ja
>elämää koossa. Ja se kun on vielä niin
>ilmeistäkin.
Tuskin olet ja tulet koskaan olemaankaan siinä asemassa, että suostuisin ottamaan perusteetonta sääliä vastaan sinulta. Itsensä ylentävä tuomarointi... ainiin eikun keskustelu ja alentava omahyväisyys yhdistettynä maailmaasyleilevään jeesusteluun eivät vain yksinkertaisesti riitä horjuttamaan minun elämääni. Lähimmäisen rakkautta, empatiaa, moraalia, etiikkaa ymsyms. pystyy harjoittamaan jokainen ihminen, mutta sen julkitoitottamiseen keskittyvät missukat ja muut erittäin tärkeät ihmiset, joiden sitä kysyttäessä täytyy näyttää hyvältä mekossaan. Puolestani saat kuvitella maailman niin vaaleanpunaiseksi kuin ikinä vain pystytkään... jos se kerran saa elämäsi maistumaan paremmalta.
Minä olen tonttini hoitanut tähän asti ja tulen hoitamaan tästä eteenkin päin, eikä ole kuulunut valituksen sanaa tahoilta, joita se koskettaa. Ne taas joita ei kosketa... ei kiinnosta pätkääkään. Niin kauan kuin itse pystyn vaikuttamaan elämäni suuntaan, aion myös niin tehdä. Jos siinä onnistun, saavat onnistumisen hedelmistä osansa myös ne, joiden elämä on sidoksissa omaani. Jos joku kuvittelee, että epäitsekkäällä hymistelyllä ja taivaanrannan maalaamisella pystytään pelastamaan kaikki maailman surkeat ihmiskohtalot, niin toivotan menestystä.. ei taida ihan heti loppua kuokittava. Jos minä pidän huolta, että oma elämäni on kunnossa, pidän siten samalla myös huolen, että edellytykset lähimmäisteni elämälle ovat kunnossa, elämättä silti elämää heidän puolestaan. Näin toimien on edes pieni osa tästä maailmasta kunnossa ja oma sarkani on kuokittu. Jos joku tietää tai edes kuvittelee pystyvänsä enempään, niin minäpä olen ensimmäisenä tekemässä aaltoliikettä ja kannustamassa. Sen enempää en katso asiakseni toisten elämään sekaantua..
Tulipahan tällä palstalla kerrankin selvitettyä, mitä nimimerkki Grigorion mielipiteisiin, perhe-elämään ja lastenkasvatukseen kuuluu. Kohtelias kommentti tähän voisi olla se, ettei se kovin kiinnostavaa ole. Autoritääristä kiivastelua, joka viittaa pinnan alla kytevään epävarmuuteen. Sattuikos tämä tarinointi noin arkaan paikkaan?
Logiikkasi ei analyysiä kestä, vaikka se toimintaasi kuvaisikin.
Keskustelua nimimerkki ei vie eteenpäin millään alueella, lukuunottamatta -hintansa arvoisia- ilmaisia neuvoja. En näe syytä ruveta henkilökohtaisten asioiden setvimiseen.
Niinpä niin.
Eipä tässä meikäläisen perhe-elämästä kyse alun perin ollutkaan, remember? Kiivastunut en ole vielä tällä palstalla ollut kertaakaan ja perhe-elämästäni ja lasteni kasvatuksestan en tällä palstalla ole vielä kertonut sanallakaan, vaikka jostain niin ymmärsitkin. Tuskin tulen kertomaankaan, koska se tuskin mitenkään sen seurauksena jalostuisi.
Mitä mahdat tarkoittaa aralla paikalla? Abortti ei ole koskettanut elämääni mitenkään tähän mennessä ja toivottavasti ei kosketakaan. Sinä et oikeasti voi mitenkään koskaan milloinkaan järkyttää mielenrauhaani tällä asialla.
Minua ei _kiinnosta_ josko pystyt logiikkaani analysoimaan tai et.. Voit toki jatkaa yrittämistä, jos se sinua lämmittää. Edelleenkään se ei vaikuta minun elämääni mitenkään..
Minä kerroin mielipiteen ja perustelut. Mistä sinä ammennat voimasi?
Ja viimeiseksi; en mielestäni ainakaan sinua ole neuvonut, vaan annoin tunnustusta ketjun aloittajalle.. Voit toki omaksua tekstistäni jotain, jos ohjenuoraa elämällesi olet vailla. Jos neuvoa haluat, kysy vain rohkeasti. Katsotaan mitä voimme asialle tehdä.
Sillä välin odotelkaamme kuinka moni reagoi majesteetilliseen käsien pesuusi?
Teksteistä on ehkä saanut kuvan, että olisin aborttia vastaan, mutta ei se niinkään ole. Ajatuksenani on vain se, että JOKAINEN tekee OMAT ratkasunsa eikä painostuksen takia tee, jotain mitä ei itse halua. Myös mielenterveysongelmat on hyvin suuri riski abortin tehneille. Hyvä, että on myös vielä miehiä, jotka tukevat naisiaan eikä ajattele vaan pakoon juoksemista ja naisen jättämistä..
pienen vahingos sattuessa.
Tulevaisuudessa toivon, että oma kultani tukisi minua vahingos sattuessa. Tuskin pystyisin itse tekemään abortin, koska olen herkkä ja altistuisin helposti masennukseen...