Elin pääni sisällä

rakkautemme alusta loppuun. Se oli kaunis rakkaustarina kahdesta toisiaan syvästi rakastavasta, toisiaan tukevasta ja auttavasta ihmisestä.
Maailmaa mullistavasta tapahtumasta, jolloin planeetatkin suistuivat radaltaan. Jolloin kemia räjäytti kaiken pirstaleiksi ja jäimme kaiken sen keskelle jähmettyneinä magneettisen tunteen pyörteisiin. Olimme luodut toisillemme, samasta puusta veistetyt, sielunkumppanit. Ymmärsimme toisiamme ilman sanoja. Katseesta vain, luimme eleitä, ilmeitä, tunteita, elämää. Olimme me, ilman toista ei ollut toista.
Toisen silmistä näki kaiken maailman kauneuden, maailmankaikkeuden, totuuden, rakkauden. Se ei ollut pelkkä rakkaustarina, se oli itse elämä. Ja se oli.
8286
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Anna rakkaudelle mahdollisuus.

Äänestä

No, miksi sitä ei sitten ole enää ?

Äänestä

alku niin kaunis ja hyvä mutta loppu ruma, ei ollut koskaan tukea, ei auttamista, ei
edes puhumista. puhumisen kohteet vaihtui päivittäin. samoin tunteiden kohteet, seurasin sivusta. kauan.
pahinta oli ilkeys.
sen pituinen se.

Äänestä

mutta vain tänne kirjoitettuna?

Äänestä

Sellaistahan se oli ja siksi sitä niin kaipaakin.

Äänestä

Liian mahtipontista epätodellisuutta.

Äänestä
  • Tekstissä on voimaa, ja syvää tunnetta. Saman tunteen voi aistia/elää silloin, kun on kokenut samoin. Tuttua.

    Rakkaus myllertää tunnemaailman täysin sekaisin. Miten se on minuun vaikuttanut?

    Järjestellessä oppii itseä ja kumppaniaan tuntemaan, kirjoittaa palstalle hempeitä, tajuaa mikä elämässä on merkityksellistä, näkee kumppanin kauniina, ja koko maailman parempana elää.

    Elämä ilman rakkautta on kolkkoa ja ikävää. Kohdatkoon jokainen oman valonsa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


some years ago kirjoitti:

rakkautemme alusta loppuun. Se oli kaunis rakkaustarina kahdesta toisiaan syvästi rakastavasta, toisiaan tukevasta ja auttavasta ihmisestä.
Maailmaa mullistavasta tapahtumasta, jolloin planeetatkin suistuivat radaltaan. Jolloin kemia räjäytti kaiken pirstaleiksi ja jäimme kaiken sen keskelle jähmettyneinä magneettisen tunteen pyörteisiin. Olimme luodut toisillemme, samasta puusta veistetyt, sielunkumppanit. Ymmärsimme toisiamme ilman sanoja. Katseesta vain, luimme eleitä, ilmeitä, tunteita, elämää. Olimme me, ilman toista ei ollut toista.
Toisen silmistä näki kaiken maailman kauneuden, maailmankaikkeuden, totuuden, rakkauden. Se ei ollut pelkkä rakkaustarina, se oli itse elämä. Ja se oli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu