.
Karjalaisten asuttaminen oli suuri ihme
Mannerheim ja Paasikivi vastustivat maanhankintalakia
4.12.2004 0:00 | Kommentit
A A
Timo Siukonen
Helsingin Sanomat
pekka kyytinen / museovirasto
Lieksan Egyptinkorpeen muuttanut karjalaisperhe on aloittanut elämänsä uudisraivauksella. Raivion takana kuusikossa pilkottaa väliaikaisena asuntona toiminut sauna.
"Yksi toisen maailmansodan ihmeitä oli se, miten Suomen onnistui asuttaa siirtoväkensä ja rintamamiehensä aselevon jälkeen. Mikään muu valtio ei selviytynyt samanlaisesta kansallisesta tehtävästä yhtä hyvin.
Inhimillisen kurjuuden keskellä asiat hoituivat: sotilaat evakuoivat ja siviilihallinto järjesti pysyvän asuttamisen täsmälain avulla.
Kansa teki töitä ympäri vuorokauden. Ansiotöiden jälkeen jatkettiin talkoissa rakennuksilla, metsissä ja raivioilla.
Jos hallintokoneisto syystä tai toisesta petti, apuun kutsuttiin asutusasiainosaston ylijohtaja Veikko Vennamo, ja hän pani asiat lainmukaiseen kuntoon.
Suomen sotahistorian komission puheenjohtaja dosentti Silvo Hietanen sanoo, että asuttamiseen liittyvät toimet koskettivat liki 700 000 suomalaista. Luku syntyy siitä, kun lasketaan yhteen maiden saajat ja luovuttajat.
Koko maan väkiluku oli sotien jälkeen 3,7 miljoonaa.
Yksin Karjalasta joutui muuttamaan muualle Suomeen noin 410 000 ihmistä. Heistä 220 000 oli viljelijöitä, jotka saivat menetystensä tilalle noin 140 000 maatilaa, keskikooltaan 15 hehtaaria peltoa ja 30 hehtaaria metsää. Yhteensä 2,7 miljoonaa hehtaaria laadultaan vaihtelevaa maata vaihtoi omistajaa.
Järjestelmää ohjasi maanhankintalaki. Maanviljelysneuvos Tatu Nissisen johtama suunnittelukomitea jätti 1. joulukuuta 1944 pääministeri Juho Kusti Paasikivelle esityksensä siirtolaisten asuttamiseksi. Ehdotuksen perusteella luovutetusta Karjalasta ja rintamilta palanneet sotilaat tai kaatuneiden omaiset oikeutettiin saamaan valtiolta, yhteisöiltä tai maanomistajilta maata, peltoa ja metsää. Kaikki siirtolaiset saivat korvauksia.
Paasikivi kritisoi mietintöä päiväkirjassaan: "Hutiloimista: Ei mitään suunnitteluja. Tällaisesta ei tule mitään hyvää."
Sekä presidentti C. G. Mannerheim että pääministeri Paasikivi vastustivat maanhankintalain sisältöä, vaikka toki kannattivat siirtoväen asuttamista. Heidän kantansa hävisi.
Paasikivi oli pistänyt hallituksessa ja eduskunnassa peliin kaiken poliittisen taitonsa, jotta lakiehdotuksen käsittely hidastuisi tai sisältö muuttuisi – onnistumatta.
Asiat etenivät hänen mielikseen vain kielikysymyksessä, minkä seurauksena siirtoväkeä ei asutettu ruotsalaisseuduille.
Mannerheim vahvisti lakipaketin 5. toukokuuta 1945.
Presidentti saneli päätökseensä lausuman, jonka mukaan laki ei taannut maan taloudellista vakautta eikä häiriintymätöntä tuotantoa.
Presidentti ja pääministeri pelkäsivät jopa nälänhädän iskevän ja yhteiskunnallisen levottomuuden kasvavan, kun siirtoväelle erotettiin maita Etelä-Suomen suurtiloilta.
Hietanen ja toinen asuttamisen asiantuntija, historian dosentti Erkki Laitinen Jyväskylän yliopistosta uskovat, että asuttamisen onnistumisen takeena oli vahva hallintokoneisto ja vankka virkamiestaito. Tärkeää oli lainsäädännön maltillinen uusiminen tuttujen periaatteiden pohjalta."
https://web.archive.org/web/20110305103037/http://www.hs.fi/artikkeli/Karjalaisten asuttaminen oli suuri ihme/1101977912431
.
Karjalaisten asuttaminen oli suuri ihme
Mannerheim ja Paasikivi vastustivat maanhankintalakia
4.12.2004 0:00 | Kommentit
A A
Timo Siukonen
Helsingin Sanomat
pekka kyytinen / museovirasto
Lieksan Egyptinkorpeen muuttanut karjalaisperhe on aloittanut elämänsä uudisraivauksella. Raivion takana kuusikossa pilkottaa väliaikaisena asuntona toiminut sauna.
"Yksi toisen maailmansodan ihmeitä oli se, miten Suomen onnistui asuttaa siirtoväkensä ja rintamamiehensä aselevon jälkeen. Mikään muu valtio ei selviytynyt samanlaisesta kansallisesta tehtävästä yhtä hyvin.
Inhimillisen kurjuuden keskellä asiat hoituivat: sotilaat evakuoivat ja siviilihallinto järjesti pysyvän asuttamisen täsmälain avulla.
Kansa teki töitä ympäri vuorokauden. Ansiotöiden jälkeen jatkettiin talkoissa rakennuksilla, metsissä ja raivioilla.
Jos hallintokoneisto syystä tai toisesta petti, apuun kutsuttiin asutusasiainosaston ylijohtaja Veikko Vennamo, ja hän pani asiat lainmukaiseen kuntoon.
Suomen sotahistorian komission puheenjohtaja dosentti Silvo Hietanen sanoo, että asuttamiseen liittyvät toimet koskettivat liki 700 000 suomalaista. Luku syntyy siitä, kun lasketaan yhteen maiden saajat ja luovuttajat.
Koko maan väkiluku oli sotien jälkeen 3,7 miljoonaa.
Yksin Karjalasta joutui muuttamaan muualle Suomeen noin 410 000 ihmistä. Heistä 220 000 oli viljelijöitä, jotka saivat menetystensä tilalle noin 140 000 maatilaa, keskikooltaan 15 hehtaaria peltoa ja 30 hehtaaria metsää. Yhteensä 2,7 miljoonaa hehtaaria laadultaan vaihtelevaa maata vaihtoi omistajaa.
Järjestelmää ohjasi maanhankintalaki. Maanviljelysneuvos Tatu Nissisen johtama suunnittelukomitea jätti 1. joulukuuta 1944 pääministeri Juho Kusti Paasikivelle esityksensä siirtolaisten asuttamiseksi. Ehdotuksen perusteella luovutetusta Karjalasta ja rintamilta palanneet sotilaat tai kaatuneiden omaiset oikeutettiin saamaan valtiolta, yhteisöiltä tai maanomistajilta maata, peltoa ja metsää. Kaikki siirtolaiset saivat korvauksia.
Paasikivi kritisoi mietintöä päiväkirjassaan: "Hutiloimista: Ei mitään suunnitteluja. Tällaisesta ei tule mitään hyvää."
Sekä presidentti C. G. Mannerheim että pääministeri Paasikivi vastustivat maanhankintalain sisältöä, vaikka toki kannattivat siirtoväen asuttamista. Heidän kantansa hävisi.
Paasikivi oli pistänyt hallituksessa ja eduskunnassa peliin kaiken poliittisen taitonsa, jotta lakiehdotuksen käsittely hidastuisi tai sisältö muuttuisi – onnistumatta.
Asiat etenivät hänen mielikseen vain kielikysymyksessä, minkä seurauksena siirtoväkeä ei asutettu ruotsalaisseuduille.
Mannerheim vahvisti lakipaketin 5. toukokuuta 1945.
Presidentti saneli päätökseensä lausuman, jonka mukaan laki ei taannut maan taloudellista vakautta eikä häiriintymätöntä tuotantoa.
Presidentti ja pääministeri pelkäsivät jopa nälänhädän iskevän ja yhteiskunnallisen levottomuuden kasvavan, kun siirtoväelle erotettiin maita Etelä-Suomen suurtiloilta.
Hietanen ja toinen asuttamisen asiantuntija, historian dosentti Erkki Laitinen Jyväskylän yliopistosta uskovat, että asuttamisen onnistumisen takeena oli vahva hallintokoneisto ja vankka virkamiestaito. Tärkeää oli lainsäädännön maltillinen uusiminen tuttujen periaatteiden pohjalta."
https://web.archive.org/web/20110305103037/http://www.hs.fi/artikkeli/Karjalaisten asuttaminen oli suuri ihme/1101977912431
.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... puoliseitsemän on viimesen pääle tylsä ohjelma. Minun mielestä se ei vaan toimi, mutta sinä voit olla erimieltä.
Perussuomalaiset varmaan valmiita nostamaan varakkaiden verotusta. Soini 140 000 vuodessa. Perussuomalaisten moraali ei salli muuta.
Äänet Perussuomalaisille, ainut vaihtoehto pelastaa Suomi järjettömältä maahanmuutolta !!!
Ei Perussuomalaiset voi yksi estää Suomen täyttämistä maahanmuuttajilla kun kaikki muut puolueet haluat kaikki afrikkalaiset Suomeen ja Lieksan kaupunki haluaa kaikki somalit Lieksaan.
Lue eilinen Karjalainen ja miten aikanaan SMP puolueella oli kunnallivaaleissa ensimmäisenä maahanmuuttaja j eduskuntavaaleissa ehdolla oli myös Tumma mies lääkäri Lahdesta Hassan Osman joka oli myös aikanaan tuon läpikäytävän lomakeskuksen takana olevassa Suomen kansan terveystuki järjestössä sitemmin myyty Nykyinen Hotelli Pielinen
Eli ei kannata pullistella kun tunnen hyvinkin historian kultaisella ansiomerkillä SMP eteen jopa palkittu MK
Todella yllättävää, että muistit mainita palkintosi:))
Kyllä on ihan vielä muisti halusin vaan huomauttaa siitä, että pois ovat poikenneet asiasta ja ideologiasta ja kun tunsin noita Vennamoita ja nimenomaan Veikko Vennamon työn joka vaikutti myös tällä seudulla ja siten oli itsekkin tavallaan maahanmuuttaja, koska vanija päätti niin, että karjalaiset sai lähteä kodistaan.
Täällä jos missä varsinkin vanhempi väestö tuntee tuon asian, ja minäkin muista sen miten isäni kodissa oli monta asuinsijaa( vertaus tuhlaajapoikaan) meille mahtui siirtolaisia monta perhettä ja myös naapureissa.
Muistan kun sain lämpimiä piirakoita lapsena ja kuinka katsoin tuon siitomamman sinällä olevaa kuvaa Vuorisaarnasta ja kuinka me lapset hiljenimme kuuntelemaan sanaa koska heillä oli radio pienessä huoneessa jossa he elivät, elimme hyvää rinnakkaiselämää yhdessä ja jopa kummini on sortavalasta. kun miehet talkoili kattokokässä ja kertoivat sota aikaisista tarinoista ja käsitöistä kummini kertoi että ei hänellä ole niitä niin koiranleuka sanoi onhan sulla akka sieltä.
Nyt mulla on joitakin perintöä isältä noita käsitöitä sodan aikaisia korsuista ja kello joka oli jäänyt kiinni piikkilankaan kun tuli kiire ja isäni haavoittui jopa pari kertaa. MK