Hei!
Haluaisin kysellä teiltä äidit ja tulevat äidit aiheesta, josta vähemmän puhutaan onnellisuuden ja hehkumisen lomassa. Olen todella liikuttunut monen äidin onnesta ja näitä tekstejä lukiessani voin suorastaan tuntea sen onnen huuman joka äideillä vallitsee. Olen monesti hyvin liikuttunut, sillä itsekkin haluan vielä joskus oman vauvan ja voin vain kuvitella kuinka ihanalta kaikki tuntuu. Mutta aina kaikilla ei välttämättä tunnukkaan niin ihanalta, ei ainakaan mahdollisesti masentuneilla tai muuten vaan raskaus on epätoivottu. Tälläisia äitejä varmasti on olemassa ehkä enemmän kuin luulemmekaan. Ihan mielenkiinnosta haluaisinkin kysellä kokemuksia jotka ovat olleet negatiivisia tai ajatuksia joita ei aina voi sanoa ääneen. Haluan tietää mitä mielessä on liikkunut ja onko kenties joskus hermostuneena tullut tehtyä jotain harkitsematonta. Eräs läheiseni kerran kertoi, että kun hänen vauvallaan oli koliikki, hän itse oli todella väsynyt ja toivoi että vauvalleen tapahtuisi jotain. Tehnyt hän ei olisi vauvalleen mitään, mutta toivoi pahaakin ratkaisua tilanteen loppumiseksi. Hän kertoi että ajatukset olivat hyvin pelottavia. Jotkut lääkärit ovat sanoneet tämmöisen ajattelun olevan hyvinkin yleistä ja tietyllä tavalla "normaalia", varsinkin väsyneeltä vanhemmalta. Nyt siis toivonkin että kertoisitte minulle omia kokemuksianne! Tämmöisistä asioista ei pidä vaieta, eikä niitä pidä pitää sisällään! Nyt on hyvä tilaisuus purkaa itseään kenenkään sinua tuntematta, enkä minä arvostele enkä tuomitse!
Haluaisin kysellä teiltä äidit ja tulevat äidit aiheesta, josta vähemmän puhutaan onnellisuuden ja hehkumisen lomassa. Olen todella liikuttunut monen äidin onnesta ja näitä tekstejä lukiessani voin suorastaan tuntea sen onnen huuman joka äideillä vallitsee. Olen monesti hyvin liikuttunut, sillä itsekkin haluan vielä joskus oman vauvan ja voin vain kuvitella kuinka ihanalta kaikki tuntuu. Mutta aina kaikilla ei välttämättä tunnukkaan niin ihanalta, ei ainakaan mahdollisesti masentuneilla tai muuten vaan raskaus on epätoivottu. Tälläisia äitejä varmasti on olemassa ehkä enemmän kuin luulemmekaan. Ihan mielenkiinnosta haluaisinkin kysellä kokemuksia jotka ovat olleet negatiivisia tai ajatuksia joita ei aina voi sanoa ääneen. Haluan tietää mitä mielessä on liikkunut ja onko kenties joskus hermostuneena tullut tehtyä jotain harkitsematonta. Eräs läheiseni kerran kertoi, että kun hänen vauvallaan oli koliikki, hän itse oli todella väsynyt ja toivoi että vauvalleen tapahtuisi jotain. Tehnyt hän ei olisi vauvalleen mitään, mutta toivoi pahaakin ratkaisua tilanteen loppumiseksi. Hän kertoi että ajatukset olivat hyvin pelottavia. Jotkut lääkärit ovat sanoneet tämmöisen ajattelun olevan hyvinkin yleistä ja tietyllä tavalla "normaalia", varsinkin väsyneeltä vanhemmalta. Nyt siis toivonkin että kertoisitte minulle omia kokemuksianne! Tämmöisistä asioista ei pidä vaieta, eikä niitä pidä pitää sisällään! Nyt on hyvä tilaisuus purkaa itseään kenenkään sinua tuntematta, enkä minä arvostele enkä tuomitse!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen 29 viikolla raskaana, ja vähintään kerran päivässä tulee semmonen fiilis, että eikö tätä voisi perua!!! Ja kuitenkin taas vähän ajan päästä mieli palautuu normaaliin ja on mukavaa odottaa vauvaa.
Sitä, että ottaa pattiin, en kuitenkaan halua sanoa ääneen, kun vointiani kysellään ainakin sata kertaa päivässä eri tahoilta.
Tunteiden ailahtelun pistän ihan suoraan hormonien piikkiin, enkä sen kummemmin ajattele asiaa.
Olinkin jo kauan odotellu et joku vastais! Niin, kyl toi varmaan on yhtä vuoristorataa!
Onhan niin monella Suomessakin naksahtanut. Joku nainen hukutti kaikki kolme lastaan kaivoon ja jäi itsekkäästi itse henkiin.
En tiedä voiko tuollainen hulluus vain syntyä lapsen hoitamisen aikana. En usko. Pitää olla sairas. Tietenkin jokaisella tulee joskus karmeita ajatuksia mieleen, mutta terve ihminen käsittelee ne mielessään ja ymmärtää että kaikki johtuu pahasta olosta.
Ajatuksia voi olla, mutta teot kertovat enemmän ihmisen moraalista.