Mannerheim.....

Mannerheimin isä oli ummikkoruotsalainen aatelissuvun jäsen. Isä rellesti ja hummasi uhkapeleissä vaimonsa perinnön. Heti perään isä pakeni tyttöystävänsä kanssa Pariisiin. Se oli aatelismieheltä säätyläisvirhe ja Mannerheimin äiti joutui piireissä epäsuosioon. Aatelinen kotikartano säilyi ihmeen kaupalla.
Karlin eno A. Julin järjesti pojan Venäjän armeijaan kadettikouluun Haminaan ja sittemmin suhteilla Venäjälle sotaoppiin ja tsaarin armeijaan.
Mannerheim palveli uskollisesti tsaaria n. 30 vuotta ja sittemmin porvarillista Väliaikaista hallitusta.

Mikäli neuvostovaltaa ei olisi tullut, Mannerheim todennäköisesti olisi jäänyt porvarillisen Venäjän upseeriksi. Hänen elämänsä, uransa ja tulonsa olivat Venäjällä ja etupäässä Pietarissa.
Historiasta tiedämme, että Venäjän porvaristo ei olisi suostunut Suomen itsenäisyyteen ja Svinhufudin suosituksesta Kerenskin oli helppo kumota Suomen eduskunnan laatima itsenäisyysjulistus heinäkuulta 1917.

Rento kansanmies, leppoisa seuramies. Hyvä ukko.

Mutta oletko Sinä rento? Eihän vaan purista rinnasta? Miksi taistelet tuulimyllyjä vastaan? Jokainen maa tarvitsee ikonin ja vertauskuvan omalle olemassaololleen ja kansallisen ylpeydenaiheen ja härmlandissa Marski on se. Miksi sahaat omaa oksaasi kun taistelusi on toivoton?

Otetaan saunakalja marsalkalle.

Mannerheim pääsi nuorena (suhteilla!) tsaarin henkivartiokaartiin, aikansa armeijaeliittiin, lähelle tsaarinvallan ydintä. Hernkivartiossa ei ehkä tullut sotakunniaa mutta suhteet yläluokan kermaan ja huvituksiin.
Venäjänkielentaitoisena ja supliikkimiehenä hän pääsi piireihin. Muistelmissa on eräs valitus. Vartiokaartin upseeripuku olisi ollut hiostava ja epämukava - mikä suuri epäkohta tulevalle marskille!
Onni potkaisi naisrintamalla. Carl sai naitua rikkaan kenraalimajurin tyttären Anastasia Arapovan ja rahahuolet olivat poispyyhkäisty. Ehkä katosi närä hikistä sotilapukuakin kohtaan.
Mannerheim erkaantui Suomesta, ruotsinkieli luultavasti säilyi mutta toimeentulo ja urakehitys oli kiinni tsaarinvallasta. Tulevaisuus näytti loistavalta ja jollaisesta Suomen takapajulassa ei voinut uneksiakaan.
Mannerheimin elämän menestys oli sidottu tsaarinvallan yhteyteen.

Oikaisen tuon käsityksen sukuperästä. Se löytyy Hollannista (Alankomaat). Joskus olen piipahtanut hänen tyttärensä haudalla Antib´essa. Ranska oli hänelle luonteva kieli. Jopa parempi kuin venäjä. .Sitten muuta: en halua puuttua tuohon historiallisten seikkojen vuosien heittoon, mutta Clion sur Territetissä, ja useissa sveitsiläisissä sanomalehdissä käsiteltiin hänen menneisyyttään objektiivisemmin kuin Suomessa. Kun se on siinä Montreauxin puistosta lähellä Territetiä, otan ko. puiston kuppilassa aina piripinnan.

Mannerheim oli lahtari tai ainakin tiesi valkoisen lahtaavan jokaisesta valloitetusta kylästä siviiliväestöä tai vähintään hyväksyi lahtaamisen.

Maailmalla Carl arvioidaan toisin kuin Suomessa. Englanti mm. puuttui kovasanaisesti 1918 kesällä punaisten lahtaamiseen. Mannerheim ei myöskään millään muotoa puuttunut Suomen demokratiavajeeseen 1920 ja 30 luvuilla. Näperteli niinä aikoina omissa bisneksissään ja ehkä murehti omaisuuksiensa katoamista Venäjän vallankumoukissa ja suri tsaarin kaatumista. Tsaarinvalta oli Mannerheimin varakkuuden ja urakehityksen perusta. Pettymyksen on täytynyt olla suuri keväällä 1917.

Nykyvenäjällä Mannerheim tulkitaan tsaarin hallinnon upseeriksi, tsaarin uskolliseksi sotilaaksi. Carl osallistui sotaan Japania vastaan ja vakoili sen jälkeen Venäjän hyväksi Kiinaa. I maailmansodassa Carl soti Saksaa vastaan Venäjän armeijassa ja sai ansioristejä.
Helmikuun 1917 porvarillisen vallankumouksen jälkeen Mannerheim oli vähällä joutua surmatuksi tsaristisena upseerina porvarillisten upseerien toimesta.

Mannerheimin kultin vahvistus okkultismilla. Vertaa Rytin toimiin kysyä selvännäkijöiltä tulevia toimia.
Syyskuussa 1917 venäläinen selvänäkijä olisi selostanut Carlille hänen tulevat virat ja suuret sotapäällikkyydet Suomessa. Tällaisia lisäyksiä Mannerheimin elämkertaan on lisätty hänen kuolemansa jälkeen.

Vasta Lokakuun vallankumous aiheutti Mannerheimin paon Venäjältä. Hän palasi joulukuun lopulla 1917 vielä Pietariin. Haistelemaan tsaarin paluuta vai vakoilemaan vai molempia.
Mannerheim oli täysin venäläistynyt samoin satoja muita suomalaissyntyisiä upseereita ja jotka jäivät kansalaissodassa sotimaan valkoisten puolella. Eikö Mannerheimia hyväksytty tsaristina valkoisiin? Aihetta ei ole tutkittu tai ei haluta ilmaista julki.

30.12.1917 Mannerheim poistui Pietarista. Samana päivänä neuvostohallitus hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen.
1.1.1918 hän oli työtön emigrantti Suomessa. Tsaarin hovin loisto ja urakehitys olivat menneisyyttä. Mitä 50 vuotias mies mahtoi ajatella!

Suojeluskunnat aseistautuivat. Ne odottivat jo alkusyksystä Saksan maihinnousua Suomelahdella ja hyökkäystä Suomen alueen kautta Pietariin. Aktivistien (äärioikeistolainen terroristijärjestö) suunnitelma oli saattaa suojeluskunnat mukaan sotaan. Aktivisteilla oli jo Suur-Suomi ideologia käytössä.
Mannerheim ei osannut upseerina muuta kuin sotia. Onni potkaisikin. Suojeluskunnat valmistautuivat työväenliikkeen nujertamiseen ja punakaartit vallankumoukseen.
Porvarillinen hallitus pakeni Vaasaan ja suojeluskunnat tarvitssivat sotataitoa. Suomea osaamaton, ruotsalaisen aatelin jälkeläinen, venäläistynyt upseeri kelpasi
sotaan tottumattomista miehistä kootun armeijan päälliköksi. Mannerheim palkkautui valkoisten puolelle palkkasotilaana ja oli sotatietoutensa ansiosta suuri apu kokemattomalle suojeluskunta-armeijalle. Jääkärien saapuminen Saksasta paransi huomattavasti "lahtariarmeijan" taistelukykyä.

Mannerheim sotapäällikkönä suojeluskunta-armeijassa 1918.
Valkoiset aloittivat välittömästi antautuneiden punaisten ja siviilien joukkomurhaamisen valloittamissaan kylissä.
Nykytermein valkoiset kävivät terrorisotaa ja syyllistyivät kansanmurhaan. Nynnbergissä Mannerheim olisi tuomittu joukkotuhonnasta hallituksen kera teloitettavaksi.
Tänä päivänä Mannerheim istuisi Haagin sotarikostuomioistuimessa kansanmurhasta syytettynä.

Punakaartilaisten antama nimitys "lahtarikenraali" on siten oikeutettu ilmaus. Armeijan ylipäällikkö on vastuussa joukko-osastojen tekemisistä. Keväällä ja kesällä 1918 kyse ei ollut satunnaisista murhista vaan järjestelmällisestä kansanmurhasta.

Mannerheimin muistelmat ja hänestä kirjoitetut kirjat ovat kirjastokamaa.
Mannerheim ja luokkasota 1918. Mannerheim petettynä. Sotapäällikkö ja keulakuva.

Neuvosto-Venäjä antoi Suomelle pyynnöstä itsenäisyyden 31.12.1917.
Maassa oli porvarillisen Venäjän joukko-osastoja ja joka Venäjä ei suostunut Suomen itsenäisyyteen kesällä 1917.
Mannerheim sai ylipäällikön viran palkkasotilaana. Tilanne Suomessa oli luokkien välisistä suhteista. Itsenäisyys oli jo saatu. Mannerheimille tsaarin upseerina tilanne oli outo. Hän asettui virkaan venäläistyneenä upseerina taistelemaan Venäjän entisen osan työväenluokan pyrkimyksiä vastaan ja ehkä kuvitteli Suomea bolsevikkien kukistamisen jälkeen osana porvarillista Venäjää ja itseään uudelleen
yläluokan kemuissa seikkailevana upseerina.

Vaasan hallitus petti korskeasti sopimukset. Oli sovittu, että että ruotsalaisia ja saksalaisia sotilaita ei oteta sisällissotaan. Vaasan hallitus petti, kuten tiedetään.
Mannerheim Saksaa vastaan sotineena ei voinut hyväksyä liittoa Saksan kanssa. Se soti upseerikunniaa vastaan. Välirikko syntyi mutta Mannerheimilla ei ollut vaihtoehtoja. Rahaton emigranttiupseeri ei voinut kuin antautua.
Carl tiesi, että sotiakseen armeija tarvitsi aseita. Niinpä hän kävi tuttujen upseerien luona Pohjois- Suomessa ja pyysi venäläisiä antamaan aseet "bolsevikkien" vastaiseen sotaan ja sotilaisiin ei koskettaisi. Suojeluskunnat saivat aseet ennen 27.1.1918, jolloin Punakaarti julisti vallankumouksen alkaneen.
Kansanvaltuuskunta kotiutti suuren osan venäläisestä sotaväestä. Valkoiset eivät kotiuttaneet yhtäkään vaikka Kansanvaltuuskunta lupasi esteettömän kauttakuljetuksen hallitsemiensa alueiden kautta.

Kevät 1918 ei ollut sotaa itsenäisyydestä. Porvarillista Venäjää ei enää ollut. Neuvosto-Venäjä kielsi varuskuntia sekaantumasta suomalaisten sisällissotaan.
Kansanvaltuuskunta kotiutti alueiltaan suurimman osan venäläisestä sotaväestä kotimaahansa. Keväällä 1918 sotivat ainoastaan suomalaiset keskenään.
Vapaussota on jälkeenpäin rakennettu propagandistinen myytti.

Vaasan hallitus Svinhufudin johdolla sitoi Suomen Saksaan jopa saksalaisen johtamana kuningaskuntana luokkasodan jälkeen. Mannerheim pikemminkin ajettiin maanpakoon kuin että lähti itse. Tsaarin kenraali ei voinut hyväksyä saksalaistamista (M. odotti bolsevikkien kukistúmista!). Vaasan hallitus suunnitteli jopa punaisten eloon jätettyjen vankien luovuttamista Saksan kavioksiin orjiksi.
Saksan kukistuminen 1918 lopulla romutti poliittisen suojeluskuntapolitiikan ja suuntaus porvarillisen tasavallan valtiomuotoon alkoi.

Mannerheim toimi 1918 keväällä palkkasotilaana ja hänet petettiin Vaasan hallituksen toimesta, leimatttiin lähes isänmaan petturiksi. Mannerheim toisaalla ummisti silmät valkoisen armeijan juokkomurhilta.
Kevään 1918 paradoksi oli valmis.
Saksan tappio I maailmansodassa muutti suomalaisten paukkuporvarien suuruudenhullut visiot. Suur-Suomi ideologia jäi ja siinä Mannerheim esiintyi pääroolissa muutaman kerran (poliittisena nukkena!).

Vaasan hallitus petti Mannerheimin.
Mannerheimin ura Suomessa alkoi parodian ja paroksien merkeissä.
Mannerheim oli katkera Vaasan hall. sitoutumisesta Saksaan. Tsaarin upseerille oli vaikea liitoutua ja tulla alistetuksi Saksan miehitysjoukkojen kenraalin alaiseksi. Mannerheim sai mennä ja Svinhufudin porukka ryhtyi tekemään Suomesta Saksan vasallivaltiota. Hanke kaatui syksyllä 1918 Saksan antautumiseen Englannille ja Ranskalle.
Uudessa tilanteessa Mannerheim kutsuttiin keulakuvaksi valtionhoitajaksi siksi aikaa kun tasavaltalainen perustuslaki oli saatu. Ranska ja Englanti kieltäytyivät suhteista svinhufudilaisiin mutta Mannerheim kelpasi neuvottelukumppaniksi.
Paradoksi oli valmis. Svinhufudilaiset touhusivat kuningasta Saksasta ja aluevaltauksia Itä-Karjalsta. Mannerhein edusti liittoutuneita, joista Neuvosto-Venäjä oli jo poissa. Punakaartilaisten keskuudessa Mannerheimista puhuttiin verimarskina.
Mannerheim
Mannerheim ei sinänsä muuttanut mitään mutta oli takuumies, jotta Suomi sai korjattua suhteet Saksan vihollisiin Englantiin ja Ranskaan.
Paradoksit voivat myös vaihtaa paikkoja ja niin tapahtuikin. Se oli seurausta Suomen porvariston kyvyttömyydestä tajuta realismia ja omaakin etua. Mainitut tapahtumat olivat jatkoa aktivistiliikkeen syöttämästä ryssänvihasta ja Suur-Suomi aatteesta sekä eläimellisestä suhtautumisesta työväenliikkeen pieniinkin parannusehdotuksiin.

Venäläisen varusväen aseistariisuminen valkoisten Pohjanmaalla.
Asia josta tehtiin myytti myöhemmin.

Todellisuus. Mannerheim tunsi henkilökohtaisesti upseereita, meni niiden juttusille ja sanoi: Antakaa aseet meille, tarvitsemme niitä bolsevikkien kukistamiseksi. Kenraalit, joile neuvostovaltakin oli antanut määräyksen olla sotimatta, luovuttivat aseet laukaustakaan ampumatta ja jäivät odottamaan kotiuttamista. Suomessa ei tiettävästi ollut yhtään neuvostovallan puolella olevaa suurempaa yksikköä. Ne tukivat Kerenskin väliaikaista hallitusta ja olivat tyhjän päällä lokakuun 1917 jälkeen.
Valkoiset eivät kotiuttaneet vaikka Kansanvaltuuskunta niin pyysi.

Venäläisten aseistariisuminen on muodollisesti tosiasia, sisällöllisesti myytti. Luultavasti monet olisivat lähteneet valkoisten puolelle, jos Vaasan hallitus olisi tahtonut. Vaasa halusi saksalaiset ja ruotsalaiset sotilaat.

Mannerheimin muistelmat. Hänestä kirjoitetut kirjat. Yleinen historia. Netistä hakusana Carl Mannerheim. Antti Hyvönen: Vanhan Työväenpuolueen historia.

Valtionhoitaja Mannerheim 30.12.18 - 26.7.1919
Takinkäännön paradoksi.

Mannerheim kutsuttiin valtionhoitajaksi korjaamaan porvarihallituksen mokat Ranska-Englanti suhteisiin. Hän toimi ikäänkuin diplomaattina ja saikin luottamuksen syntymään.
Hallitus laati porvarillisen demokratian perustuslain ja Mannerheim sai jälleen kenkää.
Valtionhoitajana ja sitä ennenkin hän vaati hyökkäystä Pietariin Vienan metsissä rämpimisen sijaan. Hänen tavoite oli tukea Neuvosto-Venäjän kansalaissodassa sikäläisiä porvareita neuvostohallituksen kukistamisessa ja saada porvarihallitukselta lupaus Suomen itsenäisyydestä sekä ohessa Vienan metsät.
Historiasta tiedämme, että Venäjän valkoiset kenraalit ja porvarit pysyivät Kerenskin kannassa. Mikäli valkoiset olisivat voittaneet, he olisivat kumonneet neuvostohallituksen myöntämän itsenäisyyden.
Hallitus ei lähtentyt Pietarin sotaretkelle ja Carl sai lähteä kun oli tehtävänsä hoitanut.

Esitetyt taustat, joissa peruna on aktivistiliikkeen asettamat teesit r.yssänvihasta ja Suur-Suomesta, olivat heti itsenäisyyden alussa virallista politiikkaa. Taktiikasta oltiin erimielisiä. Svinhufudilaiset eivät tukeneet Pietarin sotaretkeä, koska eivät saaneet Venäjän porvareilta lupausta itsenäisyyden säilymisestä.
Tarton rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjä osoitti ystävyyttä luovuttamalla Suomelle Petsamon. Se saattoi olla Mannerheimille kova henkinen isku.

Tsaari meni. Porvarihallitus meni. Venäjän porvaristo asettui vastavallankumoukseen.
Mannerheim vaati vielä valtionhoitajaviran jälkeen syksyllä 1919 hallitusta hyökkäämään Pietariin. "Bolsevikit on kaadettava ja kaadettavissa Suomen tuella."
Maanerheim haaveili sotaliittoa Puolan kanssa neuvostovallan kukistamiseksi. Sen päätteeksi Suomi olisi solminut rauhan valkokenraali Wrangelin kanssa. Wrangel Venäjän kapitalistien edustajana ei olisi hyväksynyt Suomen itsenäisyyttä - Mannerheimin ja valkoisen Suomen paradoksi jatkui.
V.I.Leninin kirjoituksista voidaan päätellä paradoksin toinen puoli. "Mikäli Suomi olisi hyökännyt venäläisen valkokaartin tukena Pietariin, se olisi voinut kukistua ja neuvostovalta olisi ollut vaarassa hävitä."
Suomen porvareilla oli sama tahto: Kukistaa venäläisten porvarien apulaisena neuvostovalta. Taktiikasta vallitsi erimielisyys.
Mainituista syistä Mannerheim vastusti loppuun saakka Tarton rauhanneuvotteluja 1920 neuvostohallituksen kanssa.
Mannerheim edusti näinä aikoina äärioikeistolaisen aktivistiliikkeen ideolgiaa erolla, että tsaarin kenraali luotti viimeisen asti Venäjän porvareiden vastavallankumoukseen ja sieltä saatavaan itsenäisyyteen.

Historiasta tiedämme, että hallitukset tukivat rosvoretkiä Vienaan alkaen maaliskuusta 1918 peräti 1922 saakka. Valkoinen Suomi kävi sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan ilman sodanjulistusta. Luokkasodan yhteydessä porvaristo sitoi itsensä Saksan asevoimiin alaisuuteen työväenvallankumouksen tukahduttamisessa.

Joulukuussa suojeluskuntien oikeistolaisempi siipi, aktivistit suunnittelivat vallankaappausta. Samanlaista mitä useissa Euroopan maissa tapahtui mm. Virossa, Unkarissa, Latviassa, Bulgariassa, Puolassa, Espanjassa ym. ja joista valtiosta tuli puolifasistisia. Suomessa puolifasistinen komento kehittyi 1920 ja1930 luvuilla monipuoluejärjestelmän puitteissa. Mannerheim suostui "diktaattoriksi" mutta että muiden on tehtävä kaappaus. Tuolloin Carl majaili Puolassa.


1921 Mannerheimia ei nimitetty suuresta kannatuksesta huolimatta suojeluskuntien ylipäälliköksi. Hän vaati suojeluskunnille valtioon nähden itsenäistä asemaa ts. vallankaappausta legaalista tietä yksityisarmeija johdolla. Keksiköhän Hitler SA-joukot Mannerheimin idean pohjalta!

1924 jälleen paradoksi. Mannerheim oli kulttiasemassa työväenvallankumouksen kukistajana mutta häntä pidettiin epäluotettavana (venäläisenä upseerina!).
Carl halusi armeijan ylipäälliköksi mutta se estettiin. Luokkasodan voittajalle se oli uusi nöyryytys entisten lisäksi.
1930 Mannerheim otti Suurkirkon portailla vastaan äärioikeistolaisen Akateemisen Karjala-Seuran "talonpoikaismarssin".
1932 Mannerheim tuki Lapuan liikkeen Mäntsälän kapinaa ja liikkeen vaatimuksia.

Mannerheim ei kelvannut mihinkään virkaan, osallistui äärioikeistolaisten vehkeilyihin ja hoiteli bisneksiä kunnes kutsuttiin 1939 ylipäälliköksi Talvisodassa Valtiojohdossa aktivistien politiikka oli silti vallitseva.
Hän oli yli 20 vuotta poissa armeijasta mutta johti armeijaa ylipäällikkönä! Miten mahtoi sotilastaidot säilyä motorosoituvan armeijan aikakaudella bisnesmaailmassa.

Vuonna 1939 Mannerheimin sotilastietous lienee ollut aika matala. Jääkäreistä ylennyt upseerikunta omasi preussilaisen sotataktiikan, silloisen maailman ehkä parhainta, ja johti sotilaallisia tapahtumia Marskin ollessa puhtaasti keulakuva.
Mannerheim-kultti alkoi muodostua 30 luvulla vaikka silloinkaan hän ei kelvannut armeijaan. Varsinainen henkilökultti muovattiin sotien jälkeen.
1939 Mannerheimin ylipäällikkyys oli paljolti kiinni Tannerin takinkäännöstä. Tannerin kautta työväestölle syötettiin Mannerheim sankarina. Tannerin samankaltainen "aktivistihenki" ilmeni jo Tarton rauhanneuvotteluissa röyhkeinä aluevaatimuksina
Sodan jälkeenkin Mannerheim oli presidenttinä keulakuva toisten päättäessä politiikasta. Hänen on täytynyt olla henkisesti vaikeassa tilassa kun haave porvarillisesta Venäjästä kuivui lopullisesti.

Ehkä Carlin henkilökuva porvarin silmin on osuva.
Eljas Erkko 1960 päiväkirjassaan:
"Mannerheim oli täysi ryssä, eikä hän siitä taudista parantunutkaan. Paasikivi oli huomattavasti pahempi, mutta silti suomalainen, vaikka politiikaltaan, mikäli sellaisesta hänen suhteensa voi puhua, oli saman linjan miehiä. Paasikiven johtolinja oli pelko, Marskin ryssä."

Erkko aktivistina leimaa jyrkän antikommunisti Mannerheimin isänmaan petturiksi.
Mikäli sodat (1918 ja 1939 -1944) olivat Mannerheimista kiinni, hän oli isänmaan petturi.
Paasikivi hoiti Suomen 1944 pois sodasta ja siitä ilmeisesti Erkon haukut. Kommunistit arvostavat kokoomuslaista Paasikiveä uuden aikakauden airuena ulkopolitiikassa. Hän oli takuumiehenä rauhansuhteiden kehityksessä ja jota Kekkonen jatkoi.
Nykyinen porvarillinen linja näyttää toistavan 1918 jälkeistä aktivistiliikkeen virhettä, jossa viholliseksi leimataan Venäjä ja liittolaiseksi haetaan ulkopuolista sotavoimaa.

Ruotsalaiset pitivät Mannerheimia sotarikollisena.

evp tups vahvisti hyvin Mannereihimin roolin mitättömyytenä ja äärioikeistoistolaisena vehkeilijänä. Hänen nimensä oli halukkaasti käytettävissä sopivien tapausten yhteydessä ja (luokkasota, sodat Saksan fasismin rinnalla tai puolesta) porvaristo rakensi sen ympärille myyttiä suurmiehestä.

Ruotsissa nousi kritiikki Jatkosodan alettua Suomen väärästä valinnasta. Saksan hävittyä Stalingradissa kritiikki koveni ja Suomea vaadittiin irtautumaan sodasta.
Nuoren polven tutkija Henrik Arnstad nimeää Mannerheimin Pohjoismaiden pahimmaksi sotarikolliseksi.
Arnstad: "Miten on mahdollista, että Helsingissä on Mannerheimin ratsastajapatsas, kun kyse on miehestä, joka vei Suomen Saksan liittolaiseksi." ja lisää "Suomi valehtelee liitostaan natsien kanssa. Se oli Saksan tärkein lliittolainen poliittisesti ja sotilaallisesti".
Suomi, Saksa, Itävalta ja Italia olivat suurimmat toisen maailmansodan julmuuksien toteuttajat, Saksa suurimpana.
Arnstad yhdistää Suomen myös vastuuseen juutalaisten joukkotuhonnasta.

Arnstadin näkemykset ovat oikeita ja edustavat yleisesti liittoutuneiden näkemyksiä. Näkemykset eivät ole nykyisen porvariston mieleen ja niistä pyritään paitsi vaikenemaan myös kertomaan vallan muuta mm. ajopuuteorioita jms

1949 paradoksi.
Toisaalla Mannerheim oli valkoisen Suomen suuri sankari, työväenluokan vallankumouksen kukistaja (punaisille joukkomurhaaja) ja ansiokas sotapäällikkö.
Silti hän valittaa arvoaan alentavasta huonosta kohtelusta. Heikki Reenpään poika joutui kuljettamaan Carlia Otavan autolla ympäri Helsinkiä. Protokolla ei arvostanut "valkoista" kenraalia juuri miksikään.

Mannerheim kultti luotiinkiin vuosikymmenten saatossa yhdessä Suomen natsiliittoutumisen pesemisen kanssa.
Nykyiset äärioikeistolaiset pyrkivät rakentamaan Mannerheimista idoliaan samoilla teeseillä, jota Carl henkilökohtaisesti oli: Sosialismin viha, työväenliikkeen viha, natoliittoutuminen natsiliittouman vastineeksi.

Paradoksien paradoksi on siinä, että äärioikeistolainen Mannerheim tuli nälvityksi jo eläessään toisten äärioikeistolaisten taholta ja vielä kauan sotien jälkeenkin oahalla haukkumasanalla "ryssän kätyri".

Paradoksien paradoksi.
Ehkä oikeistolaisen Eljas Erkon viha lahtarikenraali Mannerheimia kohtaan johtuu Jatkosodan loppuvaiheista.
Liittoutuneet hyväksyivät Manneheimin presidentiksi Suomen saattamiseksi rauhantekoon. Sotaan vienyt eduskunta valitsi poikkeuslailla Mannerheimin presidentiksi 4.7.1944 ja rauhanneuvottelut etenivät nopsaan maaliin syyskuun alussa. Suomi yhtyi liittoutuneisiin ja alkoi ajaa Saksan armeijaa maaperältämme.
Mannerheimin nimi oli tässä yhteydessä myönteisessä merkityksessä. Suomi sanoutui irti fasismiliitosta ja sillä oli käänteentekevä merkitys. Maassa alkoi kansalle myönteinen demokratisoitumiskehitys.

Äärioikeisto yritti asevarkauksilla vallankaappausta ja yhtymistä jo luhistuvaan fasismiin vielä kerran mutta epäonnistui.
Mannerheimin nimeä ei ole kytketty asevarkauksiin. Oliko hän mukana, tiesikö mutta ei kertonut vai oliko kokonaan tietämätön!

Surkea oli emigranttikenraalin taival Suomessa. Loiston päivät sijoittuvat tsaarin Venäjän yhteyteen. Siellä hän oli vallan ytimessä, hovin loiston ja huvitusten katveessa 30 vuotta. Suurvallan rikkauksien keskellä. Loisto katkesi porvarien kukistaman tsaarin mukana.
Vielä joulukuussa 1917 hän tutkaili, josko neuvostohallitus kukistuu. Kun sitä ei tullut vaan itsenäisyys, sattuma tarjosi korvikkeen työväenluokan vallankumouksen kukistajaksi. Siinäkin loistoa himmensi omien porvarien selkäänpuukotus kutsumalla Saksan armeijanyksikköjä suojeluskunta-armeijan tueksi.
Vielä 1919 haave neuvostohallituksen kukistamisesta heilutti mieltä ja ehkä takaisinpääsy porvarillisen Venäjän eliittiin. Stohlberg ei suostunut hyökkäämään Pietariin ja pettymys lienee ollut suuri.

Suomessa elämä soljui aktivistien ja muiden äärioikeistolaisten parissa juonittelussa eikä mitään siviilivirkaa valtiolta liiennyt.
Pieni lohdutus lienee ollut armeijan muodollinen päällikkyys 1939 - 1944 ja presidentin virka maamme poliittisen muutoksen avausvaiheessa. Nimenä hän joutui vahvistamaan porvarillisen Suomen virheellisen politiikan ja avaaman tien antifasistiselle suuntaukselle. Presidenttiys oli samalla omien poliittisten ajatusten täystyrmäys - paradoksien superparadoksi.
Hänen on täytynyt huomata 1939 -1944, että hän sotilaana oli pudonnut sotataidon junasta ja oli alaisten kenraalien armoilla.

Carlia ei auta hänestä kuolemansa jälkeen rakennettu henkilökultti ja jossa häntä muistellaan väärin perustein.
Historian lehdet kantavat hänen nimeään yhdessä maailman suurimmissa joukkoterrorissa vuodelta 1918, olkoonkin että Vaasan hallitus sääti joukkotuhontalain.
Loisto Venäjällä ja pettymykset emigranttina Suomessa. Mitä muuta Carlin puolesta voi sanoa.

Yhteisymmärrys keisarillisen Saksan kanssa 1918 johti Suomen alisteiseen asemaan Saksan suhteen. Mannerheim paradoksaalisesti tsaarin kenraalina ei halunnut käskijäkseen saksalaista upseeria ja siitä syntyi välirikko valkoisen hallituksen kanssa.
Hänelle jäi ainoaksi "kunniaksi" ratsastaa voitonparaatissa saksalaisten valloittamaan Helsinkiin.

Toinen paradoksi syntyi elämän ehtoopuolella kun elämänaika alkoi käydä vähiin.
Välittömästi Tavisodan jälkeen fasistisen Saksan armeija kelpasi liittolaiseksi Vienan "vapauttamiseksi". Enää ei haitannut saksalaisliitto fasismiliiton muodossa.

Mannerheimin persoonaa ei hänen eläessään kukaan oikein arvostanut. Porvarit pitivät häntä "ryssänä", työläiset lahtarikenraalina, englantilaiset ja ranskalaiset Saksan liittolaiskenraalina.
Suurin synti hänellä lienee olla ollut punkaartilaisten siviilien johkkomurhan takuumiehenä. Jopa naisten lasten ja sivussa olleiden Vanhan työväenpuolueen kannattajien teloittajana. Vähäinen synti ei ole myöskään liitto Saksan fasismin kanssa.

"Mannerheim kielsi 25.2. kenttäoikeuksien asettamisen ja niiden jo antamien kuolemantuomioiden täytäntöönpanon."

Saattaa olla hyvinkin totta. Mitä sitä kiistämään. Aihetodistekin puoltaa näkemystä. Pitkän linjan sotilaana Mannerheim yritti noudattaa sotalakeja, jonka mukaan vankeja ja siviilejä ei saa tappaa. Kertoisitko lähteen missä käsky olisi näkösällä.

Siis 25.2.1918 siviilien ja vankien joukkoteloitukset olivat käynnissä. Selustassa teloitettiin vain sillä perusteella että oli vanhan työväenpuolueen jäsen tai kannattaja ja sitten vallattujen kylien väestöä.
Käsky ei muuttanut mitään. Teloitukset jatkuivat ainan vuoden loppupuolelle saakka ja myöhempäänkin. Englantilaiset antoivat nootin joukkotuhonnan lopettamiseksi ja se hillitsi hieman riehuntaa.
Sotilaana Mannerheimin olisi tullut kerätä kamppeensa ja häipyä, koska hänen käskyllään pyyhittiin......
Mannerheim jää elämään lahtarikenraalina. Asia ei siitä muutu.

Leena Lander on kirjoittanut romaanin "Käsky" 2003.
Siinä jääkärivanginvartija määrätään teloittamaan punaisten puolella taistellut naisvanki. Jääkäri kieltäytyy, pelastaa vangin ja he karkaavat ja menevät myöhemmin avioon. Kirja on hyvin koskettava inhimillisyyden kuvaus.

Jos kohta Mannerheim suhtautui kielteisesti keisarillisen Saksan väliintuloon luokkasodan aikana niin hän oli ensimmäisiä Hitlerin Saksan saappaan nuolijoita.
Heti Hitlerin valtaantulon jälkeen Maila Talvio, Jooseppi Mikkola V.A.Koskenniemi, Edwin Linkomies, Rolf Nevalinna, Viljo Annala ym. kirjalijoiden ja muun sivistyneistön edustajat omaksuivat fasismia ja rakensivat yhteyksiä Saksaan ja edistivät natsismia Suomessa. Muun muassa Saksan natsien kirjailijaliittoon luotiin suhteet. Natsit vierailivat Suomessa.
1935 jälkeen Saksan sotilashenkilöiden vierailut Suomeen alkoivat.

Suomen upseerit mukana Mannerheim rakensivat suhteita Saksaan ja pitivät yhteyttä Suiomen poliittiseen johtoon.
Mannerheim 70 vuotispäivillään 1937 ylisti saksalaisia:
"Saksalaiset aseveljeni - kansamme ei unohda kohtalonhetkillään saamaansa apua...Jokainen on ilolla seurannut sitä uutta elämää, joka on herännyt vanhoissa saksalaisissa tammissa kunnioitetuin marsalkka von Hindenburgin jalon persoonallisuuden sekä valtakunnankansleri Hitlerin uutta luovan ja voimakkaan johtajahahmon johdolla."
Mannerheim oli luonut jo 1934 henkilökohtaiset suhteet marsalkka Herman Göringiin. Göring oli rehti Suomen ystävä!

Mannerheim antoi katumusjulistuksen 1918 nähden ts teki takinkäännön ja suuntautui fasismin ystäväksi. Tie oli auki tulevissa sodissa armeijan ylipäällikkyydelle. Toisaalta Mannerheimin tuki poliittiselle johdolle vehkeillä natsien kanssa oli kultaakin arvokkaampi.

Soinin Timolle Espoosta.
Valitettavasti Suomen kommunistit eivät pystyneet vaikuttamaan Mannerheimin tekemisiin. Mannerheim teki takinkäännön Saksan suhteen 1930 luvulla ja ryhtyi fasismin asianajajaksi Suomessa. Se oli hänen uransa lopullinen floppi. Hänen henkilökulttinsa takana on liitto fasismin kanssa eikä sille enää voi mitään. Se pitää tiedostaa, olipa se kuinkia raskasta tahansa.
Maailmalla edistykselliset voimat Saksan fasismin miehittämissä maissa toimivat antifasistisissa liikkeissä niin myös Suomessa. Suomessa fasismin vastaisessa liikkeessä toimi kansalaisia kaikista yhteiskuntaluokista ja puolueista. Valitettavasti meillä toiminta oli heikompaa kuin muissa maissa. Fasismin vaara on edelleen olemassa. Kapitalismin jatkuva kriisi synnyttää fasistisia liikkeitä estääkseen demokraattisen kehityksen. Valppautta tarvitaan. Rohkeita miehiä ja naisia tarvitaan.
Ei ole mitään syytä puolustella mennyttä eikä nykyistä fasismin olemusta.

Tiedot Mannerheimin elämänkerrasta, joita viestiketjussa on esitetty, löytyvät Mannerheimin omista muistelmista tai porvarillisten Mannerheim-kirjoittajien kirjoista.
Myös Ilta-Sanomien "Marski liite" 20.1.2011 kertoo paljon.

Mitään oleellisesti väärää ei ole sanottu. Totuus näyttää kirpaisevan joitakin. He eivät siis ole tutustuneet Mannerheimin tekemisiin ja vetivät herrneitä nenäänsä.
Kommunistit eivät ole vaikuttaneet Mannerheimin tekoihin. Hän on tehnyt tekonsa heistä riippumatta, joten on kerrassaan ihmeellistä kommunistien vetäminen syntipukiksi. Mannerheimin takinkääntö fasismin liittolaiseksi ei liity mitenkään NL:n tekemisiin rajan takana.

Mannerheimista voitaisiin puhua surullisen hahmon ritarina, joka äärioikeistolaisena joutui ristiriitoihin omiensa kanssa, jos kauniisti halutaan asiaa kuvata.
Hän jäänee historiaan lahtarina, poliittisena keinottelijana, bisnesmiehenä ja tsaarivallan loistoa haikailevana donkihottina. Viimeisellä hurmion hetkellä jatkosodan alun miekantuppikäskyssä hän halusi kukistaa neuvostovallan kukistamalla Leningradin.
Mannerheim jää historiaan lintuna ja kalana ja kunnian päiviksi tulevat presidentiksi ryhtyminen syksyllä 1944 ja josta nykyiset oikeistolaiset haluavat vaieta visusti ja hän itsekin koki luultavasti tulleensa petetyksi. Fasismia tukevat asekätkijätkin sörssivät oikeistokaappauksen ja Suomi irtautui lopullisesti fasismiliitosta.
Historia on ironiaa ja paradokseja täynnä.