Oikeusministeri uhmaa YK:ta

Oikeusministeri Koskisen synnit ovat asiassa paljon suuremmat.

Hän on ministerin ominaisuudessa esittänyt oikeuskäytäntöön uusia laintulkintaohjeita, joille ei ole saatu mitään formaalia tukea lainsäädäntövallan taholta. Lisäksi hän on tehnyt tämän ministerin ominaisuudessa, ja toivonut, että voi tällaisilla epämääräisillä lausunnoillaan luoda rikosoikeuteen uuden oikeuslähteen (oikeusministerin kannanotot), joka tuomioistuinten tulee ottaa huomioon. Vika on vain siinä, että tällainen toimi on aikalailla suora hyökkäys tuomioistuinten riippumattomuutta kohtaan. Tuomioistuimet ovat sidottuja lakiin ja laissa tunnustettuihin oikeuslähteisiin, eivät missään tapauksessa yksittäisten poliitikkojen määräyksiin. Rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate ja tuomioistuinten riippumattomuus hallitusvallasta kieltävät tällaisten ohjeiden noudattamisen.

Koskinen olisi toiminut oikein, jos olisi teettänyt ministeriössä esityksen rikoslain muuttamisesta, ja hyväksyttänyt sen eduskunnassa. Jos hän olisi ollut oikeassa lakimuutoksen tarpeellisuudesta, se olisi mennyt läpi, ja siitä olisi tullut tuomioistuimissa noudatettavaa oikeutta. Koskisen epäsuora, henkilökohtainen määräily (hänhän mm. "kehotti" korkeimman oikeuden tuomareita uuden ennakkotapauksen tullessa keskustelemaan linjanmuutoksen tarpeesta) oli räikeää puuttumista tuomiovallan käyttöön, ja KKO ei missään nimessä edes saa sellaista totella. Ohjeen totteleminen olisi eräs pahimmista mahdollisista virkavirheistä, minkä tuomari voi tehdä.

Mielestäni taas eduskunnan varapuhemies Koski nosti esille joidenkin laintulkinnassa mahdollisten aspektien puuttumista yksittäisessä oikeusjutussa, ja ilmoitti selkeästi ottavansa kantaa yksityishenkilönä, eikä puhemiehen ominaisuudessa. Lisäksi hänen kannanottonsa liittyi vain ja ainoastaan yhteen oikeusjuttuun. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä elää vahvana se periaate, että oikeustieteilijöillä, kansalaisilla ja kansanedustajilla on ehdoton oikeus kommentoida tuomioistuinten ratkaisuja ja tuomioistuinjärjestelmän oikeudenmukaisuutta yleisellä tasolla. Sensijaan poliitikkojen suorat, laillisuusperiaatteen vastaiset vaikutusyritykset, jotka eivät tapahdu lainsäädäntöprosessin kautta, ovat ehdottomasti vallan kolmijakoperiaatteen vastaisia. Koski ei yrittänyt määräillä korkeinta oikeutta ("keskustelkaa linjanmuutoksen tarpeesta"), vaan totesi nykyisen oikeustilan kestämättömyyden. Merkitystä on myös ministerin ja kansanedustajan asemien erilaisuudella, ts. sillä, että oikeusministerin kannanotto, oikeudellisen velvoittavuuden puutteesta huolimatta, on huomattavasti voimakkaampi teko kuin yksittäisen kansanedustajan (olkoonkin eduskunnan toiminnan perustuslaillisuutta valvova henkilö) kannanotto.

Ihmettelen suuresti, miten lainoppinut Koskinen voi olla niin käsittämättömän tyhmä, että yrittää suoraan ohjailla oikeuskäytäntöä.

Ihan asian sivusta, ihmetyttää, miksi sosialidemokraatit puolustivat henkeen ja vereen eduskunnan puhemies Lipposen kannanotto-oikeutta kaikkiin mahdollisiin asioihin, mutta hyökkäävät niin kärkkäästi yhdessä ainoassa asiassa mielipiteensä ilmaisseen Kosken kimppuun.

---- kirjoitti:

Oikeusministeri Koskisen synnit ovat asiassa paljon suuremmat.

Hän on ministerin ominaisuudessa esittänyt oikeuskäytäntöön uusia laintulkintaohjeita, joille ei ole saatu mitään formaalia tukea lainsäädäntövallan taholta. Lisäksi hän on tehnyt tämän ministerin ominaisuudessa, ja toivonut, että voi tällaisilla epämääräisillä lausunnoillaan luoda rikosoikeuteen uuden oikeuslähteen (oikeusministerin kannanotot), joka tuomioistuinten tulee ottaa huomioon. Vika on vain siinä, että tällainen toimi on aikalailla suora hyökkäys tuomioistuinten riippumattomuutta kohtaan. Tuomioistuimet ovat sidottuja lakiin ja laissa tunnustettuihin oikeuslähteisiin, eivät missään tapauksessa yksittäisten poliitikkojen määräyksiin. Rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate ja tuomioistuinten riippumattomuus hallitusvallasta kieltävät tällaisten ohjeiden noudattamisen.

Koskinen olisi toiminut oikein, jos olisi teettänyt ministeriössä esityksen rikoslain muuttamisesta, ja hyväksyttänyt sen eduskunnassa. Jos hän olisi ollut oikeassa lakimuutoksen tarpeellisuudesta, se olisi mennyt läpi, ja siitä olisi tullut tuomioistuimissa noudatettavaa oikeutta. Koskisen epäsuora, henkilökohtainen määräily (hänhän mm. "kehotti" korkeimman oikeuden tuomareita uuden ennakkotapauksen tullessa keskustelemaan linjanmuutoksen tarpeesta) oli räikeää puuttumista tuomiovallan käyttöön, ja KKO ei missään nimessä edes saa sellaista totella. Ohjeen totteleminen olisi eräs pahimmista mahdollisista virkavirheistä, minkä tuomari voi tehdä.

Mielestäni taas eduskunnan varapuhemies Koski nosti esille joidenkin laintulkinnassa mahdollisten aspektien puuttumista yksittäisessä oikeusjutussa, ja ilmoitti selkeästi ottavansa kantaa yksityishenkilönä, eikä puhemiehen ominaisuudessa. Lisäksi hänen kannanottonsa liittyi vain ja ainoastaan yhteen oikeusjuttuun. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä elää vahvana se periaate, että oikeustieteilijöillä, kansalaisilla ja kansanedustajilla on ehdoton oikeus kommentoida tuomioistuinten ratkaisuja ja tuomioistuinjärjestelmän oikeudenmukaisuutta yleisellä tasolla. Sensijaan poliitikkojen suorat, laillisuusperiaatteen vastaiset vaikutusyritykset, jotka eivät tapahdu lainsäädäntöprosessin kautta, ovat ehdottomasti vallan kolmijakoperiaatteen vastaisia. Koski ei yrittänyt määräillä korkeinta oikeutta ("keskustelkaa linjanmuutoksen tarpeesta"), vaan totesi nykyisen oikeustilan kestämättömyyden. Merkitystä on myös ministerin ja kansanedustajan asemien erilaisuudella, ts. sillä, että oikeusministerin kannanotto, oikeudellisen velvoittavuuden puutteesta huolimatta, on huomattavasti voimakkaampi teko kuin yksittäisen kansanedustajan (olkoonkin eduskunnan toiminnan perustuslaillisuutta valvova henkilö) kannanotto.

Ihmettelen suuresti, miten lainoppinut Koskinen voi olla niin käsittämättömän tyhmä, että yrittää suoraan ohjailla oikeuskäytäntöä.

Ihan asian sivusta, ihmetyttää, miksi sosialidemokraatit puolustivat henkeen ja vereen eduskunnan puhemies Lipposen kannanotto-oikeutta kaikkiin mahdollisiin asioihin, mutta hyökkäävät niin kärkkäästi yhdessä ainoassa asiassa mielipiteensä ilmaisseen Kosken kimppuun.

"Mielestäni taas eduskunnan varapuhemies Koski nosti esille joidenkin laintulkinnassa mahdollisten aspektien puuttumista yksittäisessä oikeusjutussa, ja ilmoitti selkeästi ottavansa kantaa yksityishenkilönä, eikä puhemiehen ominaisuudessa."
*****

Niinpä, kepulainen varapuhemies Koski voi YKSITYISHENKILÖNÄ järjestää eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa arvostelee voimakkaasti Korkeimman Oikeuden lainvoimaista päätöstä.

Muuttuuko varapuhemies Koski yksityishenkilöksi pelkällä omalla ilmoituksellaan? Ei varmasti.

Varapuhemies Koski olisi YKSITYISHENKILÄNÄ voinut järjestää tiedotustilaisuuden muualla kuin eduskunnassa.

YK:n on syytä pitää tarkasti silmällä varapuhemies Koskea, joka lainsäädäntövallan korkeana edustaja painostaa riippumatonta tuomiosistuinta.

Tola kirjoitti:

"Mielestäni taas eduskunnan varapuhemies Koski nosti esille joidenkin laintulkinnassa mahdollisten aspektien puuttumista yksittäisessä oikeusjutussa, ja ilmoitti selkeästi ottavansa kantaa yksityishenkilönä, eikä puhemiehen ominaisuudessa."
*****

Niinpä, kepulainen varapuhemies Koski voi YKSITYISHENKILÖNÄ järjestää eduskunnan tiloissa tiedotustilaisuuden, jossa arvostelee voimakkaasti Korkeimman Oikeuden lainvoimaista päätöstä.

Muuttuuko varapuhemies Koski yksityishenkilöksi pelkällä omalla ilmoituksellaan? Ei varmasti.

Varapuhemies Koski olisi YKSITYISHENKILÄNÄ voinut järjestää tiedotustilaisuuden muualla kuin eduskunnassa.

YK:n on syytä pitää tarkasti silmällä varapuhemies Koskea, joka lainsäädäntövallan korkeana edustaja painostaa riippumatonta tuomiosistuinta.

En näe mitään merkitystä olevan sillä, missä tiloissa Koski mielipiteensä kertoi. Täysistuntokeskusteluissakin kansanedustajilla on oikeus ottaa kantaa oikeuden tuomioihin, ja aivan samalla tavoin siinä käytetään eduskunnan tiloja.

Otin tämän "yksityishenkilö"-aspeltin sen takia mukaan, että Lipposen oikeutta laukoa mielipiteitään on puolustettu raivokkaasti sillä perusteella, että hän ei toimi silloin puhemiehen, vaan puoluejohtajan tai YKSITYISHENKILÖN ominaisuudessa. Jos sosialidemokraatit ja kokoomuslaiset hyväksyvät tällaisen menettelyn Lipposen kohdalla, miksei sitten Kosken? Samoin Lipponen on laukonut mielipiteitään eduskunnan tiloissa.

Markku Koski ei ole yhtä kuin Suomen lainsäädäntövalta. Puhemiehen tehtävänä on valvoa eduskuntakäsittelyn perustuslainmukaisuutta, ja tässä toimessaan, puhetta valvoessaan, on hänen pitäydyttävä täysin muodollisessa roolissaan. Muita velvoitteita puhemieheys ei sosialidemokraatille aseta, joten ei se voi sellaisia kepulaisellekaan asettaa.

---- kirjoitti:

En näe mitään merkitystä olevan sillä, missä tiloissa Koski mielipiteensä kertoi. Täysistuntokeskusteluissakin kansanedustajilla on oikeus ottaa kantaa oikeuden tuomioihin, ja aivan samalla tavoin siinä käytetään eduskunnan tiloja.

Otin tämän "yksityishenkilö"-aspeltin sen takia mukaan, että Lipposen oikeutta laukoa mielipiteitään on puolustettu raivokkaasti sillä perusteella, että hän ei toimi silloin puhemiehen, vaan puoluejohtajan tai YKSITYISHENKILÖN ominaisuudessa. Jos sosialidemokraatit ja kokoomuslaiset hyväksyvät tällaisen menettelyn Lipposen kohdalla, miksei sitten Kosken? Samoin Lipponen on laukonut mielipiteitään eduskunnan tiloissa.

Markku Koski ei ole yhtä kuin Suomen lainsäädäntövalta. Puhemiehen tehtävänä on valvoa eduskuntakäsittelyn perustuslainmukaisuutta, ja tässä toimessaan, puhetta valvoessaan, on hänen pitäydyttävä täysin muodollisessa roolissaan. Muita velvoitteita puhemieheys ei sosialidemokraatille aseta, joten ei se voi sellaisia kepulaisellekaan asettaa.

" Samoin Lipponen on laukonut mielipiteitään eduskunnan tiloissa."

*****

Lipponen ei ole puuttunut yksittäiseen, riippumattoman tuomioistuimen lainvoimaiseen päätökseen kritisoivasti, kuten juuri teki varapuhemies Koski (kepu).

Varapuhemies Markku Kosken käsittämättömän menettelyn myötä lainsäädäntövalta on nyt tullut täysillä sotketuksi mukaan Itä-Suomen Hovioikeudessa tällä hetkellä olevaan "Koski-Rogers"-caseen. Tämä on vakavaa.

Tola kirjoitti:

" Samoin Lipponen on laukonut mielipiteitään eduskunnan tiloissa."

*****

Lipponen ei ole puuttunut yksittäiseen, riippumattoman tuomioistuimen lainvoimaiseen päätökseen kritisoivasti, kuten juuri teki varapuhemies Koski (kepu).

Varapuhemies Markku Kosken käsittämättömän menettelyn myötä lainsäädäntövalta on nyt tullut täysillä sotketuksi mukaan Itä-Suomen Hovioikeudessa tällä hetkellä olevaan "Koski-Rogers"-caseen. Tämä on vakavaa.

Sellainen oikeus kansanedustajalla nyt vain Suomessa sattuu olemaan (siis oikeuden päätösten arvosteluoikeus), sen tunnustavat kaikki valtiosääntöoikeuden asiantuntijat. Kun siis puhemieheydellä ei tällä hetkellä vallitsevan doktriinin mukaan ole merkitystä eduskunnan istuntojen ulkopuolella, ei Kosken toiminnassa ole mitään väärää.

---- kirjoitti:

Oikeusministeri Koskisen synnit ovat asiassa paljon suuremmat.

Hän on ministerin ominaisuudessa esittänyt oikeuskäytäntöön uusia laintulkintaohjeita, joille ei ole saatu mitään formaalia tukea lainsäädäntövallan taholta. Lisäksi hän on tehnyt tämän ministerin ominaisuudessa, ja toivonut, että voi tällaisilla epämääräisillä lausunnoillaan luoda rikosoikeuteen uuden oikeuslähteen (oikeusministerin kannanotot), joka tuomioistuinten tulee ottaa huomioon. Vika on vain siinä, että tällainen toimi on aikalailla suora hyökkäys tuomioistuinten riippumattomuutta kohtaan. Tuomioistuimet ovat sidottuja lakiin ja laissa tunnustettuihin oikeuslähteisiin, eivät missään tapauksessa yksittäisten poliitikkojen määräyksiin. Rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate ja tuomioistuinten riippumattomuus hallitusvallasta kieltävät tällaisten ohjeiden noudattamisen.

Koskinen olisi toiminut oikein, jos olisi teettänyt ministeriössä esityksen rikoslain muuttamisesta, ja hyväksyttänyt sen eduskunnassa. Jos hän olisi ollut oikeassa lakimuutoksen tarpeellisuudesta, se olisi mennyt läpi, ja siitä olisi tullut tuomioistuimissa noudatettavaa oikeutta. Koskisen epäsuora, henkilökohtainen määräily (hänhän mm. "kehotti" korkeimman oikeuden tuomareita uuden ennakkotapauksen tullessa keskustelemaan linjanmuutoksen tarpeesta) oli räikeää puuttumista tuomiovallan käyttöön, ja KKO ei missään nimessä edes saa sellaista totella. Ohjeen totteleminen olisi eräs pahimmista mahdollisista virkavirheistä, minkä tuomari voi tehdä.

Mielestäni taas eduskunnan varapuhemies Koski nosti esille joidenkin laintulkinnassa mahdollisten aspektien puuttumista yksittäisessä oikeusjutussa, ja ilmoitti selkeästi ottavansa kantaa yksityishenkilönä, eikä puhemiehen ominaisuudessa. Lisäksi hänen kannanottonsa liittyi vain ja ainoastaan yhteen oikeusjuttuun. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä elää vahvana se periaate, että oikeustieteilijöillä, kansalaisilla ja kansanedustajilla on ehdoton oikeus kommentoida tuomioistuinten ratkaisuja ja tuomioistuinjärjestelmän oikeudenmukaisuutta yleisellä tasolla. Sensijaan poliitikkojen suorat, laillisuusperiaatteen vastaiset vaikutusyritykset, jotka eivät tapahdu lainsäädäntöprosessin kautta, ovat ehdottomasti vallan kolmijakoperiaatteen vastaisia. Koski ei yrittänyt määräillä korkeinta oikeutta ("keskustelkaa linjanmuutoksen tarpeesta"), vaan totesi nykyisen oikeustilan kestämättömyyden. Merkitystä on myös ministerin ja kansanedustajan asemien erilaisuudella, ts. sillä, että oikeusministerin kannanotto, oikeudellisen velvoittavuuden puutteesta huolimatta, on huomattavasti voimakkaampi teko kuin yksittäisen kansanedustajan (olkoonkin eduskunnan toiminnan perustuslaillisuutta valvova henkilö) kannanotto.

Ihmettelen suuresti, miten lainoppinut Koskinen voi olla niin käsittämättömän tyhmä, että yrittää suoraan ohjailla oikeuskäytäntöä.

Ihan asian sivusta, ihmetyttää, miksi sosialidemokraatit puolustivat henkeen ja vereen eduskunnan puhemies Lipposen kannanotto-oikeutta kaikkiin mahdollisiin asioihin, mutta hyökkäävät niin kärkkäästi yhdessä ainoassa asiassa mielipiteensä ilmaisseen Kosken kimppuun.

... seurata oikeudenkäyttöä ja jos hän havaitsee että käytäntö tuomioistuimissa on mennyt muuksi kuin lakia säädettäessä tarkoitettiin. Minusta hän voi asiasta huomauttaa myös julkisuudessa. Jos oikeuslaitos ei korjaa käytäntöä, on oikeusministerin velvollisuus tehdä sellainen esitys lain muuttamisesta, että tarkoitus varmasti saavutetaan.

Oikeuslaitoken riippumattomuutta on turha korostaa sivistyneessä demokratiassa, sillä täällää poliittisilla elimillä on aina valta muuttaa lakia mieleisekseen ellei lain tulkinta vaikuta oikealta.

---- kirjoitti:

Sellainen oikeus kansanedustajalla nyt vain Suomessa sattuu olemaan (siis oikeuden päätösten arvosteluoikeus), sen tunnustavat kaikki valtiosääntöoikeuden asiantuntijat. Kun siis puhemieheydellä ei tällä hetkellä vallitsevan doktriinin mukaan ole merkitystä eduskunnan istuntojen ulkopuolella, ei Kosken toiminnassa ole mitään väärää.

Selväksi tuli. Eli mikä on sallittu kepulaiselle, on kuitenkin kielletty muilta.
Tämä on kepulainen sovellutus vallan kolmijako-opista.

oivahärkönen kirjoitti:

... seurata oikeudenkäyttöä ja jos hän havaitsee että käytäntö tuomioistuimissa on mennyt muuksi kuin lakia säädettäessä tarkoitettiin. Minusta hän voi asiasta huomauttaa myös julkisuudessa. Jos oikeuslaitos ei korjaa käytäntöä, on oikeusministerin velvollisuus tehdä sellainen esitys lain muuttamisesta, että tarkoitus varmasti saavutetaan.

Oikeuslaitoken riippumattomuutta on turha korostaa sivistyneessä demokratiassa, sillä täällää poliittisilla elimillä on aina valta muuttaa lakia mieleisekseen ellei lain tulkinta vaikuta oikealta.

Oikeusministeri Koskinen ei ole poliittinen elin, joka yksin saisi tehtyä lakimuutoksia. Se on eduskunnan tehtävä, ja eduskunta voi tarvittaessa lakimuutoksella korjata vääränä pitämäänsä laintulkintaa. Siihen tarvitaan muutakin kuin ministerin henkilökohtainen mielipide. Koskisen lausunnon kohdalla tilanne on se, että hän koetti muuttaa ilman eduskunnan suostumusta eduskunnan säätämän lain tulkintaa. Toimeenpanovalta siis yritti tunkeutua sellaiselle alueelle, jolle se ei perustuslain mukaan kuulu. Viittaan tähän kesäiseen episodiin, jossa hän koetti puuttua Korkeimman oikeuden ennakkotapauskäytäntöön. Vallitsevan lain vastaisista tuomioista tuomarit voidaan saattaa vastuuseen muulla tavoin.

Oikeuslaitoksen riippumattomuus on eräs sivistyneen demokratian mitoista. Ei siitä voida luopua silloin, kun tuntuu, että on saavutettu "riittävä sivistyksen ja demokratian taso". Ei myöskään hallituksen tosiasiallista vahvuutta voida käyttää perusteena sille, että hallitukselle annettaisiin suoraan laintulkintavaltaa. Tämä edellyttäisi perustuslain muutosta.

Mielestäni näissä kysymyksissä pitää pysyä tiukasti perustuslain säätämissä rajoissa.

Oikeuslähdeopin pikakurssi lienee paikallaan; Suomessa tuomioistuimet eivät ole sidottuja lakien esitöihin. Sidottuisuus vaatisi lakimuutoksen, jota taaskaan Koskinen itse ei voi säätää.

Tola kirjoitti:

Selväksi tuli. Eli mikä on sallittu kepulaiselle, on kuitenkin kielletty muilta.
Tämä on kepulainen sovellutus vallan kolmijako-opista.

Summataan.

Kansanedustaja saa arvostella oikeuden päätöksiä.

Ministeri ei saa määrätä korkeinta oikeutta muuttamaan tulkintalinjaansa.

---- kirjoitti:

Summataan.

Kansanedustaja saa arvostella oikeuden päätöksiä.

Ministeri ei saa määrätä korkeinta oikeutta muuttamaan tulkintalinjaansa.

Miten vapaamuurarius tai jehovalaisuus vaikuttaa päätöksiin?

---- kirjoitti:

Summataan.

Kansanedustaja saa arvostella oikeuden päätöksiä.

Ministeri ei saa määrätä korkeinta oikeutta muuttamaan tulkintalinjaansa.

Aivan puolupoliittinen, tarkoitushakuinen ja vallan kolmijako-oppiin täysin kuulumaton on tuo tulkinta.

Kansanedustuslaitos, jonka keulassa on puhemiehistö edustaa vallan kolmijaossa lainsäädäntövaltaa. Ja koska tuomiovalta on riippumaton, ei lainsäädäntövallan edustajan tule puuttua YKSITTÄISIIN tuomioihin niitä arvostellen.

Varapuhemies Markku Koski asettui julkisesti vastustamaan yksittäistä riippumattoman tuomioistuimen lainvoimaista ratkaisua.

Koska sama Koski-Rogers -case on tietyltä osalta vielä Itä-Suomen Hovioikeudessa ratkaistavana, niin varapuhemies Koski on lainsäädäntövallan korkeana edustajan tullut painostaneeksi riippumatonta tuomioistuinta.

Varapuhemies Kosken olisi erottava ja nimenomaan siksi, että on yksittäisessä tuomiossa arvostellut KO:n päätöstä ja samalla vaarantanut Hovioikeuden edellytyksiä tulevassa päätöksessään Koski-Rogers -casessa.

Tola kirjoitti:

Aivan puolupoliittinen, tarkoitushakuinen ja vallan kolmijako-oppiin täysin kuulumaton on tuo tulkinta.

Kansanedustuslaitos, jonka keulassa on puhemiehistö edustaa vallan kolmijaossa lainsäädäntövaltaa. Ja koska tuomiovalta on riippumaton, ei lainsäädäntövallan edustajan tule puuttua YKSITTÄISIIN tuomioihin niitä arvostellen.

Varapuhemies Markku Koski asettui julkisesti vastustamaan yksittäistä riippumattoman tuomioistuimen lainvoimaista ratkaisua.

Koska sama Koski-Rogers -case on tietyltä osalta vielä Itä-Suomen Hovioikeudessa ratkaistavana, niin varapuhemies Koski on lainsäädäntövallan korkeana edustajan tullut painostaneeksi riippumatonta tuomioistuinta.

Varapuhemies Kosken olisi erottava ja nimenomaan siksi, että on yksittäisessä tuomiossa arvostellut KO:n päätöstä ja samalla vaarantanut Hovioikeuden edellytyksiä tulevassa päätöksessään Koski-Rogers -casessa.

Noh, vastataan nyt vielä kerran tähän.

Mielipiteeni ei tässä asiassa riipu puoluekannasta, tosin olisin saattanut jättää puuttumatta asiaan, jos oikeusministerinä olisi joku muu kuin epäpätevä Koskinen - nyt tilanne oli liian herkullinen.

Jos et minua usko, niin usko korkeimman oikeuden presidentti Leif Sévonia, joka tyrmäsi kesällä Koskisen puuttumisen KKO:n ratkaisulinjaan törkeänä puuttumisena vallan kolmijako-opin perusteisiin. Sen sijaan yksikään merkittävä tuomioistuinlaitoksen jäsen tai muu tunnustettu oikeusoppinut ei ole mielestäni arvostellut Kosken toimintaa. Arvostelu puuttui, koska Kosken toiminnassa ei valtiosäännön kannalta ollut mitään huomauttamista.

Kansanedustajilla on laaja puhevapaus, johtuen ihan perustuslaista. Perustuslain 31 §:n 1 momentin mukaan kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä. Tällä tarkoitetaan siis eduskuntakeskustelua, mutta siitä voidaan johtaa hyvin laaja puhevalta myös istuntojen ulkopuolella.

Tuomioistuinratkaisujen arvostelua ei ole missään nimessä kielletty; se oikeus on niin kansalaisilla, kansanedustajilla kuin oikeusoppineillakin. Se on jopa erittäin toivottava osa elävää kansalaiskeskustelua ja ehkäisee tuomioistuinlaitoksen irtaantumista arkitodellisuudesta. Yleisellä tasolla demokraattisessa yhteiskunnassa tuomioistuinten toiminnan arvostelu estää tuomiovallan väärinkäyttöä, koska suora puuttuminen sen käyttöön ei ole mahdollista tai sallittua.

Tuomion arvostelusta on kuitenkin pitkä matka oikeusministerin mahtikäskyyn, että KKO:n tulisi kokoontua miettimään uudestaan ratkaisulinjaansa, koska se herra ministerin mielestä on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan herra ministeriä miellyttäviä tuomioita. Kyse on laajasti lain soveltamiseen liittyvästä vaikutusyrityksestä, joka kaiken lisäksi tehdään röyhkeästi suurella mediakohulla säestettynä. Miten voitaisiin puhua riippumattomasta tuomioistuinlaitoksesta, jos KKO näin todellakin toimisi?

Ministerin ja kansanedustajan asemissa on huomattava ero, lähtien nyt ensinnäkin siitä, että yksittäisellä kansanedustajalla ei ole pelkästään tehtävänsä perusteella käytännössä lainkaan omaa valtaa. Puhemiehen rooli on selkeän formaali, eikä sinänsä siis nykyisen asiantilan vallitessa aiheuta mitään erityisiä velvoitteita muuta kuin perustuslaillisuusvalvonnan suorittamisen eduskunnan istunnoissa.

Koskinen on puuhastellut tällaista ennen kesääkin, ja on aina saanut oikeusoppineiden laajan tuomion.

Kansanedustaja tai puhemies ei muuten voi omatoimisesti erota toimestaan.

antiteesi kirjoitti:

Miten vapaamuurarius tai jehovalaisuus vaikuttaa päätöksiin?

???

---- kirjoitti:

Oikeusministeri Koskinen ei ole poliittinen elin, joka yksin saisi tehtyä lakimuutoksia. Se on eduskunnan tehtävä, ja eduskunta voi tarvittaessa lakimuutoksella korjata vääränä pitämäänsä laintulkintaa. Siihen tarvitaan muutakin kuin ministerin henkilökohtainen mielipide. Koskisen lausunnon kohdalla tilanne on se, että hän koetti muuttaa ilman eduskunnan suostumusta eduskunnan säätämän lain tulkintaa. Toimeenpanovalta siis yritti tunkeutua sellaiselle alueelle, jolle se ei perustuslain mukaan kuulu. Viittaan tähän kesäiseen episodiin, jossa hän koetti puuttua Korkeimman oikeuden ennakkotapauskäytäntöön. Vallitsevan lain vastaisista tuomioista tuomarit voidaan saattaa vastuuseen muulla tavoin.

Oikeuslaitoksen riippumattomuus on eräs sivistyneen demokratian mitoista. Ei siitä voida luopua silloin, kun tuntuu, että on saavutettu "riittävä sivistyksen ja demokratian taso". Ei myöskään hallituksen tosiasiallista vahvuutta voida käyttää perusteena sille, että hallitukselle annettaisiin suoraan laintulkintavaltaa. Tämä edellyttäisi perustuslain muutosta.

Mielestäni näissä kysymyksissä pitää pysyä tiukasti perustuslain säätämissä rajoissa.

Oikeuslähdeopin pikakurssi lienee paikallaan; Suomessa tuomioistuimet eivät ole sidottuja lakien esitöihin. Sidottuisuus vaatisi lakimuutoksen, jota taaskaan Koskinen itse ei voi säätää.

..., että oikeusministeri säätäsi lakeja, minähän sanoin, että oikeusministeri tekee esityksen lain muutoksesta. Sanon myös, että poliittisilla elimillä on oikeus muuttaa lakeja mieleisekseen. Sillä tarkoitetaan niitä elimiä, jotka Suomessa perustuslain mukaan lakeja säätävät: ministeri ja hallitus esittää ja eduskunta hyväksyy tai muuttaa esityksen mieleisekseen. Eduskunta-aloitteen pohjalta ei käytännössä lakeja säädetä. Myöskään uuden perustuslain oloissa ei presidentillä ole lopullista vaikutusta lain säätämiseen.

Niin, että taisit itse sekoittaa puurot ja vellit.

oivahärkönen kirjoitti:

..., että oikeusministeri säätäsi lakeja, minähän sanoin, että oikeusministeri tekee esityksen lain muutoksesta. Sanon myös, että poliittisilla elimillä on oikeus muuttaa lakeja mieleisekseen. Sillä tarkoitetaan niitä elimiä, jotka Suomessa perustuslain mukaan lakeja säätävät: ministeri ja hallitus esittää ja eduskunta hyväksyy tai muuttaa esityksen mieleisekseen. Eduskunta-aloitteen pohjalta ei käytännössä lakeja säädetä. Myöskään uuden perustuslain oloissa ei presidentillä ole lopullista vaikutusta lain säätämiseen.

Niin, että taisit itse sekoittaa puurot ja vellit.

Perusteet ovat toki minulle valtiosääntöoikeutta lukeneelle selvät, niistä ei tarvitse luennoida.

Kirjoitin hieman kärjekkäästi tuossa vastineessani sinulle, mutta yritin siis tuoda esille sitä, että on selkeästi eduskunnan tehtävä muuttaa oikeudenkäynneissä käytettävää normiainesta (käytännössä lakeja säätämällä), eikä normiaineksen muutoksen tule tapahtua minkään epämääräisen ministerin ohjeidenannon kautta. Ministerin valta lainsäädännön alalla liittyy lähinnä siihen, että hän omalla hallinnonalallaan tuo valtioneuvoston kautta eduskunnalle uusia lakialotteita, kuten totesit.

Oleellista tässä on se, että uusi normiaines alistetaan parlamentaariseen kontrolliin, jolloin kansan ääni pääsee kuuluville heidän valitsemiensa edustajien kautta. Ministerillä on toimessaan vain välillinen mandaatti kansalaisilta. Jos ministeri de facto sivuuttaa eduskunnan lainsäätäjänä (laintulkinta on tässä tapauksessa pitkälle rinnastettavissa uuden lain säätämiseen) ja KKO:n laintulkitsijana (mitä hän itseasiassa yritti tehdä kesällä määräämällä uudenlaista laintulkintaa), ollaan demokratian uskottavuuden kannalta todella heikoilla jäillä. Jos oikeudenkäytössä on korjaamista, täytyy muutoksen taakse lainsäädäntöprosessin kautta saada eduskunnan tuki. Koskinen ei eduskunnan suostumusta ajatuksilleen hakenut lainsäädäntöprosessin kautta, ja se tässä on ongelman ydin.

KKO:n presidentti Leif Sévon kommentoi kesällä hyvin Koskisen toimintaa kun hän totesi, että KKO ei missään nimessä edes saa noudattaa ministerin "ohjeita".

Mielestäni poliitikkojen ja varsinkin päivänpolitiikan osuuden pitää loppua lain säätämisen hetkellä, sen jälkeen on tuomioistuinten ja oikeustieteilijöiden aika astua remmiin ja tulkita uutta lakia siten, että se on oikeusjärjestyksen kanssa sopusoinnussa.