Mistähän siinä muustakaan voi olla kyse, kun yleensä näin syksyisin näkee kiertoliittymien läpi ajettuja renkaiden jättämiä jälkiä ja toisinaan autosta on ripustuksetkin pettäneet sen keskikorokkeen reunaan ja raato on jäänyt siihen keskelle. Nyt jo, vaikka ei ole vielä lumikaan maassa, niitä jälkiä ja raatoja on ollut jo useilla paikkakunnilla missä olen liikkunut.
Lumien tultua sama jatkuu, eikä ne aina ole henkilöautojen jättämiä jälkiä. Rekkojen jättämiä jälkiä näkee aivan samoin toisinaan ja vain niukasti se niiden kiertoliittymien keskustoissa sijaitseva hökötys sivuutettuna.
Vaikuttaa siltä, että niiden liittymien läpi ajetaan enimmäkseen öisin, en vaan ymmärrä miksi. Eivätkö kuljettajat havaitse niitä, niistä ennakkoon kertovia opasteita ja alhaisia nopeusrajoituksia?
Lumien tultua sama jatkuu, eikä ne aina ole henkilöautojen jättämiä jälkiä. Rekkojen jättämiä jälkiä näkee aivan samoin toisinaan ja vain niukasti se niiden kiertoliittymien keskustoissa sijaitseva hökötys sivuutettuna.
Vaikuttaa siltä, että niiden liittymien läpi ajetaan enimmäkseen öisin, en vaan ymmärrä miksi. Eivätkö kuljettajat havaitse niitä, niistä ennakkoon kertovia opasteita ja alhaisia nopeusrajoituksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sellainen tyyli että pitää yrittää vähän oikaista
Jos ei ole liian korkeat kanttarit, niin oikaisemalla voi ajaa paljon lujempaa, se on sporttista.
Runttaajan kone tuottaa kohtalaisen hyvää suomenkieltä. Laita hyvä veli omat radiouutiset. Musrka-aiheita riittää!
"Toppatakit kääntyvät Tornionjokilaaksossa".
"Laituri mätäni miehen alta".
"Uutisankkurilla jo yhdeksäs bemari".
"Loosessa tarjoiltu Lapin miehelle soodavettä pöydän alle".
"Google ratkaisi sarveiskullin arvoituksen."
"Takatukka ojennukseen jäteöljyllä".
"Mies rantautui virtsaamaan ja ilmoitti siitä netissä."
"Liperi kutsuu pohjan poikaa".
"150 tiekilometriä vuodessa!"
Sinun koneesi puolestaan tuottaa sitä samaa sontaa mitä sinä olet läpeensä.
Olavihan tuo on sivupersoonallaan, selvä homma.
Olit kai siitä jo perillä?
että kuski joka pyyhkäisee kiertoliittymän läpi on niitä peräkylän mammoja ja paappoja jotka kerta vuoteen kirkkoreissulla vanhasta muistista ajelevat, eivätkä eläissään ole nähneet moista... kas, tie loppuu tähän mutta jatkuu tuolla toisella puolen ja eikun yli vaan.
Öiseen aikaan sattuneet liittymien läpiajot, noh, oisko nuoret, cd-tä soimaan laitettaessa ei ehkä huomata tai muuta vastaavaa puuhastelua?
Ei niitä kiertoliittymiä vielä ole joka paikkakunnalla vaikka niitä nykyisin paljon rakennetaankin. Vaan vaatiipa se kiertoliittymässä ajaminen opettelua, kerran ajoin erään perässä joka kohteliaasti antoi tietä, oikealta tulevaa on väistettävä periaatteella, ei tietoakaan että kiertoliittymässä ajavalla on etuajo-oikeus. Vaikeampia ovat vielä ne liittymät joissa on useampi kaista.
Renkaiden jäljistä usein huomaa että rekan perävaunun renkaat pakostakin joutuvat oikaisemaan reunojen yli. Näinpä kerran sellaisenkin ihmeen että tukkirekan perävaunu kaatui kiertoliittymässä. Onneksi ei ollut viereisellä kävely/pyörätiellä kulkijoita, kun tukit levisivät pitkin ja poikin.