Muistakaa, elämä on nyt.
Olen onnellinen siitä, että olen uskaltanut. En puhua pelkästään, enkä palstalla kirjoittaa, mutta olen uskaltanut rakkautta antaa ja jakaa. Paljon.
Kauniilta.
Olkaa itsellenne armollisia. Minä osaan ja saan...kaiken minkä olen aina halunnut.
Ikävä?
Ei enää.
Naiselta.
Olen onnellinen siitä, että olen uskaltanut. En puhua pelkästään, enkä palstalla kirjoittaa, mutta olen uskaltanut rakkautta antaa ja jakaa. Paljon.
Kauniilta.
Olkaa itsellenne armollisia. Minä osaan ja saan...kaiken minkä olen aina halunnut.
Ikävä?
Ei enää.
Naiselta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
nyt, se on jo alkanut.
Tuo pitäisi aina muistaa.
ajattelee että sit ku.
Minäkin olen tyytyväinen että uskalsin sekä palstalla että myös palstan ulkopuolella lähestyä häntä. Mutta hän ei ole missään vaiheessa ollut aktiivinen lähestymään minua, mutta näyttää kyllä aktiivisesti lähestyvän muita naisia kai kavereina(?). Joten parempi antaa olla ja olen onnellinen ja tyytyväinen nykytilanteeseenkin kun näen, että tunteeni ja käsitykseni hänestä perustuivat enemmän itse romantisoimaani haavekuvaan hänestä eikä tämä elämäntilanne olisi muutenkaan ollut meille suotuisa.
Lisään...aina on mahdollisuus. Mikään ei ole rajallista rakkaudessa. Ainoastaan ihminen on se, joka asettaa rajat. Tsemppiä nainen. Meissä on voimaa!!
Järkevää on luovuttaa tuossa tilanteessa, jos itse olet usein lähestynyt, mutta toinen ei ole missään vaiheessa ollut asiassa vastavuoroinen.
Tulee kyllä rehellisesti sanottuna välillä uskonpuute.
Puhuminen on aika haasteellista, sellaiselle joka on pystynyt ilmaisemaan avoimesti aivoituksiaan todella harvoille. Varsinkin jos tuota on tapahtunut koko elämän ajan. Rakkauden osoittamiseen ja saamiseen on todella korkea kynnys.
Harvemmin se harmittaa, että on uskaltanut, kuin se että ei olisi uskaltanut.