Olen seurustellut miehen kanssa yli puoli vuotta ja siitä on tullu todella tärkeä osa meidän perhettä (olin yh). Lapsenikin sanoo sitä välillä isäksi. Pitäisikö minun muistaa häntä jotenkin isänpäivänä? Itse haluaisin siirtää muistamisen ensivuoteen, mutta pahoittaako se sitten mielensä?
Isänpäivä
Lahjaa vai nöy?
161421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"siitä on tullu"
"sanoo sitä"
"pahoittaako se"
Niin että oliko kyseessä mies vai koira?
No ei m issään tapauksessa. Eihän se ukko ole lapsen oikea isä. Antaisit kuvan lapselle, että kaikki miehet joiden kanssa seurustelet kuuluvat saada lapselta isänpäivälahjan, vaikkei isä olekkaan.
Älä vääristä lapsen maailmaa.
....
joo,ei "sillä" tuossa vaiheessa ole isänpäivän kaa mitään tekemistä.Siis kun ootte ollu vasta noin vähän aikaa yhdessä.Muistatte sitten jouluna.....
Se on hyvä idea! Leipo lapsesi kanssa kakku hänelle!
Miehetkin muistavat äitienpäivinä sitä joka on niille rakkain, vaikkapa ei ole vielä lasta.
No jo on monenlaista käytäntöä tässäkin maassa. Minusta taas olisi tosi outoa jos mieheni muistaisi minua äitienpäivänä, kun en ole äiti.
Et ole myös miehesi äiti jotta se muistaisi sinua äitienpäivänä.
Eikä mies isäsi jotta muistaisit sitä isienpäivänä.
Nykyään ei enää osata omia vanhempia muistaa, pelk. tuo päivä on syyksi typerien kalsarien saamiseksi...
hei sinä!
kyllä ajattelu tapasi on aika ankea jos kerran sinun lapsesikin sanoo häntä isäksi niin tottakai sinä ostat sille jotain pientä.
ei tietenkään mitään sellaista jota antaisit oikealle isälle. uskon kyllä jos et osta sille mitään niin kyllä pahoittaa mielensä jos teillä on aikomus kerran tehdä "uusio perhe". miete rauhassa. t. äiti21
ennen kun ajattelet minkään kakun tekoa.
Jos puhut miehestäsi ja sanot "siitä" jne.
Puoli vuotta on lyhyt, hyvin lyhyt aika kuitenkin. Hän, korjaan se, ei ole kuitenkaan lapsesi isä vaan isä lapsellasi oletettavasti jo on. Tuskinpa hänkään, siis sekään, välttämättä haluaisi "isänpäivälahjaa":)
Itse olen myös uusperheessä ja kokisin jonkin sortin muistamisen isänpäivänä lähinnä kiusallisena... en ole isä enkä haluakaan olla. Haluan olla lapselle vastuullinen aikuinen joka elää hänen sekä hänen äitinsä kanssa sekä tarjoaa lapselle terveen miehen mallin.
Eikö sun lapsen kuuluisi muistaa omaa isäänsä ei tätä sun uutta miesystävää. Ei sinulla ole oikeus antaa lapsen kuvitella, että sinun miesystäväsi olisi hänen isä. Entä jos eroatte mitä sitten selität lapselle vai onko seuraava miesystävä taas uusi isä? Outoa.
Lapsellani ei periaatteessa ole kuin siittäjä. En meinaa sitä että se oli vahinko tms. mutta lapsen siittäjä ei halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa ennenkuin tämä täyttää 18v. Ja siittäjä on muutenkin päästään sekaisin, oikeasti!
Isä on se joka asuu lapsen kanssa ja kasvattaa sen.
Suomen lain mukaan, jos avioliiton aikana syntyy lapsi, isäksi tulee virallinen puoliso ja biologisella isällä ei ikinä sanaoikeutta asiaan.
Myös adoptointi ei tunnusta biologista isyyttä.
Hanki uudelta mieheltä lapsi ja kasvattaakaa ne yhdessä. Jos mies rakastaa naista, hän tulee myös rakastamaan sen lasta. Loukkauksena olisi sille miehelle jos juokset vielä edellisen exän luo.
Ei biol.isyydellä ole merkitystä, vaan rakkaudella lasta kohtaan! ja kiittää siitä!
Hän on varmasti tuleva isä myös yhteiselle lapsellenne, miksi ei nyt muista häntä.
Ymmärrän tilannettasi paremmin nyt, kun kerroit, mutta kyllä lapselle pitää silti olla rehellinen. Hän kasvaa ja entä jos tämä oikea isä vanhetessaan alkaa ajattelemaan lastaan ja haluaakin eräänä päivänä tavata hänet, ehkä sitä ei tapahdu, mutta voi niinkin käydä. Miten sitten lapsesi voi pettyäkään, jos hän saa tietää, että isä jota hän on pitänyt isänä ei olekaan hänen oikea isä? Siksi ei lapselta pidä sulkea omia juuriaan vaan kertoa hänelle asiat rehellisesti. Toivon sinulle ja perheellesi onnellista tulevaisuutta, hienoa että uusi miesystävä on hyväksynyt myös lapsesi.
"Jos mies rakastaa naista, hän tulee myös rakastamaan sen lasta...Ei biol.isyydellä ole merkitystä, vaan rakkaudella lasta kohtaan!"
Olemme uusperhe, vajaan vuoden nyt olleet ja itse esimerkiksi rakastan avovaimoani suuresti, mutta en hänen lastaan. Hyväksyn lapsen kuitenkin täysin ja tulen hänen kanssaan hyvin toimeen. Uusperheellisten ei tarvitse rakastaa puolisonsa lapsia, riittää että hyväksyy nämä vilpittömästi ja on näille esimerkillinen aikuinen.
No juttuhan ratkesi yllättävästi. Lapseni oli tarhassa tehnyt isänpäiväkortin tälle "uudelle isälleen". Ja lapsi me varmaan tehdäänkin, sitten kun otollinen aika ja se adoptiojuttu kuulosti järkevältä! Kiitti teille, ja mukavaa tulevaa isänpäivää =)