Anneli Sundbergilla on tämän päivän HS:n kolumnissaan ongelma: hän ei oikein pysty päättämään, kuka olisi hänen ”suurin suomalaisensa”. Hieman hän kallistuu Risto Rytin kannalle, josta kirjoittaa mm. näin:
”Ryti oli varakkaan talollisen poika Huittisista, ylivoimaisen älykäs äidin silmäterä, josta tuli herra, Suomen Pankin johtaja, pääministeri ja sotapresidentti.
Hän pisti nimensä sopimukseen, joka takasi Suomelle Saksan avun jatkosodan kriittisimmällä hetkellä. Ryti teki poliittisen itsemurhan. Suomi säästyi miehitykseltä. Ryti joutui vankilaan sotarikollisena.
Miten minun olisi käynyt, jos Ryti olisi ajatellut enemmän omaa uraansa kuin Suomen etua? Mitä jos olisinkin kasvanut Stalinin komentamassa satelliittimaassa?
Olisinko seissyt suuri sifonkirusetti päässä ja heiluttanut punaista lippua, kun Suomen kommunistinen johto olisi saapunut kotikylään tutustumaan tiiliteollisuuskombinaattiimme? Mitä minusta olisi tullut? Tiilikombinaatin työläinen? Siellä kylässä olisin viljellyt vähän kaalia ja perunaa, asunut luhistuvassa mökissä ja kerännyt risuja talven varalle.
Tai sitten minä olisin syönyt ruohoa Siperiassa.
Entä jos Rytin tilalla olisi ollut joku muu, esimerkiksi monikasvoinen Urho Kekkonen, jota Stalinin jälkeen valtaan tullut neuvostojohtaja Nikita Hrushtshev kutsui suhteiden taikuriksi?
Olisiko suhteiden taikuri tuhonnut itsensä ja poliittisen uransa Rytin asemassa?”
Näin kyselee Anneli Sundberg. Minä voin varmuudella vastata tuohon viimeiseen kysymykseen: Ei olisi tuhonnut Kekkonen uraansa Suomen eikä minkään muun asian vuoksi. En sano tätä mutu-pohjalta, vaan historiantuntemukseni ja sen yhteydessä saamani Kekkosen tuntemuksen antamaan tiedolliseen varmuuteen.
Minullakin on hieman sama ongelma kuin Anneli Sundbergilla: en oikein pysty päättämään, kuka olisi minun ”suurin suomalaiseni”. Jo kilpailun alussa asetin täällä kolme ehdokastani sellaisiksi: yksi oli J.V.Snellman, toinen C.G.E.Mannerheim ja kolmas J.K.Paasikivi.
Perustelin näkemyksiäni sillä, että Snellman on Suomen valtion isä, Mannerhein itsenäisen Suomen synnyttäjä ja kaksinkertainen pelastaja ja Paasikivi maamme johdattaja pois sodanjälkeisestä vaarallisesta tilanteesta, meidän ”kolmannen valtakuntamme” luoja.
Ihmettelen, että vain Mannerheim tuosta kolmikosta on loppukilpailussa.
Muina mahdollisina ehdokkaina mainitsin tuolloin poliitikkojen puolelta Risto Rytin ja Väinö Tannerin (vapaussodan hävinneen osapuolen johdattajana voittaneen osapuolen yhteyteen ja edellytysten rakentajana sille, että yksimielisinä torjuimme maahamme tunkeutuneen hyökkääjän) ja kulttuurin puolelta Elias Lönnrotin ja Mikael Agricolan.
Nyt noista ”varamiehistänikin” Lönnrot ja Tanner ovat tippuneet loppukilpailusta.
Snellmanin, Paasikiven ja Lönnrotin putoamista loppukilpailusta en ymmärrä muuten kuin että kansalaisten enemmistö ei valitettavasti tunne historiaa. Tannerin putoamisen ymmärrän paremmin siksi, että häneen varsinkin kepulaisilla on Tannerin arkkivihollisesta, tämän sotasyylliseksi saattaneesta Kekkosesta johtuvia voimakkaita varaumia, ja että Tannerin todellista henkilöä ja hänen merkitystään maallemme ei tunneta vielä siksi, että vuosikymmeniä hänet pimitettiin historiastamme.
Loppukilpailuun päässeiden joukossa ei ole sentään yhtään ihan protestimielessä heitettyä turhimusta – sellaiseksi minäkään en lue edes Urho Kekkosta, joskin hän jää kauas taakse esim. Paasikivestä – mutta melko lähelle kärkeä pääsivät myös Matti Nykänen, Anneli Jäätteenmäki ja joku rullalautailija. Noita ei liene sentään esitetty vakavalla mielellä, mutta ei heidän esittämisensä kovin hyvää huumorintajuakaan osoita.
”Ryti oli varakkaan talollisen poika Huittisista, ylivoimaisen älykäs äidin silmäterä, josta tuli herra, Suomen Pankin johtaja, pääministeri ja sotapresidentti.
Hän pisti nimensä sopimukseen, joka takasi Suomelle Saksan avun jatkosodan kriittisimmällä hetkellä. Ryti teki poliittisen itsemurhan. Suomi säästyi miehitykseltä. Ryti joutui vankilaan sotarikollisena.
Miten minun olisi käynyt, jos Ryti olisi ajatellut enemmän omaa uraansa kuin Suomen etua? Mitä jos olisinkin kasvanut Stalinin komentamassa satelliittimaassa?
Olisinko seissyt suuri sifonkirusetti päässä ja heiluttanut punaista lippua, kun Suomen kommunistinen johto olisi saapunut kotikylään tutustumaan tiiliteollisuuskombinaattiimme? Mitä minusta olisi tullut? Tiilikombinaatin työläinen? Siellä kylässä olisin viljellyt vähän kaalia ja perunaa, asunut luhistuvassa mökissä ja kerännyt risuja talven varalle.
Tai sitten minä olisin syönyt ruohoa Siperiassa.
Entä jos Rytin tilalla olisi ollut joku muu, esimerkiksi monikasvoinen Urho Kekkonen, jota Stalinin jälkeen valtaan tullut neuvostojohtaja Nikita Hrushtshev kutsui suhteiden taikuriksi?
Olisiko suhteiden taikuri tuhonnut itsensä ja poliittisen uransa Rytin asemassa?”
Näin kyselee Anneli Sundberg. Minä voin varmuudella vastata tuohon viimeiseen kysymykseen: Ei olisi tuhonnut Kekkonen uraansa Suomen eikä minkään muun asian vuoksi. En sano tätä mutu-pohjalta, vaan historiantuntemukseni ja sen yhteydessä saamani Kekkosen tuntemuksen antamaan tiedolliseen varmuuteen.
Minullakin on hieman sama ongelma kuin Anneli Sundbergilla: en oikein pysty päättämään, kuka olisi minun ”suurin suomalaiseni”. Jo kilpailun alussa asetin täällä kolme ehdokastani sellaisiksi: yksi oli J.V.Snellman, toinen C.G.E.Mannerheim ja kolmas J.K.Paasikivi.
Perustelin näkemyksiäni sillä, että Snellman on Suomen valtion isä, Mannerhein itsenäisen Suomen synnyttäjä ja kaksinkertainen pelastaja ja Paasikivi maamme johdattaja pois sodanjälkeisestä vaarallisesta tilanteesta, meidän ”kolmannen valtakuntamme” luoja.
Ihmettelen, että vain Mannerheim tuosta kolmikosta on loppukilpailussa.
Muina mahdollisina ehdokkaina mainitsin tuolloin poliitikkojen puolelta Risto Rytin ja Väinö Tannerin (vapaussodan hävinneen osapuolen johdattajana voittaneen osapuolen yhteyteen ja edellytysten rakentajana sille, että yksimielisinä torjuimme maahamme tunkeutuneen hyökkääjän) ja kulttuurin puolelta Elias Lönnrotin ja Mikael Agricolan.
Nyt noista ”varamiehistänikin” Lönnrot ja Tanner ovat tippuneet loppukilpailusta.
Snellmanin, Paasikiven ja Lönnrotin putoamista loppukilpailusta en ymmärrä muuten kuin että kansalaisten enemmistö ei valitettavasti tunne historiaa. Tannerin putoamisen ymmärrän paremmin siksi, että häneen varsinkin kepulaisilla on Tannerin arkkivihollisesta, tämän sotasyylliseksi saattaneesta Kekkosesta johtuvia voimakkaita varaumia, ja että Tannerin todellista henkilöä ja hänen merkitystään maallemme ei tunneta vielä siksi, että vuosikymmeniä hänet pimitettiin historiastamme.
Loppukilpailuun päässeiden joukossa ei ole sentään yhtään ihan protestimielessä heitettyä turhimusta – sellaiseksi minäkään en lue edes Urho Kekkosta, joskin hän jää kauas taakse esim. Paasikivestä – mutta melko lähelle kärkeä pääsivät myös Matti Nykänen, Anneli Jäätteenmäki ja joku rullalautailija. Noita ei liene sentään esitetty vakavalla mielellä, mutta ei heidän esittämisensä kovin hyvää huumorintajuakaan osoita.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On se kaamea tuo Kekkoskammo joillakin.
Osaatko löytää Kekkosesta mitään Isänmaallista???
"...monikasvoinen Urho Kekkonen, jota Stalinin jälkeen valtaan tullut neuvostojohtaja Nikita Hrushtshev kutsui suhteiden taikuriksi?..."
Hyvin sanottu naapurilta.
Kyllä KEKKOSESSA on ainesta Suureksi Suomalaiseksi.
Kekkosen ja siinä sivussa kepun vallankäyttö perustui ulkopolitiikan kaappaamiseen sisäpolitiikan taisteluaseeksi.
Demokratia oli Kekkosen aikana kaukana suomalaisesta yhteiskunnasta. Poliitikot pelkäsivät joutuvansa epäsuosioon, minkä vuoksi sairaasti kilpailivat UKK:n ja kepun suosiosta.
Suomalainen demokratia oli kanveesissa Kekkosen aikana. Ulkopolitiikka ei olisi tätä mitenkään edellyttänyt.
Demokratia alkoi palautua Koiviston kaudella, kun kepulainen, ulkopoliitikalla pelottelu oli ajautunut tiensä päähän.
Kekkonen ei ollut demokraatti, minkä vuoksi hän ei voi olla Suurin suomalainen. Kekkonen ja kepu ( SKP:n vähemmistö) jakoivat kansalaisia ja polkivat demokratian jalkoihinsa.
Halosen ja siinä sivussa demareiden vallankäyttö perustui ulkopolitiikan kaappaamiseen sisäpolitiikan taisteluaseeksi.
Demokratia oli Halosen aikana kaukana suomalaisesta yhteiskunnasta. Poliitikot pelkäsivät joutuvansa epäsuosioon, minkä vuoksi sairaasti kilpailivat Haloskan ja demareiden suosiosta.
Suomalainen demokratia oli kanveesissa Halosen aikana. Ulkopolitiikka ei olisi tätä mitenkään edellyttänyt.
Demokratia alkoi palautua vasta jälkeenpäin, kun demarilainen, ulkopoliitikalla pelottelu oli ajautunut tiensä päähän.
Halonenei ollut demokraatti, minkä vuoksi hän ei voi olla Suurin suomalainen. Halonen ja demarit(SAK) jakoivat kansalaisia ja polkivat demokratian jalkoihinsa.
Eikö keppana pysty omasta päästään tuottamaan riviäkään kunnon tekstiä, kun se täytyy toisilta kopioida. Kopioi City-Keskustan tekstejä, niissä on oikea kepulainen henki ja ulkoinen ilme!
Juuri SINÄ itse olet aiemmin käyttänyt tuota tapaa näillä palstoilla. Suuri SINÄ olet samalla tavalla "matkinut" muiden kirjoituksia esim. Kekkosta haukkuessasi.
'Demokratia oli Kekkosen aikana kaukana suomalaisesta yhteiskunnasta. Poliitikot pelkäsivät joutuvansa epäsuosioon,'
-kyllä se varmaan olikin pelottavaa :))
Tarkoittaako tuo, että kaikki halusivat vain olla suurmiehen perskärpäsiä ja kurkkia Kekkosen selän takaa maailman menoa?
Voin kertoa sinulle ilouutisen: varamiehesi Elias Lönnrot jatkaa finaalissa!!!
Finalistit ovat tarkemman televisioesittelyn mukaisessa järjestyksessä Arvo Ylppö, Urho Kekkonen, Mikael Agricola, Tarja Halonen, Aleksis Kivi, Risto Ryti, Elias Lönnrot, Adolf Ehrnrooth, Jean Sibelius ja Carl Gustaf Emil Mannerheim.
Eli siinä on sinullakin äänestysvaihtoehtoja kylliksi. Samalla myöntänet, että Suomen kansa tuntee paremmin historiaansa kuin julistitkaan. Vain yksi historiaton ihminen on mukana, mutta toisaalta sehän on hänen tulevan esittelijänsä mukaan sukupuolen ohella hänen suurin ansionsa.
Kekkosen kalju näkyy loistavan ylimpänä tällä hetkellä:
http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/tulosseuranta/
...suurimmaksi suomalaiseksi, niin ei UKK voi jyrätä KKK:ta!
Vai olisikohan joku kepulainen minut sinne ilmottanut? Ehkä Oiva Härkönen. Tai City-Keskusta eli Seppo Hietanen tai joku häntä kunnallisvaaleissa äänestäneistä 19 henkilöstä?
Kerroin YK-muistelmissani pienen episodin Siinailta, kun pari heimoveljeä oli joutunut jossakin asiassa napit vastakkain. Eräänä aamuna toinen noista sankareista asteli toimistooni ja antoi minulle lähetettäväkseni Mikkelin läänin maaherralle osoitetun kirjeen, jonka teksti kuului: "Anon tällä päivämäärällä eroa savolaisuudesta. Peruste: En halua kuulua samaan heimoon majuri Jukka Pölläsen kanssa". Allekirjoituksena oli kapteeni Seppo Tiusanen, Mikkelistä.
Jos uskoisin, että Seppo Hietanen on oikeasti stadilainen, anoisin eroa stadilaisuudestakin tai mistä tahansa seurasta millä tahansa tekosyyllä, jos hän olisi sinne tunkemassa.
ja suhteellisuuden taju pettää, niinkuin eilen illalla Kekkoshaukkuja Jari Tervollakin.
Vastasi väärin muutamaan päivänselvään asiaan, jonka tietää kansakoulupohjaltakin!
On muuten alkanut Jari Tervon pärstä ällöttää sen verran paljon, että jää koko ohjelma katsomatta. Sinänsä itse ohjelmassa ei ole mitään vikaa.
Minusta olet niin ryhdikäs ja viimeisen päälle suoraselkäinen suomalainen - ihan sellainen kuin peruskokoomuslainen on. Tämä ajatus kumpusi taas tuosta edellä olevsta pohdiskelustasi. Miksi helkkarissa olet demari???? ja viides kysymysmerkki.
Itsenäisesti ja omilla aivoillaan ajattelevat suomalaiset ovat "normaalisti" kuuluneet porvarien joukkoon.
Mikä helkkari sinusta tekee sosialistin?
Meni nimimerkki ja otsikko sekaisin- taas. Anteeksi.
En ole sosialisti, enkä edes sitoutunut sosialidemokraatti. Arvostan itseäni ihan liian paljon sitoutuakseni mihinkään puolueeseen, vaan kannatan niitä kulloinkin erikseen näkemäni perusteella ja järkeäni käyttäen tekemäni arvioinnin mukaan.
Olen vapaa demokraatti, isänmaallinen suomalainen. Olen äänestänyt vuosien saatossa kansanpuoluetta, liberaaleja, kokoomusta ja ainakin kerran myös perustuslaillisia heidän ehdokkaansa ollessa presidentinvaaleissa Kekkosen vastaehdokkaana.
Sosialidemokraatteja arvostan eniten heidän historiallisen merkityksensä vuoksi. Sosialidemokraatit Tannerin johdolla mahdollistivat kansamme yksimielisyyden vastaanottaessamme vihollisen syksyllä 1939, sosialidemokraatit "asevelisosialistien" johdolla estivät maamme luisumisen kommunismiin 1947-48, kun Hertta Kuusinen julisti, että "Tshekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme" ja Suomi on rakennettu nykyiseen muotoonsa eniten juuri sosialidemokraattisten ideoiden, tavoitteiden ja periaatteiden mukaan ja sosialidemokraattisten poliitikkojen johdolla.
Kyllä minä arvostan demareiden - pitäisikö sanoa: lipposlaisten demareiden - näkemyksiä ja työtä myös tämän päivän yhteiskunnassa ja maailmassa, ja äänestin kyllä demaria niin EU-vaaleissa kuin kunnallisvaaleissakin, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut äänestää kokoomuslaista kummassakin, sillä EU-vaalissa valitsin Alexander Stubbin ja Lasse Lehtisen kesken ja kunnallisvaaleissa Jussi Pajusen ja --- no, enpä sano, mutta eivät hänen ajatuksensa kaukana Pajusen ajatuksista olleet.
Minä en todellakaan näe suuria eroja minun ymmärtämäni ja kannattamani sosialidemokratian ja kokoomuksen välillä. Keskusta sen sijaan on mielestäni kummastakin hyvin kaukana. Keskustalla on ihan arvokas alkuhistoria, mutta Kekkosen ajoista alkaen se ei ole ollut periaatteiltaankaan demokratiaa eikä parlamentarismia arvostava - kokoomuksen ja SDP:n tapaan - ja sen menettelytavat ovat olleet usein arvottomat, mikä nähtiin viime eduskuntavaalien yhteydessä. Ja sen kannattajakunta täälläkin on enimmiltään varsin omituista väkeä. Siihen en halua missään nimessä samastua.
Perusero demareiden ja kokoomuslaisten välillä kulkee kai siinä, että kokoomuslaiset lähtevät ajattelussaan siitä, että ihmisen pitää itse saada päättää elämisestään. Demarit ovat keskusjohdetun järjestelmän kannalla- ylhäältä johdetaan ja kerrotan "massalle" mikä on heidän etunsa mukaista. "Massan" "etuja" puolustamaan sitten perustetaan kaikenkarvaita virastoja yms... kuluttaja-asiamies, tasa-arvovaltuutettu, ulkomaalaisvaltuutettu, lapsiasiamies jne....hölönpölövirastoja; vain työllistämään virkamiehiään.
Paavo Lipponen on ollut nykyään ihan tervehenkinen demari. Lipposen ongelma taitaa olla tällä hetkellä sama kuin monella muulla poliittisen liikkeen johtajalla. Yhteisesti sovittu aika johdossa on valunut tiimalasissa loppuun.
Kaikken pahinta, mitä Suomelle vois sattua on se, että Erkki Tuomiojasta tulee demareiden uusi puheenjohtaja - tätä kauhuskenariota vastaan pitää kaikien oikeamielisten työskennellä.
Kepulaiset ovat sitten niitä, jotka nyky-yhteiskunnassa nauttivat muiden työn hedelmistä.
Meni "bisnes" miten meni... niin tukiaiset tulevat kuin manulle illallinen ja Valtran raktori.
Jukka Tuomisen maailmankuva myötäilee K:n sairasta maailmaa..
Kun koville ottaa, niin koiraskin poikii, uskovat Tuomiset ja muutkin.. vai mitä Tuominen.
mistä on syntynyt tuommoinen käsitys työstä ja tukiaisista? Mitä sinä teet työksesi, onko se tarpeellista vai turhaa?
Ketkä on aivopesun takana?
Jukka on hyvin monissa asioissa tismalleen oikeassa... tässäkin ketjussa
kaikessa mitä on kirjoittanut.
Jukka on myös väärässä... mutta ei nyt;-)))
...
Risto Ryti on ykkönen, koska Rytiä äänestettäessä äänestetään myös Tanneria ja Erkkoa.